Tsemppiä valtavasti! Raskausaika on nimensä mukaan raskasta. Toisille enemmän, toisille vähemmän. Alussa pahan olon ja uupumuksen vallassa, (tosin se kertoo, että vauva voi hyvin ja istukka toimii) ja lopussa kremppoja, liitoskipuja, mahdotonta nukkua hyvin... Ainakin näin minulla. Toisilla ei mitään mainittavaa ikävää oiretta, raskausaika on ah niin ihanaa aikaa! Ja sit synnytys. Ja yhtäkkiä kaikki se on takana, ja sylissä on uusi ihminen, jonka kanssa pääsee ihmettelemään elämän ja luomisen ihmettä. Ja siitä se vanhemmaksi kasvu alkaa, lapsen kanssa! ❤ Voimia ihmeelliselle matkalle, yksi päivä kerrallaan.

Itsellä oli samoja tuntemuksia pitkälle toiseen kolmannekseen, vaikka lapsen tulo iloinen asia. Paha olo, väsymys, painon nousu ja selkäkipu verottivat jaksamista. Ahdistus tulevasta lapsestakin ahdisti. Tuntui että mussa oli jotain vikaa kun en pystynytkään olemaan iloinen. Nyt jo viikko 27 menossa ja ahdistus onneksi kääntynyt odotukseksi. Myös masun mukiloinnit tehneet lapsesta "todellisen" ja tietysti sen kasvanut koko.Tsemppiä sinne jatkoon, toivottavasti olo helpottaa!❤

Kiitos vertaistuesta ❤️ tsemppiä myös sinne.

Kiitos viestistäsi ja tsempeistä❤️ ihana kuulla! Itselläkin olo alkaa olemaan jo parempi, väsymys vielä vaivaa. Myös raskaus tuntuu epätodelliselta vaikka varhaisultrassa jo kävimme. Ensi viikolla ensimmäinen neuvolakäynti. 😊

Haluaisin vain lohduttaa, että se menee todennäköisesti ohitse ♥
Minulla hyvin samanlainen tilanne, vauva tehtiin tekemällä ja oli oikein odotettu ja toivottu asia. Pahoinvointi alkoi 6. raskausviikolla ja kärsin suunnilleen 2 kk järkyttävästä pahoinvoinnista. Jouduin olemaan sairauslomalla tuon tuosta ja useimmat päivät menivät vain sumussa sängyssä maaten ja itkien. Jotenkin niistä selvittiin ja aina kun vähän helpotti, niin sitä eli koko sielunsa kyllyydestä ja nautti siitä normaalista olosta.
Yhä edelleen tulee päiviä/hetkiä, kun pahoinvointi ottaa vallan, mutta nyt on jo huomattavasti helpompaa.
Tiedän, että tuossa vaiheessa tekisi mieli motata kuonoon niitä jotka sanovat, että "kyllä se siitä helpottaa", mutta se vain on useimpien kohdalla se totuus. Ei auta kuin kärvistellä vielä tovi :)
Neuvoisin etsimään ja kokeilemaan ahkerasti erilaisia tapoja, mitkä auttavat sinulla pahoinvointiin. Väsymyksen kanssa ei oikein auta kuin levätä, mutta muistathan pyytää tarkistamaan neuvolassa hemoglobiinisi, ellei sitä jo automaattisesti tehdä.
Pyri ajattelemaan ja elämään päivä kerrallaan. Ihan turha murehtia, kestääkö tämä päivän vai viikon vai koko raskauden. Et voi tietää etukäteen. Itke puolisolle/ystäville kun tuntuu oikein pahalta, mutta älä päästä itseäsi siihen masennuksen kuplaan. Se ei helpota asiaa millään tavalla, päinvastoin.
Nyt RV 15+5 voin jo iloita tulevasta ja lohdutukseksi voin kertoa, että ei sitä pahoinvointia enää muista. Luonto on onneksi armollinen ja oli sen verran ikävä kokemus, että todellakin haluan sen unohtaa!
Tsemppiä!

Samoja tuntemuksia. Huono olo ja väsymys verottaa myös mieltä. Tuntuu että loppuuko tämä inhottava olo koskaan, ettei jaksa enää...Että tätäkö mä halusin.. Mulla rv 9+4