Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Parin päivän sairaalareissu

takanapäin. Ottivat sitte torstaiaamuna polilta sisään osastolle kun epäilivät raskausmyrkytyksen mahdollisesti olevan tulossa. 35rv sillo täynnäs ja päättivät sit antaa ne kortisonipiikit vauvan keuhkoja kypsyttämään, jos pian tositoimiin joudutaan, niin olisi hiukan valmiimpi. Tänään pääsin sitte yllättäen kotiin vaikka aluks oli puhetta maanantaista, ei siis vointi huonommaksi muuttunut mitä nyt turvonnut kroppa on aivan kankeana tuosta kaikesta makoilusta ja lepäilystä. Tiistaina mentäisiin sitte takasi polille punktioo varten ja toivon todella etten joudu jäämään osastol odottaan tuloksia. Noh tiistaina sitä sitte ehkä hiukan taas viisastuu. Oon kyllä lukenu et täsä vaihees voi tunteet olla todella pinnassa, mutta kyllä sitä nyt tuli vollotettua koko eka osastopäivä (siihen tahtiin että soittivat sosiaalihoitajan jutteleen mun kans ku oon yh ja että pärjäänkö nyt varmasti ja onko tukiverkkoo ja ONKO MUN LAPSENVAHTI LUOTETTAVA helevetti soikoon....) Kamalinta ehkä se, että joutu oleen "turhan" takia pojasta erossa. Sitä kun aina kuvitteli vaan joutuvansa sairaalaan vauvan hakumatkalle eikä muuta mutta toisin kävi. Seki potutti ku muut niin ylpeili vauvoillaan (eikä sillä etten olis ollu onnellinen heidän puolestaan) ja itel oli sellane olo etten kuulu siihen joukkoon. Ens kerral ehkä sitte paremmin mielin! Nytki aivan poru kurkus kun tiedän että saan pojun kotiin vasta huomenna, jaksaa jaksaa!!

4.2.2012
Massukkainen
Massukkainen

Ei yhtään vastausta vielä.

Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...