Osanotto suureen suruun. Mulla keskeytynyt keskenmeno tämän vuoden huhtikuussa juurikin viikolla 12. Mentiin nt-ultraan ja siellä todettiin, ettei ole sykettä. Muutaman viikon oli ollut jo kuolleena kohdussa. Se lääkkeellinen keskeytys oli mun elämäni rajuin kokemus. Tultiin kotiin keskiviikkona ja sain lääkkeet. Perjantaille oli varattu aika naistenklinikalle. Ke-to välisenä yönä jo alkas tyhjentyminen ja to aamulla mies soitti ambulanssin viemään mut sairaalaan. Iltapäivällä pääsin kotiin ja siitä alkoi toipuminen. Pikku hiljaa pääsin asiasta eteen päin, mutta kesällä sitte tuli romahdus ja hakeuduin psyk.hoitajan juttusille. Siitä oli mulle paljon apua asian käsittelyssä. Edelleen keskenmeno tulee aika ajoin mieleen. Päätettiin miehen kanssa, että aletaan heti yrittämään uudestaan kunhan kroppa toipunut.
Ja nyt on tärpännyt! Viikolla 5+1 tällä hetkellä ja todella epätodellinen olo. Ei meinaa uskoa, että nyt olisin uudelleen raskaana. Eikä uskalla oikein toivoa, että kaikki menisi hyvin. Juuri mitään oireita ei edes ole, joten ennen ekaa ultraa en uskalla edes toivoa, että kaikki olisi niinkuin pitää.

Kuulostaa niin surullisen tutulta 🙁
Miten olet toipunut?
Itsellä todettiin kaksi viikkoa sitten nt-ultrassa keskeytynyt keskenmeno, viikkoja olisi pitänyt olla 12+0, mutta oli menehtynyt 8+4. Pari päivää varhaisultran jälkeen siis, missä kaikki oli sykettä myöten ok. Lääkkeellinen tyhjennys tehtiin ja kivut sekä vuodot kun vain jatkuivat kävin yksityisellä tarkistuksessa ja kohtutulehdus siellä todettiin. Nyt odottelen verikokeiden tuloksia (hcg ja tulehdus arvot) että riittääkö pelkät antibiootit vai tarvitaanko muita toimenpiteitä.

Mua jännittää tää ihan sikana! Nyt RV 12+2 ja 13+2 tulossa vasta nyt-ultra 🥺

Keskenmenot on aina ikävä asia jokaiselle ja vie oman aikansa päästä siitä yli. Nyt lääkkeillä vielä tyhjennettiin koko kohtu ja siitä johtuvat kivut oli jotain aivan selittämätöntä tuskaa😢onneksi sairaalassa tämä tehtiin niin sain tarvittavaa apua☺voimia jokaiselle jotka ovat menettänyt kauniin pienen asian❤ oman jaksamisen mukaan vain eteenpäin 😇

Itse koin keskeytyneen keskenmenon viime syksynä, joka keskeyttiin lääkkeillä. Minua auttoi eteenpäin ymmärrys siitä että itse en olisi voinut tehdä mitään toisin ja että sillä pienellä ihmisen alulla ei vaan ollut kaikki kunnossa. Osallistuin myös Lapsettomuus yhdistys Simpukan verkkoluennolle, jossa käsiteltiin keskeytynyttä keskenmenoa. Iso apu oli tottakai lähipiiristä, heidän kanssaan pystyin keskustelemaan asiasta. Osanottoni ja voimia asian läpi käymiseen. ❤️