Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

4 vuotiaan superkiukut päiväkodissa muttei kotona

Tarvitsisin nyt oikeasti vähän ulkopuolisten ajatuksia tähän asiaan, oma pää alkaa olla jo vähän pyörällä. Eli siis taustatietona, poika vaihtoi pientyhmäpäivähoitoon elokuussa, koska ylivilkkaus ja puheen viivästymä vaati enemmän huomiota ja ohjausta mitä normaalipäiväkoti pystyi tarjoamaan. Aiemmassa päiväkodissa oli pientä kiukkuamista, mutta pääasiassa ongelmana oli ruoasta kieltäytyminen ja siirtymätilanteitten kaaottisuus koska niissä poika aina ylivirittyi. Nyt uudessa päiväkodissa poika on alkanut saamaan ihan hirveitä raivareita, kiljuu minkä kurkusta saa irti, heittäytyy lattialle potkimaan ja saattaa viskoa ruoat lattialle. Heittelee silmälasinsakin ja tossut jaloista. Oon ihan ymmälläni tästä koska poika ei oo ikinä ennen käyttäytynyt noin, varsinkaan kiljunut. Jos on hermostunut niin on korkeintaan lähtenyt omiin oloihinsa rauhottumaan, korkeintaan huutanut kerran kovaa. Mä en tiedä miten mun pitäis tähän reagoida, kotona yritetään puhua pojalle asiasta ja kysellä miksi näin tapahtui (tätä vaikeuttaa se ettei poika ymmärrä vielä kysymystä "miksi"). Vastaa vaan että oli tuhmasti, ei halunnut syödä tai mennä ulos tms. Päiväkodissa kun puhun asiasta, tuntuu että hoitajat luulee että puhun tyylillä "Ei meidän poika voi niin käyttäytyä kun ei kotonakaan." Ei, en tosiaan ajattele niin, uskon kyllä että poika on niin tehnyt ja mies pari kertaa viedessä ja hakiessa tilanteen nähnytkin. En vaan tiedä miten mun pitäisi siihen reagoida kun ei tollaisia räjähdyksiä tapahdu kotona vaikka pettymyksiä tuleekin. Mitä te tekisitte? Mistä teidän mielestä tälläinen voi oireilla? Onko nähnyt jonkun muun tekevän niin, onko vaan jotain neljä vuotiaan uhmaa, reagoiko päiväkodin vaihtoon?

24.10.2018
Ryaazz
Ryaazz

Kaupungin päiväkodissa (Espoossa) jossa keväällä tutustuin 10 päivää nykyajan varhaiskasvatukseen (tavallinen 3-5-vuotiaiden ryhmä) käytettiin kuvia ihan joka kohdassa päivää. Työntekijällä oli kaulanauhassa paksu nippu eri kuvia tekstitettynä (kuva ja sana).
Myöskin kevätjuhla eteni kuvien avulla.
Kuvien käyttö on vain runsastunut päiväkodeissa 12 vuoden takaisesta, kun itse olin työssä päiväkodissa.

1.11.2018
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Siirtymätilanteet on aina tuottanu vaikeuksia juu. Tällä hetkellä niitä ei enää ole niin paljon, uudessa päiväkodissa siirtymätilanteita ei ole päivän aikana usein koska tilat on tiiviimmät ja melkein kaikki toiminnot tapahtuu niissä. Vanhassa päiväkodissa oli isot ja laajat tilat ja niitten välillä liikuttiin päivän aikana useasti.

Tällä hetkellä kiukku tuntuu tulevan ihan mistä sattuu. Syömisestä, eri leikeistä, ulos menemisestä. Ja se kiukku on sellasta täyskieltäytymistä ja kiljumista, tavaroiden heittelyä. Aikaisemmin ongelmat oli lähinnä niitä että poika juoksi aina täyspäänä joka suuntaan.

Pojalla vaikuttaa olevan kavereita uudessa päikyssä vaikkei vielä osaakaan nimiä sanoa. Kuvia ei päikky tunnu käyttävän, en tosiaan oo ihan täysin varma ihan kaikista toimintatavoista kun ei olla saatu vielä vasua aikaiseksi.

Kiitos tsempeistä, nää on jotenki tosi rankkoja hetkiä kun joka kerta kun hakee päikystä ni kuulee vaan että on ollut kiukuttelua. Ois kiva nähdä että lapsella menee hyvin. :/

31.10.2018
Ryaazz
Ryaazz

Oliko niin että siirtymät tuotti eniten vaikeuksia? Kuvitetaanko niitä miten? Siirtymätilanteisiin on paljon erilaisia apukeinoja olemassa niin mietin vaan että onko niitä hyödynnetty?

Käyttääkö päiväkoti muuten miten paljon kuvia tai viittomia, miten lapsi on ryhmäytynyt?

Tälleen muutamia ajatuksia tuli äkkiseltään mieleen 😊 Tsemppiä, toivottavasti löytyy ratkaisut noihin tilanteisiin!

28.10.2018
riu
riu

Eli teidän poika on siis päiväkodin pienryhmässä.

Elokuusta on jo sen verran aikaa, että ns. aloitus (VASU) keskustelu olisi jo syytä pitää.
Ihanteellinen tilanne on se jos te kumpikin voitte osallistua tuohon keskusteluun. Tuotte siinä sitten ajatuksenne esiin. Yhdessä sovitut asiat kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.

25.10.2018
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Poika on päiväkodissa jossa on erityishuomiota/tukea vaativille lapsille pienryhmä. Ryhmässä on noin 10 lasta joista vain osa kokopäiväisiä, kolme hoitajaa. Pojan toinen kieli tosiaan on ruotsi, mutta suomi vahvempi. Hoitopaikassa puhutaan suomea.

Päiväkodissa on paikalla erityisopettaja koko ajan ja meidän ryhmän kanssa 1-2 päivää viikosta. En ole päässyt vielä hänen kanssaan puhumaan muuta kun tutustimiskerralla. Oon kysellyt keskusteluaikoja mutten saanut vielä tarkkaa vastausta millon sellainen voitaisi järjestää.

Tätä mäkin toivon että kyse olis vain päiväkodin vaihdon aiheuttamasta jutusta, mikä tasaantuis ajan kanssa. Poika on aina reagoinut vahvasti muutoksiin mutta ei ikinä näin.

25.10.2018
Ryaazz
Ryaazz

Eli teidän poika on ryhmäperhepäivähoitokodissako?
Montako lasta, ja minkä ikäisiä he ovat? Montako työntekijää pojan ryhmässä on?
Millainen hoitorytmi ja kuinka pitkät hoitopäivät pojalla on? Oliko niin, että pojan äidinkieli on ruotsi? Mikä hoitoryhmän kieli on?
En tarkoita että läheskään kaikkea perheenne tai pojan taustasta tarvitsee tähän palstalle avata, mutta tuossa yllä nyt on joitain peruskysymyksiä, joiden kautta tilannetta voi avata ja lähestyä.

Onko esim. erityislastentarhanopettaja tai muu ammatti-ihminen seurannut poikaanne lapsiryhmässä?
Jos näin on tapahtunut, oletteko vanhempina tai ovatko hoitajat saaneet neuvoja ja vinkkejä pojan kanssa toimimiseen?
Elokuusta on toki vielä kovin lyhyt aika, ja joillakin lapsilla hoitopaikkaan tottuminen vie kauemmin kuin kaksi kuukautta.
Kannattaa antaa pojalle aikaa sopeutua uuteen hoitopaikkaan, sekä uusiin aikuisiin ja lapsiin.

24.10.2018
PekkajaMatti
PekkajaMatti
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...