Ristiriitaista

Nyt on pakko puhua. Mä oon nyt tässä jo tovin kuulostellut ja tutkiskellut itseäni, ja kauhukseni joudun toteamaan, että mammalla on vauvakuume. Kauhuksi siksi, että tuvasta löytyy vasta 6kk ikänen ei-todellakaan-helppo-lapsi kaikkine vaivoineen. Aluksi luulin, että tää on vaan haikailua itse raskauden perään, koska mun raskaus oli täydellinen, ei mitään ongelmia. En oo ikinä voinut niin hyvin henkisesti ja fyysisesti. Mutta nyt kun aikaa kuluu, niin tää on entistä vahvempi tunne, enkä saa tätä pois mielestä. Uskalsin jopa isännällekkin asian ääneen sanoa, joka totesi naureskellen ettei todellakaan, ja samaa mieltä olen itsekkin. Ei todellakaan, ei vielä, ei missään nimessä. + Lupasin itselleni että pidän koulusta vain yhden äitiysloman, koska tuntuu nyt jo jokseenkin naurettavalta pidentää tuota kahden vuoden rupeamaa kolmeen ja puoleen vuoteen. Saatika sitten toinen mammaloma? Ei kiitos. Eniten pelkään sitä, että tää tunne, tää ehkä jopa vähän ahdistava tunne ottaa vallan. Mä elän niin hetkessä ja tunteella, et tää on ihan todellinen pelko. En halua edes ajatella mitä sitten tapahtuis, jos niin kävis. Ahdistaisin miehen nurkkaan päivittäisillä höpinöillä vauvakuumeesta. Saisin varmaan pian yksin vauvakuumeilla.. En mää tiedä, nyt mun ajatus katkes. :D

6.2.2012
RJ89
RJ89

Joo no ++++ toi rahatilanne, ite kun on koulussa niin rahaa massii pätäkkää tuohta tulee minimit, JEE ! Isäntä lähtee kesällä inttiin, joten tuplajipii, tilillä varmasti näkyy rahaa. :o Se siis vielä kaiken kukkuraksi.

Voi että mä toivon et tää olis joku ohimenevä vaihe. Huoh. Mut onneks on muitaki. :D

6.2.2012
RJ89
RJ89
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...