Arki raskasta
Minulla ja miehelläni on 2,5-vuotias tyttö. Hän on iloinen, seurallinen ja kaikin tavoin hurmaava ja hauska. En vaan itse pysty nauttimaan tästä ikävaiheesta vaan kaikki tekeminen lapsen kanssa on tylsää. Käymme samoissa puistoissa, leikimme leluilla, piirrämme, pelaamme, luemme. Lapsi haluaa koko ajan leikkiä yhdessä mutta kyllästyy leikkiin jo muutaman minuutin päästä, eli koko ajan pitää keksiä uutta tekemistä. Sairastuin kesällä vakavasti ja arki tuntuu vielä entistä raskaammalta, vaikka sairauslomalla saan levätä päivät kun lapsi on päiväkodissa. Emme tapaa muita vapaa-ajalla, koska minun pitää vältellä kaikkia tartuntoja, eikä minulla ole nykyisellä paikkakunnalla paljoa lapsellisia ystäviä. Onko muita äitejä, joille elämä pienen lapsen kanssa tuntuu todella raskaalta? Oletteko löytäneet jotain keinoja nauttia arjesta ja yhdessä puuhastelusta? Tämä kaikki tuntuu vain todella intensiiviseltä. Mies toki hoitaa ja puuhaa lapsen kanssa, mutta hänellä on vaativa työ ja hänkin kaipaa lepoa välillä.
Vastaa
Listaa uusin ensin
Hei!
Mulla saman ikäinen tyttö ja välillä ollut samaa ongelmaa, hänellä toki vähän seuraa sisaruksista välillä. Meillä on auttanut "Mene vaikka leikkihuoneen lattialle istumaan, niin kohta keksit tekemistä" Aina on sitten jonkun leikin alkanut tai aloittanut kirjan katselun. Kannattaa myös miettiä niin, että teet itsellesi mieluisia / pakollisia hommia ja lapsi saa tulla mukaan, jos haluaa. Itse tykkään neuloa ja laittaa puutarhaa, niin tyttö on saanut oman lankakerän ja vikkuukoukun, tai puutarhassa tullut kaivelemaan viereen. Viihtyy siinä hetken ja lähtee sitten omiin leikkeihinsä. Sekä tykkää auttaa pyykkihommissa sekä tiskikoneen tyhjennyksessä. Saa lapsella olla välillä tylsääkin ja ilman kaveria, sillä tavalla sitten oppii itse keksimään tekemistä.
Itselläni ei ole kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta, mutta mietin, voisiko sinua auttaa jokin vertaistukihenkilö, jonka kanssa voisi vaikka chattailla tai soitella, jos fyysinen näkeminen ei onnistu? En tiedä, onko tällaisia vertaistukihenkilöitä olemassa, mutta varmaan Ensi- ja turvakotiliitolta, MLL:lta tai Äimä Ry:ltä voisi kysyä..? Vaikka vertaistukihenkilö ei konkreettisesti ole arjessa auttamassa, niin henkinenkin tuki voisi auttaa jaksamaan. Ja tietty neuvolasta voinee kysyä neuvoja ja saattaahan päiväkodin hoitajatkin jotain osata auttaa. Toivottavasti arki helpottuu ja pääset nauttimaan lapsen kanssa puuhastelusta :) Ja nyt tuli mieleen, innostuisitteko lapsen kanssa yhdessä leipomisesta tai askartelusta, jos vaikka jouluvalmisteluita tekisitte yhdessä?