Pakko vastata ihan tuen vuoksi, kun itsehän olen maailmanlopun ihminen pahimmasta päästä. Eka raskaus varsinkin rreilu kolme vuotta sitten... apua. Lähtökohtaisesti olin varma, että kuolen. Tai tulee veritulppa tai raskausmyrkytys tai jotain. Seuraavana, että lapsi kuolee tai on vammautunut/vammautuu synnytyksessä tai myöhemmin. En esimerkiksi ostanut mitään/laittanut mitään valmiiksi tai suostunut mihinkään vauvajuhliin ennen kun vauva oli oikeesti ulkona, koska olin varma että se kuolee kuitenkin. Seuraavana, kun kaiken stressaamisen jälkeen syntyi terve vauva enkä kuollut itsekään, stressaisin joka yö sitä, että tulee joku kätkytkuolema/aivokalvontulehdus tai muuta kivaa. Seuraavaksi kun se alkoi liikkua pelkäsin sitä, että se syö vaikka pariston ja kuolee tai tukehtuu ruokaan tai johonkin tavaraan. En ole siis ulospäin mitenkään hysteerinen, vaan pessimistinä olen vaan aina ollut varma, että jotain vielä käy. Hoito kun alkoi, olin joka päivä varma että joku soittaa jostain onnettomuudesta tai karkaamisesta. Eli tosiaan olen kuitenkin ajatuksen tasolla miettinyt näitä aina vaikken juoksekaan hysteerisenä ympyrää. Siis oon vaan ihan uskomaton enkä osaa keskittyä vaan hyviin asioihin. Kaikesta tästä huolimatta lapsi on terve ja iloinen ja "tasapainoinen" (sen verran kun uhmis voi olla) 3v, eikä ainakaan todistetusti kärsi edelleenkään mun raskauden aikaisesta stressistä. Nyt uudestaan raskaana viimisillään ja tämä seuraava ei onneksi tunnu enää yhtä pahalta, vaikka pessimistinen olen silti sen kanssa miten tässä käy :D

Heippa, itselläni oli äärimmäisen voimakasta stressiä ja ahdistusta toista lastani odottaessa oman terveyden,työpaikan ongelmien sekä rankkojen elämän tapahtumien vuoksi, ja ihan terve ja iloinen hyvinvoiva poika sieltä tuli. Stressasin itsekkin vielä lisäksi sitä että miten oma stressini ja ahdistukseni vaikuttaa vauvaan, mutta huoli osoittautui ihan turhaksi. Uskon että lähes joka äiti stressaa ja on huolissaan raskausaikana ainakin jonkin verran ja se on ihan normaalia ja kuuluu asiaan, onhan vauvan tulo kuitenkin niin iso elämänmuutos ja hormonit ja kaikki tekee tottakai huolta jo syntymättömästä lapsesta. Kuuluu siis asiaan, että ei hätää! Voit myös rohkeasti ottaa asiaa ja huoliasi esiin neuvolassa niin saat sieltäkin tukea ja keskustelu apua,he ovat sielä juuri sitä varten että äidit voisivay odotusaikana mahdollisimman hyvin ja saavat apua tarvittaessa. Tsemppiä ja sympatiat täältä, et ole yksin! Päinvastoin on vaan normaalia että tulevana äitinä alat jo huolehtimaan lapsesi hyvinvoinnista ja kaikesta! Toivottavasti saat edes pientä helpotusta oloosi. Ja tiedoksi että kukaan odottava äiti ei pysty millään stressillä aiheuttamaan lapselleen mitään autismia tms. Ja jos lapsi ei syystä tai toisesta olisikaan terve niin siitäkin selviää, etkä voi asiaan vaikuttaa vaikka kuinka stressaisit etukäteen. Et pysty kontrolloimaan kaikkea elämässä ja huoli siitä kuuluu äitiyteen ja äidiksi kasvamiseen ja tulet sopeutumaan siihen kyllä ajankanssa. Koita keksiä itsellesi mukavaa tekemistä ja löytää myös iloa raskaus ajasta, käy vaikka hypistelemässä vauvan vaatteita kaupassa ja selaile kauniita lastenhuone kuvia somessa, saat muuta kivaa ajateltavaa liittyen vauvaan, muutakin kuin vain huolia.toivottavasti myös muut huolet elämässäsi helpottaa jotta voit keskittyä vain tulevaan pienokaiseen.