Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

"Isiongelma" rassaa hermoja

4 kuukauden hiljaiselon jälkeen otti lapsen isä yhteyttä ja halusi keskustella. Haluaa sitten palata yhteen ja että meistä tulee ikionnellinen perhe... Mä en oikein lämmenny ajatukselle, koska se yhteiselo jo nähtiin eikä siitä mitään tullut ja tuskin tilanne paranee sillä, että kuuden hengen uusioperhe muuttuu seitsemän hengen uusioperheeksi. Perusteli haluamisensa vain sillä, että haluaa että vauvalla on kaikki hyvin ja kaikki mitä tarvii. Mun mielestä kaikki ei ole hyvin, jos ei yhteiselo onnistu, en ole valmis kokeilemaan uudestaan. Aika shokkina moinen info tuli, kun tässä on kuitenkin koko ajan odottanut yksin ja valmistautunut tuomaan pienen maailmaan yksin (toki rakkaat tukijoukot löytyy). Lisukkeeksi toki vielä sekin, että huomasin kesän olojen stressaavan omaa poikaani tosi paljon ja koen että mun on ajateltava omaa perhettäni eikä vaan sitä mitä isä haluaa. Saati vielä sekin, että isä jo kesällä teki selväksi, että vaikka olimme uusioperhe oli aina olemassa hänen perheensä ja minun perheeni eikä minun sopinut osallistua hänen perheensä päätöksiin tai yleensäkään mihinkään. Mein suhde hänen mielestään kaatui siihen ku minä yritin olla pomo (siis kun siivoilin ja hääräilin kotona kaikkea jotta pojilla olisi mukavat elinolot enkä vain maannut perse homeessa 24/7 niinkuin isä itse teki...). Kaikista eniten tässä ottaa päähän nyt se, että vauvan isä haluaa kaiken nyt ja heti, osallistua odotukseen ja synnytykseen tulla mukaan mutta haluaa silti, että DNA-testit sitten otetaan varmistamaan, että lapsi on hänen. Moinen kyllä loukkaa niin kovin, että en halua hänen osallistuvan mihinkään ennenkuin testitulokset ovat selvät, jos luotto meikäläiseen on niinkin huono. Isyydestä kun ei epäilystä ole, jollei ole kyseessä pyhäsikiäminen O.o. Tämäkin epäilys vain siitä johtuen, että kävin VIIMEISTEN MENKKOJEN aikana baarissa tyttökaverien kanssa niin olen silloin voinut naida ihan ketä vain.... jotta haloo... ei jaksa vaan uskoo. Ihmettelen miksi miekkonen edes mitään mun kanssa haluaisi, kun kerran olen niin huono ja epäluotettava ihminen. Ihmejuttuu... Sori, oli vaan pakko purkaa sydäntä, kun muutenkin ahdistaa kaikki ja nyt sitten vielä tämä show!!

23.1.2012
Massukkainen
Massukkainen

Joo näin mäkin asian olen pähkäillyt, ei tarvii joka ikistä asiaa olla murehtimassa et miten toimii. Samassa kaupungissakin kuitenkin asutaan melko lähekkäin niin pääsee isä tapailemaan milloin ehtii ja isän oikeuksia en ole häneltä todellakaan pois viemässä. Kovasti vaan toivon, että asioista pystytään taistelematta sopimaan, itse olen kuitenkin paljoon valmis yhdessäoloa lukuunottamatta.

23.1.2012
Massukkainen
Massukkainen

Mun mielestä yksinhuoltajuus on oikein hyvä vaihtoehto. :) Eihän se kiellä isältä mitään muuta kun lapsen asuinpaikasta tai raha-asioista, määräämisen... Helpottaa varmasti paljon kun ei joka asiasta tarvi vääntää... Kyllä  varmasti elatuksessa, ja tapaamisissa on tarpeeksi setvimistä...

23.1.2012
Sralla
Sralla

Kiitosta kaikille vastauksista ja tuesta!!

Kyl se vaan niin on, että se lempi tuli, oli ja meni. En halua palata yhteen vain lapsen takia vaan rakkaudesta, jota en isää kohtaan enää tunne. Isyystesteihin suostun, kyllä mies saa vastuunsa kantaa siitä minne tietoisesti siemenensä kylvää. Ja toki haluan, että lapsella on isä, jos hän vain moista haluaa olla muutenkin kuin leikisti.

Jatkoa ajatellen olen vahvasti ajatellut vaatia lapsen yksinhuoltajuutta itselleni sallien isälle tapaamisoikeudet yms. Tämä helpottaakseni omaa toimimista asioiden suhteen, koska tiedän että jos johonkin tarvii molempien huoltajien suostumusta tms niin hänen vastaustaan saa odottaa hamaan tulevaisuuteen. Isä itse on kolmen pienen yksinhuoltaja ja kärsii masennuksesta lääkityksineen/harhoineen kaikkineen, joten mielestäni minulla on oikeus moista vaatia, kun ei se silti häneltä ole lapsen elämään osallistumisen kannalta tai muutenkaan millään tavalla pois. Hyvä isä hän on (vaikken ihan hänen kasvatustapoihinsa yhdykään), ehkä vain elämään hieman väsynyt mitä hänen puheitaan kuuntelee ja toimintaa katselee. Onko siis tämä mielestänne liikaa vaadittu tässä tilanteessa??

23.1.2012
Massukkainen
Massukkainen

Minusta kuulostaa vahvasti siltä, että mies yrittää nyt pelata sinulla ja lapsella. Älä vaan missään tapauksessa suostu. Olet oikeassa siinä että jos elo oli tuommoista jo ennen vauvaa niin ei se siitä yhtäkkiä auvoisaksi eloksi muutu. "Mies" vaan yrittää nyt mukamas vedellä oikeista naruista että saisi alistettua sut omaan tahtoonsa.

Pidä pää kylmänä ja jatka eloasi lastesi kera omin nokkinesi ja onnellisena. Jos se lapsi kiinnostaa isää oikeasti ni se kiinnostaa myös vaikka sinä et hänen lattialuuttunsa olisikaan.

23.1.2012
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

Näyttää siltä et sun sydän on antanu sulle jo ihan selkeen vastauksen. :) Elä miestä miellyttääkses vaan vaihda sitä... Jos isä on aidosti tuota mieltä niin tahtoo olla vauvan kanssa sitteki, vaikkette yhteen palaiskaan. Ja isyystesteis ei mun mielestä ole yhtään mitään pahaa... Ei ole mun mielestä reilua noin valtavissa asioissa alkaa vaatia mieheltä luottamusta. Miten se on äidiltä pois jos ne testit tehdään? Miksei isällä olis oikeus olla yhtä varma vanhemmuudestaan kun äidillä?

23.1.2012
Sralla
Sralla

Huh, onpas siinä ukko. En mä tiedä kuuluisko nauraa, mut aika naurettavalta kuulostaa, siis ukko, ei toi tilanne. :o

Mulla ei siis oo mitään kokemusta moisesta tilanteesta, mutta mun mielipide on se että perhettä ei pidä lähteä leikkimään vaan siksi että "haluan että lapsella on kaikki mitä haluaa ja plaa plaa plaa" koska ei PARISUHDE sillon oo terve. Ja se parisuhde on kuitenkin aika tärkeä asia, ja jos ei vanhemmat voi hyvin ja tuu toimeen keskenään, niin miten muksusta voisi kasvaa terve ja tasapainonen lapsi? Jos on parempi olla yksin (muksujen kans) niin sitten se on niin. Tottakai isä voi olla mukana elämässä, vaikka eläisikin omaa elämäänsä ja asuisi eri osoitteessa.

Ja varmasti on aika hämmentävä tilanne sulle kun oot jo "noinkin kauan" ollut ilman kyseistä ihmistä ja nyt yhtäkkiä pitäis lähteä taas kotihommiin. :o

En mä tiedä, tuskin tästä mitään apua on, kunhan päivittelen. :D Jaksamista ! 8)

23.1.2012
RJ89
RJ89
2 years, 4-month-old toddler

en ole viisas vastailemaan, mutta kuulostaa että olet ihan oikeassa kannassasi asiaan. toivotan vain viisutta ja voimia toimia sinun perheesi parhaan mukaan!

23.1.2012
satumamma
satumamma
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...