Lapsi täyttää kohta kolme. Vuoden verran ollut yhtä vääntöä joka asiasta, ja nukkuminen huonoa. Esim kun pitää tehdö jotain niin vetkuttaa ja vetkuttaa ja pistää hanttiin, vaikka nyt uloslähdön kanssa että pitää pukea vaatteet. Ei muka osaa (oikeasti osaa) tai alkaa tekemään kaikkea muuta paitsi olennaista, ”kohta kohta”. Hoidossa tätä ongelmaa ei ole eikä muutakaan. Aletaan hyvissä ajoin kertomaan että kohta lähdetään että pian pitää alkaa pukea tms eli asian ei pitäisi tulla yllätyksenä. Rutiinit on myös päivittäin melko pitkälle samat. Tekee koko ajan ”tuhmuuksia” siis jos koelletään joku asia niin tekee silti, ja sittehän tulee se itku. Hän ei itse kuitenkaan vielä osaa kertoa miksi ei tottele, luulen huomionhakuisuudeksi.. iltaisin nukkumaan meno on yhtä taistelua, pisteeksi i:n päälle tullut pimeän pelko eli pitää olla kunnon yövalo (mikä varmaan osaltaan ei edesauta sitä nukahtamista) himmeät valot ei kuulemma riitä… öisin huutaa äitiä, ja sit pitää taas nukuttaa joku tunti. Perhessä muutaman kk ikäinen vauva myös mutta tilanne on ollut sama jo kauan ennen vauvan syntymää joten en usko sen juurikaan liittyvän asiaan.. äidillä vaan alkaa olemaan takki aika tyhjä kun ei saa koskaan levätä. Kunnalta jotain perhetyöntekijää kyselin apuun, tunti viikossa olis ollut tarjolla niin eihön siinä ajassa ehdi edes nukahtaa kunnolla… isähän ei tietenkään kelpaa, plus käy töissä niin levätä hänenkin pitää että jaksaa ne työt tehdä.. tästä on tullut sellainen surkea oravan pyörä, kun lapsi kiukuttelee, äitillä menee hermo, mietin vaikuttaako yöuniin ja sen takia heräilee ja kiukuttelee lisää-äiti ei saa lepoa ja väsyy entisestään…