Ikävä kuulla! Tilanne kuulostaa kyllä pahalta, mutta oot vahva ja viisas kun haet apua ajoissa! Oman ”heikkouden” myöntäminen on se ensimmäinen askel ja usein se vaikein ainakin omalla kohdalla aina ollut... Tsemppiä!

Muutama erittäin onnellinen päivä takana, jonka jälkeen kauhea riita ja luultavammin ero. Tällä hetkellä ainakin eri osoitteissa miehen kanssa asutaan.
Mielialat vaihtelee miten sattuu, mikään ei kiinnosta, ruoka ei maistu..
En jaksa enää leikkiä vahvaa, pakko nöyrtyä ja lähteä hakemaan apua.

Miten Varpuliini jakselet? Minua on vaivannut lähinnä fyysinen paha olo, oksetus ja jäätävä väsymys. Nyt sekin alkaa hellittää onneksi! Muuten menee ihan kivasti, mieliala on pysynyt hyvänä mitä nyt pientä itkeskelyä lukuunottamatta, sillä minusta on tullu melkoinen herkkis tän raskauden myötä..

No on tuo kyllä raskas tilanne. Omien ailahtelujen lisäksi pitää kestää vielä tuota... ikävää, ja kovin tuttua edellisestä parisuhteestani.. Enpä voi muuta sanoa kuin että voimia kovasti!

Monesti olen hänelle asiasta maininnut ja perheneuvolassakin asiaa käsiteltiin. Mutta kun ei...kyllä tulee niitä lupauksia, mutta mitään ei tapahdu.
Vähäksi aikaa (2viikkoa) juomisen jätti ja sitten taas alkoi. Nyt taas lupauksia ettei juo, mutta taitaapa jäädä taas vaan puheeksi. Vaikka tämä juominen onkin vain viikonloppuisin tapahtuvaa niin silti se ärsyttää, kun mies sanoo juovansa vain pari, mutta aina vetää överiksi.
Kissan onneksi saan pihalle laitettua niin sen huutoa ei tarvitse koko aikaa kuunnella.

Voi vee, onpa ikävä kuulla... Onko mitään keinoja sen pahan olon purkamiseen, entäs mies, ymmärtääkö hän jos sille puhuu suoraan että miltä tuollainen käytös sinusta tuntuu? Jos ei hän usko sinua niin vois varmaan lähteä mukaan tapaamiseen seuraavalla hoitajan käynnillä?

Olen puhunut psykiatrinkin kanssa. Voispa taas avautua seuraavalla terveydenhoitaja-ajalla, johon ei ole enää kauan.

Varpuliini, oletko puhunut neuvolassa lääkärin ja terveydenhoitajasi kanssa mielialastasi?

Kauhea **tutus ollut päällä pari päivää.
Mies ärsyttää, en halua että hän edes koskee minuun. Lupaukset alkoholiin liittyen eivät ole hänellä pitäneet, ei myöskään muut lupaukset. Mulla on periaate, jos jotain luvataan niin se lupaus on pidettävä.

Toisekseen vanha kissa maukuu koko ajan kova äänisesti, eikä hermot meinaa kestää.
Mielialalääkkeitä syödessä kissan naukuminen ei ottanut pattiin, mutta nyt lopetettua taas ottaa.

Miettinyt tässä, entäpä sitten ku lapsi syntyy ja alkaa itkemään, saanko samanlaisia tuntemuksia kuin tuosta kissasta. En kehtaa edes kertoa mitä kaikkea päässä liikkuu tuon kissan kohdalla.

Oi että tuo just ärsyttää kun toinen sanoo että koittasit vähän hillitä itsees. Olis h**vetti mies itse raskaana ni tajuaiski jotain. Ei niille tunteilleen vaan mahda mitään, eikä niitä pysty hillitsemään.

Joo, ihan sama tunne täälläkin. Oon kyllä ymmärtänyt että siitä alhaisesta hempparista just itsellä johtuisi. Oon aiemmin saanut helpotusta masennukseen ja ahdistukseen liikunnasta ja juoksemisesta erityisesti.. vaan nyt on saanu sanoa hyvästit sillekin..Eilen oli sitten kamala päivä, musta verho peitti mielen enkä olis halunnu kuin nukkua. Mentiin sitten miehen kanssa kuitenkin kävelylle ja pieni kina saatiin aikaiseksi, kun hän hyvää hyvyyttään yritti ehdottaa ettenkö voisi vähän hillitä tunteitani ja olla vähän vähemmän surullinen.. UUUUH, keitti meinaan pahasti yli...että ihanko osaisin hillitä jotain, kun hyvä että itsekään pysyn perässä siinä mitä milloinkin tunnen. Ja kaikki tunteet tulee vielä 100 kertaa voimakkaampina. Ja mieheni on kyllä muuten oikein ihana ja ymmärtäväinen, sammakoita kai pääsee joskus itse kultakin :D No, pienen raivoamisen, itkun ja mykkäkoulun jälkeen tilanne siitä rauhoittui. Kohta olin taas kuin itse aurinko. Oon huomannut, että tuollainen pieni purkautuminen tekee hyvää, päästää mielessä pyörivät ajatukset pihalle eikä anna niiden kerääntyä liiaksi. Tulee jotenkin kevyt olo sellasen jälkeen.

Ei ole sielläkään helppoa 🙁
Vertaistuki kyllä kelpaa. Mukavempaa jutella sellaisen ihmisen kanssa joka itsekin kokee samoja asioita ja ymmärtää.
Itsellä onneksi väsymys on ruvennut hellittämään, mutta uutena oireena on tullut nopea hengästyminen vähäkin jotain fyysistä tehdessä ja tuntuu että happi kertakaikkisesti loppuu kesken. Veriarvot kuitenkin viimeksi mitatessa olivat hyvät, ettei niistä pitäisi olla kiinni. Johtuuko sitten siitä, että tämä otus sisällä tarvitsee itselleen niin paljon happea kasvaakseen, ettei sitä minulle meinaa jäädä 😮

Hei! Neuvoja minulla ei ole juuri antaa, mutta oma alkuraskaus on ollut ihan samanlaista tunteiden vuoristorataa. Minulla masennuksen lisäksi epävakaan persoonan diagnoosi ja tuntuu, että raskaus pahentaa kaikkia oireita. Lisäksi olen tajuttoman väsynyt jo alhaisen verenpaineen ja hempparin vuoksi. LA 19.1.2018 ja mukava olisi edes kokemuksia vaihtaa, välillä vertaistukikin riittää vaikkei muuta apua oireisiin saisikaan...