Hermot kireellä

Elikkäs meillä on vuoden ja kahden kuukauden ikäinen taapero, joka oli ennen niiiin kiltti ja totteli kun kielsi. Nyt taaperomme tuntuu hävittäneen korvansa eikä kuule mitään mitä hälle sanoo, varsinkaan kiellot eivät uppoa. Oon kokeillu kieltää, ottaa pois kielletyistä tavaroista, kehittää muuta tekemistä, yrittänyt houkutella jne.. En keksi enää mitä pitäisi tehdä, kun poika ei vaan usko. Millä ihmeellä saan lapsen tottelemaan, kun kielletään? Alkaa keinot pikku hiljaa loppua ja hermot kiristyä sitä mukaa..

20.1.2012
elhutu
elhutu

oot sie siinä oikeessa et tietyt asiat helpottaa kun ymmärrys karttuu. Sit vaan tulee aina eteen uusia haasteita ja väännön aiheita ynnä äiteen pinnan venymisharjoitteita. Täällä alkaa oikeesti syntyä jo kysymysmerkkejä ilmaan aiheesta tajuaako toi lapsi ikinä välittää tavaroista ja asioista ympärillään. Että tahallinen rikkominen ei ole kivaa, vaikka siitä jonka lelu rikotaan. Siis empatiakyvyn kehittyminen olisi kauhean kiva juttu. Ja ylipäätään asioitten arvostaminen. Tätä on nyt reilu vuosi yritetty takoa pieneen päähän tuloksettomasti. Ei saa rikkoa kun a) itselle tulee jonkin ajan päästä paha mieli b) jollekin muulle tulee paha mieli.

Tässä männäviikolla kaupassa oltiin ja poika meni kattelee semmosta lego-mainosjuttua jossa oli legoja lasin takana ja siihen vinolasille heijastettiin yläpuolisesta projektorista kuvaa jossa legoukot eli niitten legojen keskellä. Ja poika sanoo mulle ku tuun siihen viereen, että mä haluaisin rikkoa ton lasin tosta. Kysyin miksi ja vastaus oli et kun hän haluaisi siirtää tota yhtä venettä kauemmaksi.

Saatiin sitten hiukka isompi keskustelu aikaiseksi aiheesta miksi ei saa rikkoa tavaroita, omia eikä muiden. Sisältäen korvausvelvoitteet ynnä muut jotka varmasti meni yli hilseen jota hujahti. Kehuin kyllä et hyvä kun kertoi mulle eikä vaan menny omin päin hajottamaan. Siinä olisi äitee ehkä hetken haronut päätään ja repinyt hiuksia päästään.

24.1.2012
misukka
misukka

No kyllä se Sralla osittain oikeessakin on.. itellä ei oo kun yksi lapsi 1v5kk joka ei siis usko mitään,ei auta kiellot ei poisviennit ei siis mikään, ja toi onnellisen mainitsema neuvo,että vauhilla tilanteesta pois ois meiän poitsulle se unelmajuttu, sekös se kivaa ois että vauhilla pääsis paikasta toiseen :D 

Mutta siis kun siskoni lapsia oon katellu niin ei nekään pienenä mitään oo uskonu  mutta kyllä ne siinä 3v on alkanu tajuun että jotain ei saa tehä, esim. joihinkin laatikoihin ei saa mennä, cdlevyjä ei heitellä ja naarmutella, digibokseja ja muita laitteita ei räplätä ellei niitä käytetä jne jne. että kyllä se ymmärryskin auttaa asiaan...tai kai niitä taulapäitäkin sitten on...siis tottakai lapset on uteliaita vaikka ikää tuleekin, mut tajuu että joku voi mennä rikki, ei reilu 1v tajua että lasi menee rikki kun sen tiputtaa, kyllä 3v taas tajuaa ja jos niin tekee niin se on sit ihan tahallista...

24.1.2012
Lintu4
Lintu4

Sitä pitää vaan viedä pois pahanteosta ja tolkuttaa että kiellettyihin paikkoihin ei mennä. Äidin pitää siis olla kuin rikkinäinen levysoitin joka toistaa samaa aina vaan. Asiaa toki helpottaa jos isi auttaisi aina välillä tuossa urakassa. Myöhemmin nimittäin hommasta ei tule mitään jos te vanhemmat ette ole samoilla linjoilla kasvatuksessa. Hyvin nopsaan se juuri omaa tahtoaan löytävä vauveliini ei olekaan enää niin pieni ja tietää kyllä mistä narusta vetää jos toinen vanhemmista on kovinkin paljon lepsumpi kuin toinen.

Ja sralla, ei se ymmärryksen kehittyminen helpota tilannetta, tulee vaan lisää mutkia matkaan. Meidän liki 6 vuotiaalla on edelleen korvat hukassa ja jos korvat löytyy ni ymmärrys on unohtunut jonnekin nurkan taakse. Ja yleinen välittäminen mistään on aivan utopistinen ajatus. Millään ei ole mitään väliä, tietää kyllä muttei välitä eikä kiinnosta.

Eli tuommoinen 1v on vielä ihan oikeasti helppo tapaus kun sille pitää vaan jankuttaa kunnes asia menee perille. Ja kai tuo meiän 6vkin on helppo varrattuna siihen mitä tuleman pitää teini-iässä kun pitäisi vielä kaikkien tempausten jälkeen yrittää luottaa siihen lapseen ja sen selviytymiseen elämässä.

24.1.2012
misukka
misukka

Kait se pitää vaan yrittää laittaa ne hermot kuntoon, meillä on aina niin että minä saan olla kieltämässä ja ottamassa poissa kun mies on "lepsumpi" joten illastakaan ei saa hirveästi omaa rauhaa, vaikka mies olisikin kotona. Jospa se siitä ajan kanssa taas lähtee sujumaan :). Ihana kuulla etten ole ainoa jolla on omaatahtoaan hakeva lapsi.

24.1.2012
elhutu
elhutu

ei kai tuohon vielä auta ko sanoa että ei ja viiä pois.... itekkin syyllistyn huutamiseen ja harmostumiseen mutta ihminen sitä miekii vaan oon ;D mutta helpottaa se viimestään 30 vuoden päästä ko pääset sanomaan että "et siekää kuunnellu tuon ikäsenä"

22.1.2012
imppuliina
imppuliina

Joo täällä kans ei auta mikään...

22.1.2012
Lintu4
Lintu4

Meillä on taapero uhmannut 1 v lähtien. Kokoajan vaan pahenee. Nyt ikää 1 v 5 kk ja ihan kauheita raivareita saadaan. Jos et ole huomaavinaankaan kaikki hajoaa. Jos puutut niin karjutaan ja uhmataan. Tempperamenttia on vaikka muille jaksaa.

22.1.2012
Pieniminä
Pieniminä

Oon yrittäny viedä poissa ja antaa jotain muuta tekemistä, vaan heti kun silmä välttää niin taas ollaan kuumaa uunia menossa tökkimään tai rikkomaan dvd:tä..

Tässä varmaan tarvittas sitä pitkäjänteisyyttä, mitä en satu hirveästi omistamaan :D.

20.1.2012
elhutu
elhutu

meillä ei oo ainakaan toiminut mikään :D ainoastaan jos vieras ihminen tai eno kieltää niin tottelee. tyttö 1vkohta6kk.  ja ei ole totellut kuin ehkä alle vuosikkaana vähän. ja nyt on ihanaa vielä noi selälleen heittäytymiset ja tahalliset teot olleet pitkään myös. ihana tempperamentti kun ei saa auttaa yhtään ja jos joku ei heti onnistu niin järkyttävä raivari.

20.1.2012
mustikka88
mustikka88
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...