Pahoinvointia ja heikotusta yhä vaan..
Olen raskausviikolla 14 ja olen kärsinyt ympärivuorokautisesta pahoinvoinnista ja heikotuksesta nyt kahdeksan viikkoa. Oireeni ovat sen verran voimakkaat, että olen joutunut olemaan vaan kotona ja riippuvaisena mieheni avusta. Olen kokenut tämän kokonaisuudessaan aika rankaksi.. Olen vahva ja kokenut elämässäni kaikenlaista, mutta huomaan välillä pohtivani että mitenköhän kestän jos tätä jatkuu vielä kauankin. Voisi tehdä hyvää saada vertaistukea, eli jos olet kokenut tai koet parhaillaan jotain samaa, niin kirjoita ihmeessä. :)

Vastaa
Listaa uusin ensin
Moikka,
oma kertomukseni ei varmasti lohduta tilanteessasi, mutta kun kohtalotovereita kysyit...
Mulla menossa rv 24+4 ja sama pahoinvointi, oksentelu ja uupumus jatkuu edelleen! Esikoisesta loppui n. viikolle 20, tällä kertaa ei näytä loppuvan ollenkaan :( Käytössä vatsansuojalääke, pahoinvointilääke, ruokavaliot, ateriakoot jne huomioitu, pahoinvointirannekkeitakin kokeilin alussa. Kolmesti kävin nestetiputuksessa kun ei nesteitäkään saanut nieltyä.
Olen yrittäjänä, minkä vuoksi sairausloma ei oikein ole ollut vaihtoehto. Nyt alkaa kuitenkin tuntua ettei tässä ole enää järkeä, joten ajattelin lääkäriltä kysäistä osasairauspäivärahaa.
Ainoana lohtuna voin sulle sanoa, että suurimmalla osalla oireet loppuu kuitenkin ennen 20. viikkoa ;)

Heippa, kuulostaa niin tutulta! Mulla tänään 14+0😊 Olen kärsinyt n. rv 5 alkaen hankalasta pahoinvoinnista ja oksentelusta, sekä etenkin nyt viime viikkoina huimauksesta ja hengästymisestä. Nyt kun huono olo on kestänyt sen 9 viikkoa ja olen ollut aikalailla kotosalla vaan (sairauslomalla), alkaa psyykkinen puoli tuntua raskaimmalta. Hävettää kun ei voi olla töissä, täytyy päästä makuulle aina parin tunnin välein niin ei istumatyö onnistu. Ongelmana on myös työn luonne, täytyisi olla skarppina ihan koko ajan ja pitäisi jaksaa ajatella. Hb 116, mutta ferrit korkeahko (saattoi olla tulehduksen nostattamaa), aloitin sideral-raudan.
Nyt aion viettää joulua ilman työkyvyttömyydestä johtuvan häpeän ja huonon omantunnon tunnetta. Tämänkin viestin kirjoittaminen jo jotenkin helpotti taakkaa. Alkuvuonna voisi aloittaa vaikka äitiysjoogassa. Toivoisin että löytäisin äitikavereita, tällä hetkellä raskaana olevia kavereita ei ole yhtään.

Hei, olen itse raskausviikolla 18 ja koen yhä silloin tällöin samaa. Alkuraskauteni oli täysin samanlainen kuin sinulla, en kyennyt tekemään mitään taikka syömään melkein mitään viikosta 8 alkaen. Hienoa kuitenkin, että puolisosi on ollut apuna tämä on tärkeää. Antaisin sellaisen vinkin, että syö aamuisin sängyssä ennen kun nouset näin vältyt huimaukselta, muista myös riittävä nesteytys. Jos monet ruoat tai hajut oksettaa vältä niitä ja syö vain mitä pystyt, on tärkeää että lapsi saa vitamiineja yms, mutta tärkeää on, että vatsassa on kuitenkin jotakin ruokaa. Kannattaa myös levätä niin paljon kun mahdollista ja tehdä esimerkiksi pieniä kotitöitä vain silloin kuin energiaa tuntuu olevan oikeasti riittävästi. Käänny lääkärin puoleen mikäli olosi ei millään keinolla helpotu ja vaadi apua. Mikäli olet jatkuvasti väsynyt syy saattaa olla raskausajan anemia eli raudan puute, syö tällöin rautapitoisia ruokia tai ota raskaana olevalle sopivia rautatabletteja. Tsemppiä sinulle koko raskauteen, on varmasti vaikeaa, mutta pian olet jo puolessa välissä ja voit olla ylpeä itsestäsi, että olet päässyt jo näin pitkälle vaikka se onkin ollut rankkaa!

Sinulla saattaa olla hyperemeesi.
Raskausajan pitkäaikainen, vaikea pahoinvointi.
Lääkärit eivät välttämättä tunnista raskaana olevan tätä tilaa.
Vaadi hoitoa itsellesi.
