Mulla -82 on -10 ja-17 syntyneet pojat. Ajattelin yh:na ollessa että pää luku on täysi kunnes tapasin mieheni -85, miehellä ei ole entuudestään yhtään lasta. Ajateltiin että jos tytön tässä vielä tekis, eipä natsannut, poika sieltä tulee. Mies sanoi, että voidaan yrittää loputtomiin sitä tyttöä vaikka kaikki pojatkin ovat tervetulleita.

Esikoinen otti hyvin vastaan tiedän, kuopus oli sitä mieltä että sen voi palauttaa tai haikara saa viedä sen mennessään.. nyt on sitä mieältä että haetaan vauva kesällä sairaalasta, se oottelee meitä siellä lääkärin kanssa.

Uusioperhe-elämä on sujunut hyvin, tosin miehelle oli hieman sopeutumista siihen vuorokausirytmiin ettei se muutu viikonloppunakaan.. aina herätään kukonlaulun aikaan.. aamurutiineissa ollaan tehty jako, että mä hoidan karvattomat lapset valmiix eli pojat ja mies karvaiset eli koiran ja kissan.

Ollaan myös sovittu että mies pitää osan vanhenpainrahakaudesta, ja mä meen töihin. Saa sitten nähdä enemmän sitä vauva-arkea.

Heinäkuussa -21 täällä pitäis olla sitten 3 veljestä viihdyttämässä/kiristämässä hermoja/koettelemassa rajoja, sitä odotellessa.

Heippa Sopertoosi ja onnea raskaudesta! Olen itse 36v. ja odotan mieheni kanssa ensimmäistä yhteistä lasta. Miehelläni ei ole lapsia entuudestaan, itsellä on pian 13v. täyttävä esiteinipoika. Hän on ollut koko odotusajan aivan onnessaan ja puhuu vauvasta päivittäin. Höpöttelee masulle ja pohtii jo asioita vauvan synnyttyä. Miten teillä on sujunut, kuulisin mielelläni?

Moikka.
Täällä 4 lasta. Nuorin 2,5kk ja vanhin 13 vielä sekä 10v ja 5v. Kaksi aikaisempaa uudelle aviomiehelle. Vanhin tyttö halusi muuttaa isänsä luokse, kun kuuli raskaudesta mutta muut ovat aivan innoissaan. Teini-ikä ilmeisesti alkanut kun kuulen hänen suustaan vaikka minkälaista tekstiä. Vauvalle juttelee hetken kun tulee kotiin mutta menee omiin oloihinsa. Yritetty keskustella muttei halua eikä kuulemma kinosta... 5v ja 10v olisivat koko ajan vauvan kimpussa ja välillä hätisteltävä leikkimään jotta vauva saa nukkua. Suloisia :) Luulen että tuo vanhimman ikä on juuri tuollaista että tarvitsee huomiota ja aikuista nyt kun keho ja kaverit sekä koulu muuttuu.

Mulla on poika 1v10kk. Miehellä entuudestaan 14v poika joka asuu enimmäkseen äidillään. Pojalla on entuudestaan pikkuveli 5v Äidin ja tämän viimeisimmän exän kanssa. Tästä veljestä poika ei mitään hyvää oo ikinä puhunut... Poika ei ollut kovin innoissaan kun meille tuli vauva. Osti jonkun vauvan vihaaja paidankin. Ei halunnut enää oikeen olla meillä, kun vauva huusi niin paljon. Väkisin olen välillä käskenyt vahtia hetken tai lykännyt syliin, että pääsen esim viemään roskat, käymään vessassa tai lämmittämässä maitopulloa. Välillä miehen poika ottaa nykyään vähän kontaktia taaperoon, mutta yleensä vie pikkuisen ulos huoneestaan kun tämä innoissaan sinne tulee. Onneksi on hiukan ruvennut auttamaan esim jos pieni on portaille menossa niin ottaa kädestä kiinni ym. Mutta pelkään että välit ei tuu läheisiksi. Nyt poika on kyllä ollut useammin jo meillä. Eikä pikkuinen itke enää kovinpaljon. Nyt saattaa kyllä käydä niin että isompi poika muuttaa myös meille. Hänen äitinsä on muuttamassa uuden miehen luo jonne poika ei halua.

Olen itse 38v ja mies 28v. Yhdessä yli 5v oltu.

Itsekin olin varma että lapsiluku jää kahteen, vaikka usein mies aika ajoin poti vauvakuumetta. Hänellä ei ollut lapsia, mutta piti/pitänyt minun lapsia ominaan ja jopa hyväksyi ajatuksen etten välttämättä tahdo lapsia enää. Meillä 10v iköeroa, hän nuorempi.
Kuitenkin alkoi jokin herkellinen häiriö päässäni ja välillä mietin vielä kolmatta lasta. Ajattelin aina toppuuttaa mieltä omalla iällä ja miten lapseni jo "helpossa" iässä. Siinä menisi taas oma aika aloittaa kaikki alusta.
Kävi kuitenkin niin, että kolmas ilmoitti tulostaan ja täytyy myöntää että omat ajatukset seilasi vuoristorataa tästä uutisesta, että pian vauva tulossa. Kaksi lastani olleet liiankin helppoja, ajattelin että nyt varmasti kolmas tuo kaikki vauva arjen hirveydet. Koliikista, sairauksiin jne.
Vanhin lapseni oli ehkä kauhuissaa vauvasta. Eihän meille voi tulla itkevää vauvaa ja en olisi uskonut hänen negatiivista reagtiota vauvasta. Jopa sanoi että tee abortti. Tuntui pahalta hänen ajatuksia, mutta yritin myös ymmärtää.
Mutta kun tämä pienonen syntyi, niin siskon ajatukset muuttui täysin.
Se rakastuminen pikkuveljeen oli nähtävissä ja näkyy vieläkin miten tärkeä tämä on sisaruksilleen.
Iltatähti, nyt yli 1v, on kaikkea muuta kun luoma ajatus koliikki yms vauvasta. En ole näin aurinkoista ja helppoa lasta koskaan tavannut. On jotain niin mahtavaa, että välillä mietin miten olen voinut ajatella "etten häntä halua elämääni".
Sisaruksilla veljeen ikäeroa 10v ja 17v.
Nyt jo täysi-ikään päässyt isosisko on veljen perää ja kaikki hänen järkytykset alusta kariutui pikkuisen ensinäkemiseen.

Moikka!
Onnittelut vauvasta ❤
Minulla itselläni on 15v. poika ja sitten tämä superyllätys on 8,5kk. Minun tilanne siis se ettei endometrioosin ja munatorvien tunkeutumisen vuoksi pitänyt saada enää lapsia. Olin suruni ja tuskani siitä jo käsitellyt sekä päästänyt vauvahaaveista irti.
Tapasin sitten leskimiehen, jolla 4 lasta. Kuukauden päästä olin raskaana. Oli todella shokki itselle sekä miehelle. Hänen oli tosi vaikea kertoa omille lapsille jotka olivat edellisenä vuonna menettäneet äitinsä syövälle. Päätimme, että isä kertoo asian yksin, jotta he saavat tilaa reagoida vapaasti.
Vain yksi heistä reagoi odotetusti aika vahvasti, mutta minun aikanani oli neutraalisti. Nuorin 10v oli alkushokin jälkeen maailman onnellisin ja innostunein. Hän on yhä todella innokas sisarus ja heidän suhde on todella erityinen. Kolmen teinin 17, 16 ja 15 suhtautuminen on hyvää. Oma teinin 15 myös.
Emme tosi asu yhdessä vielä, mutta näemme päivittäin.
Näistäkin lähtökohdista selvittiin vaikka alku oli todella shokeeraava. Tsemppiä, onnea ja iloa uusoerhe-elämään 💕

Hei. Meillä uusioperhe. Miehen lapsi 12v. Asuu äitillään ja kaksostytöt 6v. Miun lapsia. Raskaus ihan alussa että aikaa totutella,mutta pelottaa vähän miten menee. Toinen tytöistä suuttu mulle kun kerrottiin vauvasta ja sanoi ettei halua. Nyt sovittiin ettei vielä puhuta vauvasta koska sinne aikaa. Onko muilla vastaavanlaista?

Kuten Maire sanoi, on hienoa kun on meitä rohkeita. Osuvasti sanottu 👍 kiva kuulla että on muitakin kanssa sisaria 😅 itse myös hyvilläni tätä pientä odottelen, uskon että nykyinen parisuhde tuo tullessaan ihan erilaisen perhe-elämän kuin ennen on näiden isompien kanssa ollut. Uskon että pikkulapsi arjen jaksaakin ihan uudella sykkeellä tämän puolison kanssa, vaikka ennen jo vannoin etten enempää ikinä tee 😅. Lasten Ikäero tulee olemaan kyllä iso, eihän se ehkä samalla lailla enää sisarussuhteeksi muodostu, mutta toivon että hyviksi väleiksi kuitenkin..

Hei. Kiva kuulla että meitä "rohkeita" on muitakin. Mulla sama tilanne. Uusperhe, ja mulla on 3 jo ennestään 17v-7v ja elokuulle laskettu aika ekalle yhteiselle. Mies myös ihan innoissaan ja kyllä olen itsekin kun nyt on niin hyvä parisuhde, että hienoa nähdä ja kokea kun mies on hyvä isä ja puoliso.

Hei.
Taidan lyödä pohjat... Olen 46v ja uusioperheen pienin 4kk. Vanhemmat sisarukset jo 14v ja kohta 18v. Miehellä ei ollut lapsia ennestään. On tässä ollut monenlaista... Teini kapinoi ensin, nyt vasta alkanut ottaa kontaktia pikkuveikkaan. Isompi otti heti läheisen kontaktin.

Hei, kiva kuulla 🙂 miten isommat lapset reagoivat silloiseen vauvauutiseen? Oliko jotain millä heitä silloin askarrutti tmv? Minä kun en saa näiltä isoilta täällä päässä mitään reaktiota aikaiseksi.. mietin että onko se hyvä vai huono juttu. 😅 Pienin on kyllä innolla jo ottamassa isosiskon roolia ja latelee isommille käyttäytymissääntöjä siiheksi kun vauva sitten joskus syntyy. Mutta isommat ei juurikaan asiaa pohdi.. 🤔

Meillä myös uusperhe. Nykyisellä miehelläni ei ollut vielä lapsia ku tapasimme ja hän halusi lapsia. Minulla oli ennestää kaksi lasta. Silloin kuin meidän kaksoset syntyivät olivat isommat jo 14v ja 16v. Meillä sujunut todella kivasti vaikka ikäeroa onkin niin paljon. Toki nyt meillä vielä kaksosten jälkeen tullut vielä yksi lisää kaksoset nyt 6v ja kuopus 3v. Isoimmat jo omissa asunnoissaan 20v ja 22v. Nyt vielä yhdestä haaveilen. Isoista ollut paljon apua pienten hoidossa.

No en ole uusioperheläinen mutta meillä on lapsilla ikäeroa 6 vuotta ja 1kk, toki se nyt ei ole yhtä paljon ku 15 vuotta mutta sanoit että tän hetkinen kuopus on tokaluokkalainen joten häneen verrattuna ollaan aika lähellä... Meillä ainaki sujunut hyvin ikäerosta huolimatta, isompi lapsi toki välillä harmittelee kun sisko on vielä niin pieni mutta hyvin ne osaa leikkiä (ja tapella) keskenään vaikka ikäeroa onkin😊 mulla ei oikeen oo muuta vinkkiä ku se että älä stressaa ja muistakaa että vaikka tää uus vauva ns iltatähti onkin niin älkää tehkö hänestä sellaista + yritä löytää kahdenkeskistä aikaa vanhempien lapsien kanssa vauvasta huolimatta. Niillä eväillä teet jo paljon hyvää teille 🤗