Mun ekat viikot oli sitä, että mieleen tuli kauhuskenarioita, jotka kävin läpi mielessäni (mitä sitten teen/tunnen jos näin kävis jne) ja ne on nyt vähän kadonnu jo (no okei, istu bussissa ja mietin, et jos tulis kolari, ni tää vyö litistäis mun vauvvan). Rv 9+1 menossa ja keskityn positiiviseen. Välillä siihen, et on hyvä olo ja ihana työ, ja välillä siihen, et paha olo on yhteydessä pienempään km riskiin ja että ultrassa kaikki oli hyvin. Hulluks tulee, jos koko ajan miettii pahinta. Itelle toimii myös se, et jos oon jostain huolissani, ni luen siitä tutkimusdataa et on sitä oikeeta tietoo saatavilla. Yleensä riskiluvut on kuitenki aika pienet 🤗

Varhaisraskauden ultraan olisin mäkin päässyt, omakustanteisesti. Ajattelin kuitenkin, että ehkä jaksan odottaa ensimmäiseen neuvolakäyntiin ja terveydenhoitajan tapaamiseen joka nyt sitten tulossa 2 viikon päästä (16.3).
Ihmeen "pitkälle" kyllä mielestäni menee ensimmäinen aika, kun plussatestin tein 12.2. No, sanotaan kai että odottavan aika on pitkä... 👀
Haluaisin jo kovasti ensimmäiseen ultraan ja luulisin/toivoisin sinne pääseväni vielä tämän kuun/kuun vaihteen aikaan. Helpottaisi huomattavasti omaa olotilaa, eikä ehkä tulisi mietittyä asiaa niin paljoa. 🫣
Jotenkin tuntuu siltä, että raskaus alkaa jo hieman mullakin näkyä tai sitten kyseessä on "melkoinen turvotus" muuten. Olen ennen raskautta ollut melko normi kokoinen, mutta mielestäni vatsa on jo hieman kasvanut ja alkanut "pömpöttää"... Liekö olla jotain alkuturvotusta? 🤔 Tuntuu, että ennen raskautta käyttämäni sooivat, ehkä enemmän isot kuin pienet vaatteet (myös kuminauha vyötäröllä olevat) ovat hieman alkaneet "kiristää". 😬
Onko muilla tätä "ongelmaa" tai miten nopeasti raskaus alkanut näkyä?

Kyllähän tämä aikamoista mielen myllerrystä on. Itsekin tosiaan haaveillut lapsesta jo pitkään, mutta myös ruvennut jo tuntumaan että ehken voikaan saada lapsia tai että ei ole vaan tarkoitettu niin, että niitä saisin. Testaamistakin vitkutin, koska en halunnut jälleen pettyä, vaikka kuukautiset olivat myöhässä ja muille oireille alkoi vahvistua looginen selitys. Ikää tänä vuonna 31v ja esikoinen tosiaan tulossa.

Itsellä käynnistyy huomenna rv 7 (6+0) ja ensimmäinen käynti vasta 3.4. Odottavan aika on pitkä, mutta myöskin valtava huoli siitä onko kaikki kunnossa ja meneekö kaikki niinkuin pitääkin. Toki varhaisellekin käynnille pääsisi, mutta tuoko se vain lisää stressiä ja huolta kannettavaksi? 🥴

Täällä rv 10 menossa. Ikää 35 vuotta ja todella kauan haaveillut äidiksi tulosta. Plussaamisen jälkeen kaikki asiat mietitytti mutta sain itseni rauhoitettua ja ensimmäinen neuvolakäynti rauhoitti lisää. Nyt kuitenkin kun maha on alkanut näkyä ja raskaus konkretisoitua mielessä ja ultraan on kuitenkin aikaa vielä kolme viikkoa olen alkanut pelkäämään keskenmenoa aika paljon.

Täällä vähän samat fiilikset... 👀
Kun plussa tuli, en oikein tiennyt mitä olisin tehnyt (olin jo vuosia ollut käsityksessä, etten välttämättä koskaan edes voi saada lapsia)... Olin tohkeissani ja innostunut plussasta, mutta sen jälkeen kaikki onkin alkanut omalla tavallaan mietityttää (mitä jos siellä ei olekaan mitään tai on ns. jotain muuta vialla). 🙄
Suhteellisen pienin oirein olen toistaiseksi selvinnyt, nyt laskurin mukaan vko 8 (7+0) juuri käynnistynyt. Silti kaikki mietityttää, ensimmäinen neuvola-aika vasta 16.3.
Täytän tänä vuonna 39 ja itselle esikoinen tulossa.