Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Lapsettomuus, vasta hoitoihin menossa

Heippa! Lueskelin tässä tähän aiheeseen liittyviä keskusteluja ja ajattelin aloittaa uuden keskustelun lapsettomuuden aiheesta, koska monissa keskusteluissa oli jo puhetta kirjoittajilla tämän hetkisistä hoidoista ja niiden tuomista onnistumisesista. Olisiko täällä ihmisiä jotka olisivat samassa elämäntilanteessa kuin minäkin, eli ovat vasta menossa lapsettomuushoitoihin ? Taustaa: Olen 29 vuotias ja mieheni 30 vuotias. Meillä ei ole lapsia. Olemme yrittäneet lasta jo 2 vuotta, mutta tuloksetta. Tuona aikana ei ole tärpännyt missään vaiheessa, ei haamuja tai keskenmenoja. Menkat on normaalit ja kierto vaihtelee 25-28. Molammat ovat sopusuhtaisen kokoisia, emme polta tai käytä alkoholia runsaasti. Meillä on elokuussa aika naistentautienpolille, jolloin päästään jo selvittämään onko jommassa kummassa vikaa. Verikokeissa olen käynyt ja miehenikin on jo näytteensä antanut. Tuossa keväällä minulla todettiin kilpirauhasen tulehdus, johon söin yli 2 kk:tta kortisoonia. kuuri on jo muutama viikko sitten loppunut. Mieheni näytteen tuloksetkin on tullut ja mitään poikkeamaa ei ollut, normaalia oli tavara ollut. Silloin kun sen tuloksen luin niin iski tunne, "minussako nyt on vika?" Ympärilläni syntyy lapsia ja tällekin vuodelle on tullut jo 5 vauvauutista. Viimeisin on mieheni siskon ilmoittama ja se on ollut ilmoituksista raskain hyväksyä. Tiedän että joittenkin mielestä on varmaan ihan typerää olla katkera ja kateellinen, mutta se ettei minulla ole ollut missään vaiheessa minkäänlaisia raskauden merkkejä että olisi tärpännyt ja sitten jotkut saa muksuja tosta noin vaan puolen ja vuoden yrittämisen jälkeen, saa sydämmeni muljahtamaan ja surullisen ja itsensä syyttelevän olon :( Toivottavasti täällä olisi sielunsiskoja, joitten kanssa voisin jakaa tuskani ja jotka ymmärtäisi tilanteen raskauden ja vaikeuden. :( -Hippu

5.7.2018
Hippu89
Hippu89
Toiveena raskaus

Kiitos Pupunen vastauksestasi.❤️

Olen kyllä yrittänyt mieheni siskon tulokkaan ottaa hyvillä mielin vastaan, ja koittaa iloita heidän puolesta. Mutta edelleenkään en pysty asiaa kasvotusten kohtaamaan. Mieheni sisko haluaisi kyllä tavata ja kyllä hän tietää miksi itse nyt välttelen. Mutta minusta tuntuu että paikoitellen hän ja hänen vanhempansa, eli appivanhempani, ei sitä ymmärrä ja minusta tuntuu vielä pahemmalle kun joudun asian selittämään. Lisäksi tulee tunne että paha ihminen joka ei muitten onnea voi iloita. ☹️

Saanko Pupunen kysyä, millaista oli käydä hoidoissa ja jos haluat kertoa, niin oliko mikä syynä lapsettomuuteen? ( anteeksi suora kysymys, mutta en oikein tiennyt miten sen muotoilisin).

Meillä ei vielä tiedetä mikä on syys tähän lapsettomuuteen ja se varmaankin selviää tuolloin 20.8. Eniten vaan pelottaa se että onko minussa se vika koska mieheni spermanäytteessä ei ollut poikkeamia. ☹️🤔

16 h, 17 m ago
Hippu89
Hippu89
Toiveena raskaus

Hei.
Itse olen käynyt lapsettomuushoidot ja meillä on nyt taaperoikäinen pikku ihme.
Ei ole typerää olla katkera siitä,ettämuuta saavat vauvoja,toki jokainen äidiksi tahtova tuntee sellaisia tuntemuksia. Mullakin on todella haikee fiilis kun tiiän ettei me voida saada ns.luomuna vauvaa ja meille ei enää ole tulossa omaa vauvaa. Lähipiirissä on parikin uutta tulokasta ja vaikea on suhtautua heihin. silloin kun kuulin tuosta uusimmasta tulokkaasta niin kyllä vatsassa tuntu pahalle ja juurikin tuntu et sydän muljahtaa paikoiltaan. Kuvankin näin pikkusesta mutta vaati paljon että sain edes jotain sanottua . Tietysti olen onnellinen tuosta meidän pikku ihmeestä ja hoidoista sen verran,että meillä saatiin icsi hoidolla pakkasesta tuo vauva alkuun.
Nyt vaan rohkeasti jatkatte tutkimuksiin ja sen mukaan sitten etenette millaisen hoitosuunnitelma teille tehdään.

17.7.2018
pupunen
pupunen
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...