Taistelut taaperon kanssa
Lapsi täyttää kohta kolme. Vuoden verran ollut yhtä vääntöä joka asiasta, ja nukkuminen huonoa. Esim kun pitää tehdö jotain niin vetkuttaa ja vetkuttaa ja pistää hanttiin, vaikka nyt uloslähdön kanssa että pitää pukea vaatteet. Ei muka osaa (oikeasti osaa) tai alkaa tekemään kaikkea muuta paitsi olennaista, ”kohta kohta”. Hoidossa tätä ongelmaa ei ole eikä muutakaan. Aletaan hyvissä ajoin kertomaan että kohta lähdetään että pian pitää alkaa pukea tms eli asian ei pitäisi tulla yllätyksenä. Rutiinit on myös päivittäin melko pitkälle samat. Tekee koko ajan ”tuhmuuksia” siis jos koelletään joku asia niin tekee silti, ja sittehän tulee se itku. Hän ei itse kuitenkaan vielä osaa kertoa miksi ei tottele, luulen huomionhakuisuudeksi.. iltaisin nukkumaan meno on yhtä taistelua, pisteeksi i:n päälle tullut pimeän pelko eli pitää olla kunnon yövalo (mikä varmaan osaltaan ei edesauta sitä nukahtamista) himmeät valot ei kuulemma riitä… öisin huutaa äitiä, ja sit pitää taas nukuttaa joku tunti. Perhessä muutaman kk ikäinen vauva myös mutta tilanne on ollut sama jo kauan ennen vauvan syntymää joten en usko sen juurikaan liittyvän asiaan.. äidillä vaan alkaa olemaan takki aika tyhjä kun ei saa koskaan levätä. Kunnalta jotain perhetyöntekijää kyselin apuun, tunti viikossa olis ollut tarjolla niin eihön siinä ajassa ehdi edes nukahtaa kunnolla… isähän ei tietenkään kelpaa, plus käy töissä niin levätä hänenkin pitää että jaksaa ne työt tehdä.. tästä on tullut sellainen surkea oravan pyörä, kun lapsi kiukuttelee, äitillä menee hermo, mietin vaikuttaako yöuniin ja sen takia heräilee ja kiukuttelee lisää-äiti ei saa lepoa ja väsyy entisestään…
Vastaa
Listaa uusin ensin
Hei!
Kuulostaa tutulta, meillä on 2v 1kk iköinen esikoinen ja 4kk ikäinen kuopus. Esikoisella on vasta alkanut uhma, ennen niin tottelevainen lapsi selkeästi testaa nyt rajoja ja vanhempien hermoja. Joka asia myös pitäisi saada tehdä itse, mieli muuttuu sen sata kertaa ja kaikessa vitkutellaan, missä voidaan ja sitten jälkikäteen harmittaa kun ei ehtinytkään ulkona tehdä kaikkea, mitä halusi. Mutta onneksi vastapainona on myös paljon hyviä hetkiä, ja niitä olen koittanut esikoiselle korostaa kehumalla ja muistuttelemalla häntäkin niistä myös jälkikäteen ja niiden avulla häntä tsempata. Lisäksi olemme yrittäneet antaa esikoiselle säännöllisesti vanhempien jakamatonta huomiota, niin, että toinen on vauvan kanssa ja toinen esikoisen.
Kerroit, että hoidossa esikoisenne käyttäytyy nätisti, itse ajattelen, että se on vieraskoreutta, ja se, että hän kotona uskaltaa uhmata, kertoo puolestaan siitä, että hän luottaa minuun niin paljon, että uskaltaa käsitellä vaikeitakin tunteita kanssani. Lisäksi minua auttaa ajatus siitä, että uhmakin on vain vaihe, pitkä ja raskas toki, mutta lopulta ohi menevä vaihe kuitenkin.
Kerroit myös teidän nukkumisen haasteista. Meillä oli elokuun alusta syyskuun puoleen väliin myös ihan hirveää taistelua koko touhu. Meillä asiaan auttoi unirytmikello, lammas, joka vaihtaa väriä vuorokauden ajan mukaan. Taapero on selvästi oppinut sen avulla hahmottamaan, että kun lammas on punainen on aika nukkua, ja yöheräilyt loppuivat siihen. Ja tällä verukkeella nukkumaanmenokaan ei ole taistelua, lapsi koittaa aina ehtiä sänkyyn ennen kuin lammas menee nukkumaan.
Meillä tälläinen asioista kilpailujen tekeminen toimii myös hyvin siirtymissä. Laitan esim munakelloon tai time timeriin tai netistä löytyvään online stop whatchiin tai könnykän mouse timer sovellukseen jonkun tietyn ajan, esim. 5min johon mennessä vaatteet pitää olla päällä, jos ne eivät ole emme lähde ulos/äiti pukee taaperon jos on oikeasti lähdettävä jonnekin. Se kun on tietty aika, jonka kulumisen taapero näkee, motivoi kummasti taaperoa pukemaan.
Ymmärrän hyvin, että sinusta tuntuu, että voimat ovat lopussa, olin itsekin ihan poikki sen 1,5kk mittaisen sekoilun jälkeen, saati, että jatkuisi noin pitkään!
Oletteko kokeilleet ottaa uudestaan unikoulua esikoisen kanssa? Esim. tuolimenetelmä voisi auttaa itsenäiseen nukahtamiseen? Jospa esikoinen sen avulla oppisi, että äiti on tallessa vaikei olekaan näkyvissä, meillä tämä toimi viime keväänä, kun esikoisella jäi hampaiden tulon jälkeen yöheräilyt ns päälle.
Ja vaikka tuo kunnan tarjoama apu on pientä, kannattaa se silti hyödyntää, samoin jos on sukulaisia tai ystäviä, jotka voisivat auttaa. Myös jotkut seurakunnat tarjoavat lastenhoitoapua, sitä kannattaa hyödyntää vaikkei seurakuntaan kuuluisikaan. Tai sitten voi miettiä ihan lastenhoitajan palkkaamista esim. Fb:n lastenhoitoapua tyyppisistä ryhmistä.
Tsemppiä!
Muutamia asioita tulee mieleen.
Onko päivärytmi samanlainen koko ajan? Herätys samaan aikaan aamulla, nukkumaankäynti illalla. Vaikka hän on kohta jo 3-vuotias, vaikuttaa että tarvitsisi päiväunet vielä, ei pitkiä, mutta katkaisun päivän touhuille.
Tarrataulut ja muu palkitseminen voi auttaa lastanne saavuttamaan toivottua toimintaa.
Pimeään tai hämärään huoneeseen häntä ei kanna jättää yksin nukahtamaan, se saattaa häntä vain enemmän pelottaa ja estää nukahtamista. Ymmärsin tekstistäsi kyllä, ettei huone ole hämärä.
Yhdessä äänikirjan/musiikin kuunteleminen ja rentoutuminen voi helpottaa nukahtamista.
Laulaminen lukemisen vaihtoehtona tai lisäksi nukuttamisessa, voit kokeilla siis.
Kaikki perheen ulkopuolinen apu voi auttaa teitä perheenä. Miksei perhetyöntekijä voi tulla teille kotiin esim. kahtena tai kolmena päivänä viikossa?
Pikkusisaruksen syntymä saattaa myös vaikuttaa esikoisen huomiontarpeeseen.
Tsemppiä!
