Meillä tasan vuoden ikäerolla tyttö 5v ja poika 4v ja ite en kokenu tai koe edelleenkää et ois ollu mtnkää erityisen rankkaa, lapset on ko paita ja perse ja kaikki tehdään yhessä🙂 olin 20 ko poika synty🙂 uskon et on heti molemmat tottunu et heit on kaks ni on vältytty ainaki viel riidoilta😂🙂 toki jokanen lapsi erilainen ja kaikki reagoi eritavoin🙂

Moikka! Minulla on lapset 1v7kk ikäerolla. Nyt ovat toki jo 13 ja 15 vuotiaita. 🙂 Painunut on kyllä päähän kuin eilinen nuo samat tuntemukset sillon, kun aloin toista odottamaan. Olin jotakuinkin sinun ikäinen ja koko tulevaisuus pelotti, tuntu siltä että elämä jäi siihen. Viisas kätilö mulle silloin sanoi, että ensimmäinen vuosi on se rankin, sitten alkaa helpttamaan.

Ja just niin siinä kävi. Valtavasti heistä toisilleen seuraa pikkulapsiaikana oli, päivääkään en siitä ajasta näin jälkeenpäin vaihtaisi pois, vaikka sitä silloin niin pelkäsin ja se päähänkin se toisinaan otti 😅 Nykyään he riitelevät keskenään ja koko talo raikaa kun sisarusrakkaus leimuaa 💕 mutta kun toinen on pois, on toinen niin yksinäinen kun olla voi. Rankkaa se pikkulapsiaika on kun molemmat menee erisuuntiin ja molemmilla on omat uhma vaiheensa peräjälkeen. Täytyy tosin muistaa, että molemmat on myös omia täysin erilaisia persooniaan, kukaan ei voi tietää miten helppoa se aika voikin ehkä olla. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja sitä matkan varrella oppii omat selviytymiskeinonsa ja niksit arjen pyörittämiseen kyllä. Ja sitten yhtäkkiä huomaakin, että sitä on on jo aika haka pyörittämään pikkulapsiperhettä 💪

se, että on nuori äiti, ei tarkoita sitä etteikö hommasta selviäisi. Epäilyjä sitä osakseen saattaa kyllä saada, mutta niistä ei kannata välittää. Ihanaa on nyt huomata, että ne ihmiset jotka kaikkosi minun elämästä parikymppisenä kun sain lapsia, väkertävät nyt kolme kympin puolivälissä ensimmöisiään kun minulla on jo kokemuksen syvä rintaääni pikkulapsiajasta teini-ikään. 😅 Olen aina ollut lasten luokkakaverien vanhempien silmissä "se tosi nuori" Äiti (osa veikannut minua jopa isosiskoksi ja oven välissä kysynyt että onko äiti paikalla😅) mutta nuoren äidin titteliä olen aina kantanut ylpeydellä ja kannan sitä vieläkin, vaikken enää parikymppinen olekaan.. Ja ei, oma elämä ei ole jäänyt lasten teon jalkoihin. Nyt niitä on 3 ja odotan 4.ttä.. (tän jälkeen kyllä riittää) Olen saanut matkustella, opiskella, nähdä ystäviä, luoda uraa. Tehnyt siis kaiken sen mitä muutkin. En sano, ettei ko se organisointia lasten kanssa vaadi, mutta onnistuu siltikin.

En tiedä helpottiko tämä yhtään sun tuskaa, mutta onnea plussasta, olipa se päätös sulla sitten mikä tahansa, se on sinun päätös ja silloin se on oikea❤️

Hyvin läheltä tämmöistä perhettä seuranneena, joiden pojilla ikäeroa 1v ja 1kk. Ensimmäinen vuosi oli suht rankka, mutta kilttinä tapauksina meni kaikki hyvin. Pojista on toisilleen tosi paljon seuraa ja ovat todella läheiset. Asioilla on tapana järjestyä, ja apua on tarjolla jos sitä vain pyytää :)