Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Kohtalontovereita/ko​kemuksia tai mitä vaan

Moikka. Elikkä, meillä on yksi lapsi, 5-vuotias. Pitkän aikaa oltiin sitä mieltä että tämä yksi riittää meille. Kunnes kesäkuussa 2017 mulle iski hirvee vauvakuume. Se ei ollu mitään "oi ku ne on söpöjä" - kuumetta vaan mulla oli ihan fyysisiä oireita ja en osannu ajatella muuta ku tulevaisuutta pienen vauvan kanssa. No muutaman päivän asiaa pohdin päässä, hyvät ja huonot puolet. Halusin siis olla varma ennenku puhun asiasta miehen kanssa. No saatuani varmistuksen omista tunteista puhuin asiasta miehen kanssa joka oli heti messissä. Joten niinpä päätettiin että poistatan kierukan elokuussa (heinäkuussa oli etelänmatka joten en sinne halunnu mahdollisia kuukautisia). Kierukan poiston jälkeen tunsin ekaa kertaa elämässäni ovulaation joten varsinki niinä päivinä oltiin aktiivisia. Syyskuussa sitten tärppäsi ja oltiin onnen kukkuloilla ja suunniteltiin että jouluna kaikille läheisille tästä kerrotaan. No eka ultra aika saatiin 7.12 päivälle. Viikkoa ennen tätä alkoi rusehtava vuoto mutta ei kipuja joten en siinä kohtaa huolestunut. Sairaalassa ku odotettiin pääsyä ultran iski kuitenki epätoivo ja jotenki tuli sellanen tunne että nyt ei oo kaikki hyvin... No eihän siellä kaikki hyvin ollutkaan, todettiin keskeytynyt keskenmeno ja sikiö vastasi kokoa 6+5 no siitä sitten lääkkeet, tyhjennykset, kivut, psykologit yms. ja elämä jatku jollain tasolla. Tammikuun alussa oli ekat menkat ja siitä sitten yrittämään ilman toistaiseksi positiivista lopputulosta. Nyt on kiertopäivä 27/30-32 ja mä oon aivan hermona, jotenki mulla on sellanen tunne että nyt onnistuu mutta toisaalta en halua toivoa liikaa jotta en putoa niin korkealta siltä varalta jos kuukautiset alkaa. Eniten mua tässä häiritsee se että mulla on tää tunne että nyt ja se että töissä olen huomannut että jos joutuu ponnistelee nii mä tunnen sen kohdussa, tätä ei ole aiemmin tapahtunut. Närästystä on myös silloin tällöin, en siis oikeestaan ikinä siitä muuten kärsi. Toisaalta mua häiritsee se että en ole tuntenut ovulaatiota yhtä voimakkaana ku ennen tota keskenmenoa ja sillon tammikuussa menkkojen jälkeen. Tekis mieli juosta apteekkiin hakee testi mutta toisaalta haluaisin vielä ainakin viikon odottaa, en vaan tiedä miten jaksan... Apuja, vinkkejä, anything? Oonko ihan pähkähullu, tekeekö mieli kepposia vai voisko oikeesti olla nyt meidän vuoro?

17.3.2018
Moiskan92
Moiskan92
1 year, 10-month-old toddler

Saako kysyä että mikä kaupunki on kyseessä? Onko käynti ilmainen niinku kaksi muuta ultrausta? Ja mennäänkö sinne omalla soitolla vai pitääkö saada lähete esim neuvolasta?

22.3.2018
Moiskan92
Moiskan92
1 year, 10-month-old toddler

Täytyy nyt kyl antaa pointsit tälle meidän kauoungille. Kaikis kolmessa raskaudessa oon päässyt varhaisultraan viikoilla 7-9. Kuuluu jokaiselle odottavalle äidille meidän kylässä.😊

21.3.2018
tennari
tennari

Olis kyllä hölmöä jos ei esim Misukan tapauksessa olis päässy varhaisultraan. Pakkohan niitten on auttaa ja tukea pelkojen suhteen... Ymmärrän toki ettei niillä oo resursseja ultrata jokaista äitiä noilla ekoilla viikoilla mutta varsinki tilanteissa missä on jo kokenu keskenmenon ja pelko hallitsee elämää nii se olis enemmän ku suotavaa että pääsis varhaisultraan. Mutta onneks yksityiset tarjoaa ultrausta myös, kalliimmalla hinnalla toki mutta varmasti sen arvoinen 😌 oliski hyvä ku yksityiset ja kunnalliset vois tehdä yhteistyötä tällästen asioiden suhteen.

21.3.2018
Moiskan92
Moiskan92
1 year, 10-month-old toddler

Mulla oli se varhaisultra viikolla 8. Siihen mennessä kuulemma pitäis suurin osa keskeytyneistä jo olla mennyt kesken. Eivät sairaalalle ottaneet aiemmin.

Pelon vuoksi mä noihin varhaisultriin pääsin. Hitsi mä oon sekoillu noissa raskauksissa. Siis kolmannessa neuvolahoitsu ultrasi ekalla käynnillä. Mut se meni kesken rv19. Neljäs raskaus varhaisultra sairaalalla koska oltiin sekundäärilapsettomuustutkimuksissa kun ei tärppiä kuulunut. Tästä syntyi toi meidän kolmonen. Sit tosiaan noi kaksi vikaa raskautta pelkojen takia äitipolilla varhaisultra. Mä vaan ilmoitin neuvolaan, et haluan tietää onko siellä mitään ja se kirjoitti lähetteen. Loppuviimein pääsy varhaisultraan oli tietty äitipolin käsissä. Mutta kai toi myöhäinen km antoi riittävän perusteen viitoseen ja senkin keskeytyminen kutoseen.

21.3.2018
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

Ymmärrän. Mä ite suunnittelin että jos jaksais odottaa sinne viikolle 8 ja kävis sillon ultrassa. Sillon sykkeen pitäis näkyä ja sillon oltais jo yli sen ajan millon edellinen meni kesken. Tosta ei olis ku muutama kituviikko ku olis taas ultra. Ehkä tossa välissä sais sydänäänet kuulumaan neuvolassa. Esikoisen kanssa ei kuulunu ku oli alle 10 viikkoa.

Voishan sitä tietty mahdollisen plussan jälkeen soittaa neuvolaan ja kysyä että pääsiskö siihen neuvolalääkärin ultraan, en tiedä voiko naistenklinikalle vaan soittaa ja vaatia ultraa? Tai no miks ei vois, mähän olisin siinä tapauksessa maksava asiakas? 🤔

21.3.2018
Moiskan92
Moiskan92
1 year, 10-month-old toddler

Jännä miten tuo varhaisultraan pääsykin vaihtelee paikasta toiseen. Meillä päin pääsin varhaisultraan nyt tässä raskaudessa muistaakseni rv6. Siellä näkyi pieni syke ei paljon muuta. Ultra käynti ei helpottanut oloani tai vähentänyt pelkojani sillä edellisessä kesken menneessä raskaudessa kävimme myös varhaisultrassa (silloin yksityisellä) ja siellä näkyi syke niinkuin nytkin. Pieni ei vain jaksanut kasvaa enää muutamaa milliä enempää ultran jälkeen.

21.3.2018
AnnelieP
AnnelieP
7-month-old baby

Nii ja meillä on hyvä ku työterveyssoppari sisältää 1-5 käyntiä psykologin luonna. Käyntien määrä riippuu ammattilaisen arvioimasta tarpeesta... Olin ite aluks vähä ennakkoluulonen että miten nyt ventovieras ihminen osais mua auttaa mutta niin se vaan autto enkä kadu hetkeäkään että pakotin itseni sinne 😌 nimimerkillä "meinasin perua ajan viime hetkellä"

20.3.2018
Moiskan92
Moiskan92
1 year, 10-month-old toddler

Luulen että vaatii jonkun todella hyvän syyn (kuten sun tilanteessa) että neuvola suostuu ultraa tai että pääsee kunnalliseen ennen varsinaista ultra-aikaa. Ainaki täällä meilläpäin, koska sillon ku mulla alko se rusehtava vuoto viikko ennen ultraa nii neuvolasta sanottiin että jos ei malta viikkoa odottaa nii voi mennä yksityiselle... Eli tässä tapauksessa ei annettu edes muuta vaihtoehtoa 🤔 voi olla tietty paikkakuntariippuvainen... Mä sillon soittelin yksityisille ja kyselin hintoja nii halvin oli kelakorvauksen jälkeen reilu 200€, jos niin pitkälle päästään nii se on pieni summa oman mielen rauhoittamiseks vaikka iso raha onkin... Ei vaa luonne anna periksi enää varttua useampi viikko... Jälkeenpäin ajateltuna olis sillon pitäny vaan maksaa tuo nii olis saannu vähä aikasemmin tietää mutta jälkiviisaus on tunnetusti se paras viisaus 😏

20.3.2018
Moiskan92
Moiskan92
1 year, 10-month-old toddler

Eka psyka jolla kävin ekan kmn jälkeen oli hyvä mut se lähti lukee itteään eteenpäin. Sen tuuraajan kanssa ei synkannu yhtään ja tokan kmn jälkeen kuulin et oli tullut toinenkin, niin menin sille. Vähän paremmin meni mutta ei riittävän hyvin. Muita vaihtoehtoja ei ollut.

Mä pääsin raskaudet 5 ja 6 äitipolille varhaisultraan ton pitkälle menneen kmn takia. Nelosesta neuvolahoitsu ultras mut neuvolalääkärin ultralla.

20.3.2018
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

Mun kokemus on vaan yhdestä psykologista ja hän on ollu mulle avuksi. Mielikuva harjoituksilla ollaan saatu aivot manipuloitua niin että en ihan koko ajan näe sitä ultraushetkeä synkkänä ja harmaana, toki se on sitä mutta ennen en pystyny edes ajatella asiaa ilman itkua mutta nyt se on jollain tasolla mahdollista. Lisäks nyt ollaan alettu perehtymään muihinkin asioihin elämässä jne. Sun olis ehkä pitäny kokeilla toista psykologia, kaikki ei sovi toisilleen ja on tosi paljon kiinni siitä minkälaisia tunnelukkoja psykologilla on että pystyykö hän auttamaan sua vai vaan pahentamaan tilannetta.
Mä päätin jo sillon keskenmenon jälkeen että seuraavalla kerralla maksan siitä varhaisultrasta yksityisellä koska en pysty/halua odottaa sinne kunnallisen ekaan ultraan asti. Ja aivan varmasti tulee olee kauheat viikot edessä kunnes alkaa itse tuntemaan liikkeitä ja voi edes niiden avulla vähä rauhoitella mieltä. Toivon mukaan neuvolatäti antaa mun ravata kuuntelemassa sydänääniä aina ku mahdollista 😏 voi olla että seuraava raskaus ei ole yhtä riemua ja ilontunteita...

20.3.2018
Moiskan92
Moiskan92
1 year, 10-month-old toddler

Kyllähän se harmitti ihan vietävästi kun tajusi, että ihan turhaan meni 1,5 vuotta hukkaan. Ja tietty siinä ajassa ehti todella kehittää hirvittävät pelot ja suojamuurit itseään säästääkseen. Kuukausittainen pettymys kun menkat aina vaan tuli... Ja päälle kaikki sekalaiset raskausoireet kuten viikkoja kestänyt 24/7 kuvotus.

Menetetyn lasketun ajan kieppeet oli todella kamalaa aikaa. Eikä ollut tuon toisen kmn jälkeenkään paljon helpompaa vaikka odotinkin jo uutta vauvaa. Se osui ikävästi just niille kauhuviikoille 17-19 jolloin ensimmäinen km todettiin. Eli surin yhtä keskenmenoa ja pelkäsin uutta keskenmenoa samaan aikaan.

En hetkeäkään ennen rakenneultraa voinut ajatella, että saisin nelosen syliin asti. Ja sen jälkeen asiaa lähdettiin työstämään psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Tosin minusta se yritti jarrutella mua kun mä halusin murtaa mun henkiset muurini valtavalla raivolla. Eli ei siitä psykasta ollut mitään apua. Tai ehkä se, että turhauduin jumittamiseen ja rupesin itse hommiin.

20.3.2018
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

Kiitos AnnelieP 😊 ja onneksi olkoon ja paljon jarrusukkia matkaan 👶

Järki sanoo että pitää odottaa että kuukautiset oikeesti on myöhässä mutta samaan aikaan tää jatkuva odottaminen ja vessassa käyminen pelottaa. Ku aina ku siellä käy nii saa jännittää että paperiin jää verta... Mulla on ollu semmosta menkkamaista paineen tunnetta tuolla alavatsassa/kohdussa mutta se eroaa jotenki normaalista... En osaa selittää sitä, tosin voi hyvinkin olla että mieli vaan keppostelee... Penteleen mieli sanon minä 😣
Kaiken lisäks esikoinen on kipeenä nii tässä on koko päivä vaan maattu kotona, eli ajatuksille on ollut aikaa... Töissä ei niinkään kerkeä vaikka sielläkin huomaa usein tekevänsä asioita niin ettei vatsanalueelle kohdistu mitään (mulla on siis fyysisesti raskas työ) vaikkei siellä välttämättä ole edes mitään suojeltavaa vielä...

No eihän kukaan sanonu tämän olevan helppoa 😏

Mitä lähemmäs päästään tuota keskeytyneen laskettua aikaa nii sen vaikeemmalta tää tuntuu... LA olis ollu juhannuksena ja ajoitus olis ollu mitä täydellisin, koko kesä kotona ja esikoinen olis myös saannu koko kesän vapaaksi kunnes syksyllä alkaa eskari. No mutta sille ei mahda mitään... Nyt jos tärppää nii LA menee aika samoihin aikoihin esikoisen syntymäpäivän kanssa, toivon mukaan eivät saa samaa synttäripäivää 🤣

19.3.2018
Moiskan92
Moiskan92
1 year, 10-month-old toddler

Hei Moiskan!
Täällä yksi kohtalotoveri. Eli esikoinen täyttää tänä vuonna jo 7. Olen aina ajatellut että 5 vuoden ikäero on vielä ihan ok, mutta yli 6 on jo liikaa. Kaikki ei aina valitettavasti kuitenkaan mene "suunnitelmien" tai toiveiden mukaan. Meillä ei ainakaan.

Vauvakuume ja vauvan yritys alkoi keväällä 2015. Vasta tammikuussa 2016 sain vihdoin kaivatun positiivisen testin (sen odottaminen tuntui ikuisuudelta, vaikka tiedän että alle vuosi on vielä lyhyt aika). Ilo muuttui suruksi kuten teillä np ultrassa kun keskeytynyt keskenmeno huomattiin. Sikiö oli vain n. rv6-7 kokoinen. Minä olin myös hyvin pettynyt siihen että olin kantanut kuollutta sikiötä monta viikkoa ihan turhaan. Olisi ollut helpompaa jos keskenmeno olisi tullut spontaanisti silloin rv7. Yritys ja oman pienen nyytin toive jatkui heti kun saimme lääkäreiltä luvan.

Seuraava positiivinen raskaustesti tuli vasta tämän vuoden alussa, eli melkein 2 vuotta vauva "projektin" aloittamisen jälkeen. Viime vuoden keskenmeno varjostaa tätä raskautta, enkä uskalla vieläkään uskoa että saamme pienen nyytin syksyllä vaikka np ultrassa kaikki näytti hyvältä.

Teillä ensimmäinen raskaus alkoi nopeasti, joten uskoisin että teillä on hyvät mahdollisuudet onnistua tämän vuoden aikana. Mieli ja kehosi voivat huijata sinua luulemaan olevasi nyt raskaana mutta voit toisaalta olla ihan hyvin jo raskaana. Kannattaa kuitenkin tehdä raskaustestejä vasta sitten kun kuukautiset ovat oikeasti myöhässä. Säästät sillä tavalla rahaa ja mieltäsi. Koita keskittyä muihin asioihin kuten esim. terveellisiin elämäntapoihin (liikuntaan ja ruokavalioon) ja harrastuksiin. Tiedän että se voi olla vaikeaa, niin se oli minullekin.

Kaikkea hyvää ja plussatuulia!

19.3.2018
AnnelieP
AnnelieP
7-month-old baby

Miltä toi Misukka susta tuntu että olitte 1.5 vuotta odottanut sentakia että kroppa ei halunnu? Ku itteä ainaki tossa keskenmenossa ärsyttää ehkä eniten se että kroppa huijas puolet ajasta mua ja sentakia meillä käytännössä meni aikaa hukkaan... En voi kuvitellakkaan miltä tuntuisi ku sais noin pitkän ajan jälkeen tietää että koko tän ajan olis voinu onnistua jos kroppa olis nollaantunu aikoinaan niinku pitää 🙄

Jokainen joka on keskenmenon kokenut tai lapsen menettänyt tietää varmasti sen tyhjän tunteen mikä siitä jää... Ei siitä varmaan ikinä pääse eroon kokonaan mutta itsellä tiedän että olo helpottaisi vauvan myötä... Mä olisin jopa valmis luopumaan raskausajasta jos voisin vaan saada sen vauvan nyt syliin 😂 hullua ehkä mutta siltä musta tuntuu... Ehkä koska ne 9kk tulis olee todella pelottavat kuukaudet... Esikoisen kanssa ei oikee osannu pelätä ku ei oikee tienny mitä odottaa, koko raskausaika meni omalla painollaan eteenpäin ilman murheita.

19.3.2018
Moiskan92
Moiskan92
1 year, 10-month-old toddler

Mulla takana 2 keskeytynyttä keskenmenoa rvt 19 ja 12. Ekassa tiedän tunteneeni liikjeitä vielä rv 16+ vaikka lääkärin mukaan sikiön koko vastadi 14+. Tokassa todettiin np-ultrassa, että oli kuollut pari päivää aiemmin. Molemmissa tuli vaan fiilis, ettei kaikki ole niin kuin pitää. Nämä oli mun raskaudet 3 ja 5. Meillä on 4 poikaa. 12v, 7v, 3v ja 1v. Tuota kolmosta yritettiin rv 19 keskenmenon jälkeen 1,5 vuotta. Tuona aikana mä koin kaikki mahdolliset raskausoireet kun mieli teki tepposiaan.
Mun apuni oli käynti osteopaatilla. Mun kroppa oli jäänyt raskausmoodiin eikä siis antanut uuden raskauden alkaa. Samasta kierrosta kun kävin osteopaatilla, tärppäsi tuo meidän kolmonen.

Samoin tämä meidän pienin tärppäsi pari kiertoa osteopaatilla käynnin jälkeen. Tämä käynti oli varattu raskausvaivojen hoitoon mutta muuttuikin keskenmenon hoitamiseksi.

Mä tiedän, että PM on joutunut odottamaan uusia raskauksiaan vuosia joten alle vuosi on oikeasti tosi lyhyt aika vaikkei se juuri nyt sinusta siltä tunnukaan kun kroppa ja sydän huutaa menetetyn perään.

Mulla toi 1,5 vuotta oli kyllä ikuisuus moneen kertaan ennen kuin tärppi kävi uudestaan.

Mun ohjeeni on kyllä se, että älä luota oireisiin äläkä ajatuksiin. Just nyt kroppa voi tehdä ihan mitä vaan oireita kun mieli toivoo raskautta. Hyvä olisi yrittää kehittää jotain suunnitelmaa johon vauva ei oikein sopisi jotta se pakottava ajatus jäisi vähän taustalle. Mut tiedän ettei se käytännössä ole lainkaan helppoa.

Tsemppiä kovasti ja toivon että teillä tärppää nopeasti.

18.3.2018
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

Ymmärrän, mutta kaikki kokee asiat eri tavalla :) se että viime kesästä on sun mielestä lyhyt aika on vaan sun mielipide, kun taas mun mielipide on se että siitä on pitkä aika... Totuus on se että kesästä on se 8-9kk mutta se miten sen kokee ajallisesti on jokaisen oma mielipide... Mun mielestä jo pelkkä 4 viikon odotus tuntuu ikuisuudelta, vaikka sanotaan että sitä jaksaa paremmin kun on mitä odottaa nii tässä kohtaa sanoisin että itse en ainakaan jaksa paremmin... Syynä ehkä se ku tuo keskenmeno varjostaa niin vahvasti kaikkea edelleen ja varmasti tulee sitä tekemään vielä pitkään... Mä vaan tiedän että uusi raskaus auttaisi mua jollain tasolla pääsemään eteenpäin.

18.3.2018
Moiskan92
Moiskan92
1 year, 10-month-old toddler

Moiskanille. En tarkoittanut vähätellä. Noita aikamääriä kommentoidakseni, peilasin vain siihen kuinka kauan meidän piti odottaa toisen ja kolmannen raskauden alkamista.

18.3.2018
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Kiitos banaanimangusti 😊

Henkisesti tuo keskenmeno oli minullekin todella raskas ja sentakia olen asiaa psykologilla käyny purkamassa. Se että 3kk luulee olevansa raskaana ja sit saa kuulla että noin puolet ajasta on kantanu kuollutta sikiöö/alkioo mukanaan nii se vei kyllä pohjan alta aivan totaalisesti.
Uskon että jos keskenmeno olisi itsestään vuotanut pois sillon ku se tapahtuu nii asia olis ollu helpompi käsitellä mutta kaikki ne fyysiset kivut sen henkisen lisäks jotta kroppa tajuaa luovuttaa oli todella raskasta aikaa. Sen jälkeen onkin vaivannut sellanen tyhjä olo, en osaa selittää sitä mutta ehkä ymmärrät ku itsekkin olet keskenmenon kokenut.

Sitä vaan toivoo niin kovasti toista lasta ja tuntuu että mitä kauemmin tässä kestää nii sen turhempaa tää on... Esikoinen kasvaa päivä päivältä enemmän ja yhtäkkiä huomaa ajattelevansa ikäeroa jolla ei ikinä ennen ollu mitään merkitystä.
Lisäks mielessä pyörii koko ajan se edellinen raskaus ja kuinka pitkällä sitä nyt olis, tyttö vai poika jne.

Onnea sulle uudesta raskaudesta, toivon todella että teilläkin päästään tällä kertaa loppuun asti 😌

18.3.2018
Moiskan92
Moiskan92
1 year, 10-month-old toddler

Moikka Moiskan! Vähän samankuuloinen tarina meillä..! Elokuussa alkoi yritys ja syyskuussa tulin raskaaksi. Se meni kesken rv 7 spontaanisti ja oli henkisesti tosi kova pala.. sen jälkeen hormonit heittelehti ja en tuntenut kiertoani enää ollenkaan (mikä ennen oli ollut tosi täsmällinen) ja oli sellainen olo että tästä ei tule mitään ja olin todella maissa muutamia kuukausia.. tammikuussa menin sitten mielenrauhan vuoksi hormonikokeisiin jotta tiedän onko kiertoni nyt jotenkin täysin tyssännyt ja yllätys yllätys olinkin raskaana!?! Tämä tuli täysin puuntakaa enkä ollut osannut odottaa sitä ollenkaan kun kroppa ei ilmotellut ovulaatiota eikä raskautta millään tavalla! Siispä sanoisin sinulle neuvona että älä luota omaan mieleesi mutta usko kroppaasi!! Olet tullut nopeasti raskaaksi jo heti alkuun joten se varmasti onnistuu ihan pian uudestaan! Tee testi vasta kun kuukautiset viikon myöhässä niin säästyt pahalta mieleltä.. tsemppiä ja onnea jo valmiiksi :)

18.3.2018
Banaanimangusti
Banaanimangusti
2-year-old toddler

Kiitti vaan tosi paljon... Heti helpotti... Jos ei osaa ku vähätellä toisten tuntemuksia, joista ilmeisesti ei ole omaa kokemusta? nii ehkä on parempi olla vaan hiljaa...
Tällänen foorumi siis tämä...

17.3.2018
Moiskan92
Moiskan92
1 year, 10-month-old toddler

Viime kesästäkin on vielä lyhyt aika.

17.3.2018
PekkajaMatti
PekkajaMatti

No lähinnä se että tässä on käytännössä sieltä kesästä asti odotettu toivottua lopputulosta, joten vaikka ajallisesti edellisestä raskaudesta ei oo pitkä aika nii tää tuntuu ikuisuudelta eikä pelko uudesta keskenmenosta auta tai pelko siitä että esikoinen ja tuo edellinen raskaus oli vaan hyvää tuuria että tärppäsi.

17.3.2018
Moiskan92
Moiskan92
1 year, 10-month-old toddler

Ei ole vastaavaa kokemusta, (täällä Libessä on muilla kokemusta) ja en siinä mielessä ole kokemusasiantuntija tai paras vastaamaan.
Totean vain että tammikuusta tänne maaliskuuhun on erittäin lyhyt aika, joten ei kannata pettyä, jos noin pian ei tule toivottua tulosta.

Tsemppiä, ja koettakaa suunnata ajatuksia ja tekemistä, harrastuksia muuhun suuntaan, se saattaa tilanteessa auttaa.

17.3.2018
PekkajaMatti
PekkajaMatti
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...