Uupumus
Kaipaisin tukea ja neuvoja... Mulla on 1,5v ja 3kk ikäiset lapset, ja tuntuu, että mulla alkaa olla aika ontto olo. Mies on 7-16 poissa, nyt viime päivinä pidempään. Kotiin tullessaan hän käy rauhassa suihkussa, syö rauhassa ja käy puolen tunnin välein tupakalla - rauhassa. Siinä kello 19 aikaan hän alkaa esikoiselle tekemään iltavalmisteluja ja käy nukuttamassa. (esikoisen nukuttaminen siis on sitä, että istuu vieressä puhelin kädessä n. tunnin.) Itselläni päivät menevät lähestulkoon siihen, että vaihdan jatkuvasti jonkun vaippaa tai syötän. Yöt heräilen vähän väliä joko siihen, että esikoinen kömpii viereen ja vähän väliä "tarkistaa" että olen vieressä. Nuorempaa syötän n. 3h välein, jonka jälkeen en tahdo saada unta. Kuopus on syntymästään asti ollut todella läheisyyden kaipuinen ja ääniherkkä, eli tämä tarkoittaa sitä, ettei suostu olemaan muualla kuin sylissäni, ja nukahtaessaan jos lasken hänet vaikka sohvalle, niin esikoisen ei tarvitse kuin kerran kiljaista tai tiputtaa lelu lattialle, niin kuopus herää ja taas syliin. (Niin, ja kantoliinaa sekä rintareppua on kokeiltu, ei suostu olemaan kummassakaan). Meillä on kaksikerroksinen talo, jossa makuuhuoneet ovat yläkerrassa, enkä voi viedä kuopusta sinnekään nukkumaan, sillä esikoinen aloittaa hirveän huudon ja paukuttaa turvaportteja jos yritän päästä yläkertaan. Esikoinen taas on selkeästi harmissaan, että vauva on kokoajan sylissäni, ja poden siitä valtavan huonoa omatuntoa. Kovin yritän leikkiä hänen kanssaan, mutta se on vaikeaa, kun vauva on sylissäni, johon esikoinen yrittää myös tunkea, ja kesken leikkien kuopus saattaa aloittaa hirveän huudon, joka ei tunnu loppuvan millään. Lisäksi esikoisella on pientä uhmaa; vähänkään jos on väsynyt tai ei saa tahtoaan perille alkaa se, että kaikki revitään hyllyiltä yms alas, tungetaan kädet takkaan, haetaan vesipullo josta osaa kaataa vedet sohvalle... Eli kaikkea mikä on kielletty. Ei halua mennä ulos, ja jos joskus ilmaisee haluavansa, niin alkaa kauhea rumba; jos laitan vauvan ensin ulkoiluvalmiiksi, niin esikoinen on jo oman vuoronsa tullessa muuttanut mielensä. Tästä alkaa hirveä vaatetussota, jossa lähes väkisin joudun repimään vaatteita hänelle päälle, samalla kun vauva huutaa kurkku suorana vaunukopassa. Jos taas laitan esikoisen ensin valmiiksi, on hän saanut riisuttua vaatteensa siinä vaiheessa kun vauva olisi valmis. Ja ulkona esikoinen viihtyy sen 30min-1h,jonka jälkeen pakko olla koko ajan sylissä tai päästä sisälle. En tiedä, mitä minun pitäisi päivisin tehdä heidän kanssaan, kun kaikki tuntuu olevan niin hankalaa. Vanhempi selkeästi kaipaa tekemistä, mutta mitä voisin hänen kanssaan tehdä, kun vauva kaipaa koko ajan minua? Lasten aktiviteettipuistoihin on vaikea mennä yksin, kun niissä minun pitäisi keskittyä esikoiseen, ettei karkaa, loukkaa, kohtele muita huonosti ym. Ystäviä minulla on monta, mutta tuntuu, että heillä on aina jotain muuta kun yritettäisiin nähdä. Kaikilla lisäksi on omia pieniä lapsia. Tuntuu, etten pysty enää edes puhumaan heille aidosti omista tunteistani, sillä en tahdo vaivata/kuormittaa heitä. Alan olla todella väsynyt huonosti nukuttuihin öihin,yksinäisyyteen sekä siihen, että tunnen itseni jatkuvasti paskaksi äidiksi; milloin annan kuopuksen huutaa liian kauan puuttumatta, milloin esikoisen kasvoilta näkee tylsyyden tai äidin sylin kaipuun tai milloin suutun ja ärähdän ihan mitättömästä asiasta. Aluksi ajattelin, etten halua vaivata miestäni työpäivän jälkeen, mutta lopulta viime viikolla sanoin hänelle väsymyksestäni, ja hänen apunsa oli se, että laittoi pari päivää tiskit sekä teki ruuan. Maailma on siis pelastettu... Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti ❤️
Vastaa
Listaa uusin ensin
Ulkoilu on hyvä vaihtoehto., kuten on jo ehdotettu.
Siinä kannatta kuitenkin omat voimavarat ja paikalliset olosuhteet ottaa huomioon, että onnistuu.
Voi koittaa järjestää niin että kaikki (aloittajan) huomio ei mene esikoisen vahtimiseen, vaan että voi samanaikaisesti huomioida kumpaakin lasta. Tietysti jos vauva nukkuu vaunuissa, silloin koko huomion ei tarvitse olla hänessä.
Hei
Ottaisin asian puheeksi seuraavassa neuvolassa. Voit myös soittaa neuvolaan jo ennen seuraavaa aikaasi. Nykysin kotiapua saa neuvolankautta.
Meillä on pienin on tosiaan nukkumassa aina sen ajan, kun isommat leikkivät. Eli aamupäivästä käydään leikkipuistossa. Olisiko teillä mahdollisesti puistokerho, jolloin saisit nukuttua vauvan kanssa päiväunet.
Miehen kanssa ehdottomasti pitää puhua hoitojärjestelyistä. Vetovastuu siirtyy hänelle välillä kun tulee töistä.
Jos aloittaja päättää laittaa esikoisen päivähoitoon, kannattaa päivähoidon kustannukset ja hoitoonvientikustannukset laskea.
Nythän tammikuussa päivähoitomaksut muuttuvat.
En tiedä, onko kaikkialla tuntiperusteinen maksujärjestelmä.
Minulla on kaksi teiniä, 2v 9kk ja 1v 2kk lapset. Olen 40 vuotias. Sairastan itse diabetestä, kilpirauhasen vajaatoimintaa ja nivelreumaa. Sairaudet väsyttää ja vie oman veronsa. Neuvolan täti neuvoi minua, kun olin viimeisen kanssa viimeisillään raskaana, että kannattaisi harkita laittaa tuo isompi lapsi hoitoon, että jaksan kaikkien ja itseni kanssa. Ja niin tein. 2v 9kk on nyt puolipäivä hoidossa. Eli 4 päivänä/ 5h. Tykkää kovasti olla, koska on tekemistä ja kavereita. Näin on meille parasta. Olisin palanut itse loppuun jos hoitopaikkaa ei olisi. Kannattaa siis harkita tuota hoitopaikkaa isommalle. Saat olla vauvan kanssa rauhassa, ja tulee hyvä rytmi kaikille. Jaksat itsekkin paremmin. Meillä aloitettiin tuo hoito, kun lapsi oli 1,5v. Ja hoito on tällä hetkellä ilmainen, koska olen hoitovapaalla kotona ja vain mies käy töissä. Toivottavasti tästä oli apua.
Meillä esikoisen kanssa oli vähän samaa, kuin sinulla...tosin on ainoa lapsi (pikkusisko syntyy pian) joten sillä tavalla pääsin helpommalla...toisaalta aloitettiin vaikealla synnytyksellä, joten väsyin siitä.
Samaa mieltä neuvolassa puhumisesta. Heidän tehtävänsä on auttaa!
Äkkiseltään tuli myös mieleen, että rutiinipäikkärit pihalla voisivat olla kova juttu. Vauva vaunuihin päikkyaikaan ja pieni kävelylenkki, jonka aikana isosisarus saisi purkaa energiaansa. Sitten jätät vauvan ulos (monitorin kanssa) ja menet sisälle antamaan esikoiselle huomioo (lautapelejä, kirjanlukemista, tms.mistä tykkää ja mistä itsekin pidät)
Meillä ääniherkkä vaikea vauva oppi nukkumaan vaunuissa, kun siitä tuli rutiini. Nukahti yleensä jo pukiessa. Ja kesti pihalla ääniä paremmin (johtuneisko lakista päässä-en koskaan tajunnut syytä)... Ja luulisi isosisaruksen lähtevän mukaan mielellään, kun sitten saa ”äitiaikaa”... Kannattaa ainakin koittaa vaikka pari viikkoa!
Hei! Minulla itselläni oli suuri kynnys eskoisen kanssa pyytää apua. Vaikka mies olikin kotona kanssani niin oltiin todella todella väsyneitä. 1,5h välein syötin vauvaa ja kun sitten viimeinkin avasin suuni neuvolassa niin sain kun sainkin apua. Sain palvelusetelin käyttööni ja sitten soitin firmalle joka tulee kotiin ja auttaa lasten hoidossa. He tulivat kaksi kertaa viikossa kahdeksi tunniksi aina kerralla. Se että pääsi nukkumaan teki ihmeitä. Ja sai olla ihan vain hetken aikaa erossa lapsesta vaikka se kauhealta tuntuu mutta se teki hyvää.
Sillä keinoin sinä voisit saada hyvin kahden keskistä aikaa esikoisen kanssa tai sitten voisit antaa molemmat hoitoon hoitajalle. Että saisit itse levättyä. Se väsymys on kamalaa. Ja lapsiin se yleensä kostautuu.
Mutta kerro neuvolassa kuinka väsynyt olet kyllä aivan varmasti apua tulee. Ei tarvitse sinnitellä yksin. Ja itse sain oman väsymyksen kuriin ja olin paljon paljon virkeämpi kun saa hieman "etäisyyttä".
Miten jaksat?
Kannattaa neuvolassa jutella asiasta terveydenhoitajasi kanssa. Sieltä voidaan tarvittaessa ohjata sinua eteenpäin.
Mä olen kuule napissut omalle ukolle samoista aiheista nyt 11 vuotta eikä tuo ole mihinkään häipynyt.
Jos tarttee pelätä, että toinen häipyy kun asiasta sanoo ja pyytää apua, niin heikosti on asiat.
Tarttee vaan miehelle oikeasti tehdä selväksi, ettei pari päivää riitä. Tai sitten pyytää yhä uudestaan ha uudestaan kunnes ukko tajuaa, että tämä on nyt pysyvä tilanne. Ei vaan voi jättää lapsia sun hoidettavaksesi. Ajastaan häntäkin harmittaa ellei nyt osallistu vaikka just nyt lapset rajoittaakin hänen vapauttaan.
Miehen kanssa toimii sama juttu kuin lastenkin kanssa, on vaan opetettava irti tietyistä tavoista. Kun ei niillä ole syytä muuttaa toimintatapaansa kun heillä kaikki sujuu niin mukavasti.
Voit vaan uskoa, kuinka monesti olen nätisti pyytänyt häntä lopettamaan, ja aina lupaa, mutta mitään ei tapahdu... Mies alkuun yritti olla iltaisin vauvan kanssa, mutta siitä ei tullut mitään; vauva vaan huusi ja huusi, eikä esikoinen saanut millään unta kun kuuli vauvan itkun yläkertaan. Tiedän, että tarvitsen hänen apuaan, mutta tuntuu, ettei hän millään tajua, että tarpeeni ei ole vain päivä-kaksi, vaan monta kertaa viikossa. Aina kun vihdoin saan suuni auki olostani hänelle, hän jaksaa auttaa sen pari päivää ja luulee, että ongelmani katoaisivat siihen. En jaksaisi jatkuvasti nalkuttaa, pelkään että hänelle tulee liikaa stressiä/paineita/väsymystä tms ja lähtee
Ja miehellä olisi nyt äärettömän tärkeä syy lopettaa se tupakanpoltto. Ei tee vauvalle hyvää kun on korsteeni talossa. Isänsä altistaa lapsen passiivisille haitoille vaikka kävisikin ulkona sauhuilla.
Jos mies kerran edes pari päivää yritti olla vähänkään avuksi, ei tilanne ole ihan toivoton. Kerro miehellesi, että tarvitset häntä hoitamaan vauvaa jotta sinä saat olla esikoisenne kanssa ja hänen mustasukkaisuutensa helpottuisi. Se, että mies hoitaa tiskit, ei auta tilannettasi vauvan läheisyydenkaipuun ja esikoisen mustasukkaisuuden kanssa.
Yksin et voi oikein mitään muuttaa vaan todellakin tarvitset miehesi tukea.
Sopikaa, että mies saa puoli tuntia omaa aikaa työstä paluun jälkeen, sitten hän ottaa osansa vauvan hoitovastuusta.
Kun miehesi ymmärtää miten vaativa vauvanne on, ja esikoinen saa kaipaamaansa huomiota, tilanteenne helpottaa ihan varmasti.
Kun akuutista tilanteesta pääsette yli, voitte harkita kodin ulkopuolisia menoja enemmän. Pelkkä liikkeelle lähteminen kuulostaa olevan mahdotonta tällä hetkellä.
Voisit katsoa netistä asuinpaikkasi perhetoimintaa, perhekahvilat, perhekerhot, avoin varhaiskasvatustoiminta.
Esim. kaupunki/ kunta, Mll, seurakunta järjestää toimintaa.
Silloin esikoisesi saisi leikkiä muiden lasten kanssa, ja itse saisit kodin ulkopuolisia aikuissuhteita.