Läheisten reagointi plussauutisiin?
Moikka ! Olis kiva kuulla teidän tarinoita miten läheiset/ystävät ovat ottaneet raskausuutiset. Meillä molempien puolelta kaikki ovat olleet ikionnellisia meidän puolesta, lukuunottamatta veljeäni ja hänen tyttöystäväänsä. Laitoin veljelleni(jonka kanssa ei mitkään kummoset välit) kuvan jossa kerroin hänestä tulevan eno, johon ei sitten herra vastannut mitään. No samana iltana tulee haukkuviestiä veljeni tyttöystävältä kuinka nopeeta toimintaa meillä mieheni kanssa on(ollaan oltu vajaa vuosi yhdessä), olen myös kuulemma itsekäs, omaa napaa ajatteleva ihminen sillä olen onnellinen omasta puolesta, enkä mieti hänen menetyksiään, kun on saanut pariin otteeseen edellisen miehensä kanssa keskenmenoja. Kuinka joku voi olla vihainen/katkera siitä että toiset odottavat lasta? Miten teidän mielestä olisi pitänyt ottaa asia esille ? Olisko mun tosissaan täytynyt esittää jotenkin surullista heidän takiaan ja pahoitellut siitä että meille tapahtui näin vaikka tosielämässä ollaan ikionnellisia että just meille käi näin. Pistää vaan vihaks miten joku ihminen osaakin saada tälläsenä onnellisena hetkenä olon tosi surulliseks...
Vastaa
Listaa uusin ensinTämä kommentti on poistettu käyttäjän toimesta.
Onnea plussasta!
Esikoisen odotuksesta kertoessani äiti kysyi eka että onko tämä vahinko? Itku tuli, ku yritystä oli takana 1,5 vuotta ja mieheni kanssa oltiin oltu silloin jo yhessä melkein 8 vuotta. Ei toki oltu kerrottu kellekkään että yritetään.. Mutta iloisia kaikki on ollu ja onnitelleet
Toisen odotuksesta kerrottiin isommalle porukalle yhtäaikaa jouluaattona, esikoinen ylpeänä tulevana isosiskona näytti ultrakuvia kaikille. Siskon poikaystävä onnitteli ekana, ku muut vielä sulatteli uutista, kaikki kuitenki onnitteli ja oli iloisia meijän puolesta. Äiti oli jo monta vuotta oottanu koska meille tulee toinen, tyttöjen ikäero n. 6 vuotta.
Ja appiukko luuli että on vanhoja kuvia 😄
Silloin kun vielä yritettiin esikoista, niin tuntui pahalta kuulla kun sisko ja pari kaveria tuli raskaaksi. Ymmärrän myös lapsettomien tunteita, jotka haluaa lapsen.
Mutta ihanaa syksyä ja odotusta, ja tsemppiä! 😊
Onnea iloisesta plussauutisesta ja onnea odotukseesi!
Mitä luultavimmin veljen tyttiksellä on tosiaan menetykset käsittelemättä joten heidän suuntaan kannattaa pitää matalaa profiilia. Muutoin iloitkaa ihmeessä omasta onnestanne.
Itsellä 2 keskenmenoa rv 19 ja 12 eikä kummankaan jälkeen todellakaan ollut helppoa ottaa raskausuutisia vastaan. Kauppareissutkin oli yhtä tuskaa kun tuntui, että jokaikinen vastaantulija oli raskaana. Pallomahoja vaelsi kaikkialla vaikka yritti katseensa pois kääntää.
Mutta pidin suuni kiinni. Monelle kyllä kerroin, että miksi onnitteluni olivat teennäisiä tai vaikeita. Asiatonta ryhtyä toisia haukkumaan.
Mutta mun raskauksistani olen saanut olla onnellinen ihan cain itse. Äidille kertominen on ollut aina pahinta. Esikoista odottaessa kerroin innoissani ja sain haukut niskaani, toista odottaessa osasin jo odottaa mitä tuleman pitää muttei se yhtään helpottanut kun kertomisen hetki tulu. Kolmannesta tuntui oikein iloitsevan kun rv 19 selvisi vauvan kuolleen, neljännestä raskaudesta sanoi että kai hänen on onniteltava kun tietää paljonko sitä on toivottu. Viides raskaus taisi mennä asenteella ai taasko. Se meni kesken rv 12. Pian tuon jälkeen aloin odottaa tätä meidän neljättä ja vetkutin kertomista mahdollisimman pitkälle. Jossain rv 16 lopulta totesin, et pakko kai kertoa. Ämmä yllätti totaalisesti ja onnitteli, ihan vilpittömän oloisesti. Olen vieläkin sitä mieltä, että joku alieni sieppasi sen siinä välissä ja muutti sen ihan toiseksi ihmiseksi tai on vallannut sen ruumiin.
Yksi puolituttu iloitsi tästä neljännestä raskaudesta, tai no lasten päikyn hoitaja oli. Se onkin ainoa.
Ehkä veljesi ja hänen tyttöystävänsä tarvitsevat aikaa teidän iloisen uutisen sulatteluun.
Käsitin tekstistäsi että heillä kummallakin on omat menetykset käsittelemättä. Heidän ratkaisuihin oman elämän suhteen te ette voi vaikuttaa.
Läheisten(kin) reagointi saattaa yllättää, eikä aina iloisesti.
Meillä on lähi-ja sukulaispiiri iloinnut raskaustuutisista, Toisaalta meidän kolmella lapsella on keskenään niin isot ikäerot, että on myös kehoitettu pitämään "jalat maassa" odotusten kanssa.
Onnea raskaudestasi!
Ja kukaan ei ole oikea arvostelemaan missä tahdissa kukin toimii.. Itse etenimme miehen kanssa nopeasti koska huomasimme heti ensi tapaamisesta että "tässä on nyt se oikea" hänen kanssa pystyi heti olemaan oma itsensä ja yhteyselo sujui, niin miksipä ei sitä voisi lasta hankkia..
Veljesi tyttöystävällä taitaa olla menetykset käsittelemättä.. Totta kai kirpaisee toisten onni jos itsellä keskenmenoja. Itseäni satutti raskaus uutiset oman keskenmenon jälkeen, eikä niistä osannu aidosti iloita, mutta tottakai onnittelin.. Ja joillekin ihan suoraan sanoin onnittelun jälkeen että anteeksi etten osaa kiljua ja hyppiä riemusta, mutta mekin yritetään lasta ja just sain keskenmenon.. Ja olen silti ollu kiinnostunu ja onnellinen toisen puolesta niin hyvin kuin vaan omassa surussa pystynyt..
Minusta on itsekästä ettei läheiset saisi hankkia lapsia jos itse ei ole siinä onnistunut, olisiko teidän pitänyt odottaa että hän saa lapsen ensin 😬
Minusta et ole tehnyt mitään väärää.. Tai itseäni ainakin enemmän ois satuttanut että joku olis vähätellyt ja ollu piittaamaton tyyliin "no joo oon raskaana, ei kyl yhtään kiinnostais saada mitään rääkyvää sinappi pöksyä" siinä vaiheessa tulis olo, että miks tollaiset saa mutta minä en.. Mieluummin kuitenkin kuuli onnellisia vauva uutisia kuin mitää "tää oli kamala vahinko" uutisia..
Tietysti kun vastaanotto oli tuo niin en heille erityisesti hehkuttaisi enää lisää onneani mutta en myöskään esittäisi surullista lapsesta..
Helpommin sanottu kuin tehty mutta jätä tuollainen omaan arvoonsa ja iloitse raskaudesta ja vauvasta.. Tuo on ihanaa aikaa ja kurjaa että joku katkeruuttaan koittaa sen latistaa..