Ennakoiva lastensuojeluilmoitus?
Onko kellään muulla kokemusta näistä? Itse olen siis juuri kääntymässä 20vuotiaaksi ja esikoiseni laskettuaika on lokakuussa. Tähän lisään, että olen lapsen kanssa jäämässä yksin. Ensimmäisessä ultrassa joka minulla tehtiin rv16 lopussa.. minusta tehtiin ennakoiva lastensuojeluilmoitus ja nyt ensi tiistaina sosiaali sekä lastensuojelu tätsyt on tulossa käymään. Itsestäni sen verran, että en ole positiivisen testin jälkeen juonut taikka käyttänyt tupakkaa ja huumeisiin en ole ikinä koskenut, jonkun psykologin haastatteluun jouduin rv 20 tienoilla jolloin sain tietää että ilmoitus tehtiin. Jään siis tosiaan lapsen kanssa yksin, eikä tämä minulle mikään ongelma ole koska omasta mielestäni tämä tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Pelkoa siis alkoholin taikka päihteiden käytöstä ei ole. Kaveritkin suurin osa kaikkos jonnekkin joten en mitään bileitä yms ole järkkäämässä. Edes lastani en halua tunkea hoitoon minnekkään vaikka raskasta olisi. Alkuraskaudesta mun perhesuhteet oli mitä oli, sillä esim äitini oli todella hämmentynyt tästä uutisesta, että olen raskaana ja että pidän lapsen. Mutta nykytilanne on se, että olen todella usein äitini luona ja käydään kaupassa ja kaikkialla yhdessä ja jutellaan vauva juttuja yms.. Alettiin tässä kuitenkin miettimään, että millä perustein minusta sitten ollaan tehty ennakoiva ilmoitus lastensuojeluun, ensimmäisessä tapaamisessa minulle kylmänviileästi ehdotettiin, että lähtisin lapsen synnyttyä Turkuun jonnekkin ensikotiin ja nyt tulevan tiistain kotitapaamisessa aion kertoa hylkääväni ajatuksen, sillä en vieraaseen paikkaan vastasyntyneen kanssa lähde asumaan.. Minulle ei siis ikinä kerrottu syytä tähän ilmoituksen tekoon ja aion asian ottaa puheenaiheeksi tiistaina.. Tunteet ovat aika sekavat sillä en todellakaan tiedä mitä odottaa tästä tapaamisesta, asuntoa voivat ja kuulemma katsovat ja pistävät merkille kaiken. En edes tiedä monestako asiasta saan valitusta, sillä olen n. viikko sitten tähän uuteen asuntoon muuttanut enkä todellakaan ole saanut sitä sen näköiseksi että tämä olisi läheskään valmis minua taikka vauvaa varten. Joka päivä jotain teen ja kovin, mutta täytyyhän niiden ymmärtää, että olen yksin ja näin 1,5kk laskettuun aikaan niin on aika raskasta tehdä yhtään mitään ylimääräistä kun ei viitsisi itseään kauheasti rasittaa.. Toivottavasti joku sai jotain selvää, lähinnä vain jos jollain kokemuksia tälläisistä tapauksista :/ ja anteeksi pitkä aloitus..
Vastaa
Listaa uusin ensin
Hellu, tästä kysymyksestä on kaksi vuotta aikaa, aloittaja kirjoittanut tämän kaksi vuotta sitten.
Roosamariinalle kaikkea hyvää!
Hei! Sinullahan on oikeus kysyä syytä miksi on päädytty tämmöiseen menettelyyn. Sossut on joskus niin kieroja et jos jompi kumpi vanhemmista on ollu sosiaalitoimiston asiakas niin yrittävät keksiä kaikkia syitä miksi lapsestakin tehdään, sillä itsellä samanlainen tapaus, ja sossut sanoivat et on tehty kun minulla ja miehelläni ei ole säännöllistä arkirytmiä😆 (mikä siis todella hauskaa että kuinka monella 19-20 vuotiaalla työttömällä on säännöllinen arkirytmi) tästä väännettiin ja väännetään edelleen (ilmoitus tehty 8kk sitten ja poika on nyt 3viikkoa) ettei ole tarpeeksi hyvä syy että ei väkisin saa keksiä ilmoituksia. Sanottiin sossuille Muun muassa että mitenkä se ilmotus auttaisi meidän arkirytmiin😄 meillä on lähi päivinä uusi palveri missä päätetään onko ilmoitus asiaton.
Tämä kommentti on poistettu käyttäjän toimesta.
Moi! Täällä kokemusta ennakoivasta lastensuojeluilmoituksesta. Tämä tapahtui kun odotin esikoistani 2013 joka syntyi pienenä keskosena 01/14. Olin 22-vuotias kun esikoiseni syntyi. Raskaana neuvolassa stressasin etten ole saanut vielä omaa asuntoa jne niin tekivät musta ilmoituksen sekä sen takia että mulla ei ole tukiverkostoa kun vanhempani asuvat eri kaupungissa. . Sossua ja lasua näin useaan otteeseen. Esikoiseni syntyi kuitenkin niin pienenä että oli pitkään sairaalahoidossa. Tilanne oli mulle uusi, stressaava ja pelottava + siihen päälle ne sossutantat. Yhdesti ne pyyti mua tulemaan Helsingin ensikotiin keskustelemaan ja tutustumaan paikkaan. Keskustelun lopussa ne kysyi mun mielipidettä että mitä mieltä olen ensikodista ja tänne muuttamisesta? Ensin ne oli kertonut et päätös olisi vapaaehtoinen ja kun sanoin että tämähän on vapaaehtoista niin en halua ensikotiin niin sitten alkoivat kiristämään jos en muuta ensikotiin niin ottavat mun vauvan kiirreellisesti huostaan. Seuraavalla viikolla sairaalasta kuitenkin ilmoitettiin lasuun ettei vauvani voi muuttaa ensikotiin koska tarvitsee kuitenkin vielä sairaalahoitoa pidemmän aikaa. Olen myös sellainen että ahdistaa vieraat ihmiset ja kun tunkeilevat mun omalle reviirille etenkin kun en ole huono ihminen enkä tehnyt mitään väärää. Olin siis koko raskauden ajan yrittänyt etsiä asuntoa helsingistä tuloksetta mutta laajensin sitten hakemuksia ja sain heti seuraavana päivänä asuntotarjouksen Espoosta. Muutto koitti heti Espooseen, vauvani siirrettiin Espoon sairaalaan ja Helsingin lasu vaihtui Espooseen. Ja siis voin sanoa että heti kun lasu vaihtu ja työntekijät vaihtu ne oli ihania ka ymmärtäväisiä! Helsingissä ne vaan tuijotti mua pahasti ja puhuivat tosi törkeästi! Espoon lasua näin välillä ja keskusteltiin jaksamisesta jne sain itselle perhetyöntekijän joka kävi 2x viikossa kahvittelemassa jne odotin tällöin jo mun toista lasta. Esikoinen oli 1v3kk sairaalahoidossa kunnes pääsi kotiin ja toinen lapsi mulla syntyi 01/15. Asuttiin tuolloin saton pienessä kaksiossa ja lasu auttoi mua saamaan kaupungilta kolmion. Kun esikoinen pääsi kokonaan kotiin lasua nähtiin enään muutaman kerran ja meidän asiakkaan loppui siihen kun he huomasivat että oon hyvä äiti ja osaan huolehtia hyvin kodista ja lapsista.
Nyt täytänkin pian 26-vuotta ja mulla on kolme lasta ( 3v9kk, 2v9kk ja 1v) ja kaikki on hyvin vaikka alku olikin hetken helvettiä! :)
Tottakai mie yritän parhaani mukaan sitäkin vaihtoehtoa ajatella positiivisesti, mutta en sinne halua mennä mitä olen kuullut kyseisestä paikasta, millaisia ihmisiä siellä oikeesti on yms. sillä stressaannun vieraassa ympäristössä jossa on vieraita ihmisiä ja kun elämä tulee jo valmiiksi olemaan uutta ja ihmeellistä ja ehkä jopa omalla tavallaan stressaavaa niin en halua mennä kuluttamaan omia voimia sinne.
No tässä olin suunnitellut, että menisin suoraan synnriltä pariksi viikoksi äitille mutta se kumoutui äidin nykyisen miesystävän takia.. tästä ei enempää..
Joten omaan kotiin tullaan lapsen synnyttyä ja äiti auttaa sen minkä pystyy, asuvat kuitenkin maalla n. 30km päässä joten ei sitä matkaa jokapäivä viitsi ajaa ja kun heillä on remontti vielä menossa.
Sukulaiset nyt asuvatkin melkein kaikki äitin äitistä, äitin nuorimpaan siskoon tämän tien varrella, mutta en niitä varmaan halua lapsen elämään mukaan, kun eipä ketään heistä tunnu kiinnostavan pitää muhun yhteyttä ja jos nähdään jossain niin jäädään vaan nillittämään siitä mitä saan tehdä ja mitä en .. :D
Nimenomaan ja asian otan kyllä huomenna neuvolassa puheeksi kun se on aamulla ja sitten iltapäivällä sossu/lastensuojelu naikkosten kanssa kun tulevat silloin.
Eihän tässä muuten ongelmaa, mutta tuo seläntakana toimiminen oli kyllä todella töykeä veto heiltä..
Mutta enköhän mä jatka siivoamista ja paikkojen järkkäilyä huomista varten ;D
Kannattaa myös myönteisesti ajatella siitä ensikotiasumisesta.
Hienoa, että sinusta huolehditaan niin hyvin että tämäkin mahdollisuus on sińulle tarjottu.
Kuinka paljon äitisi pystyy sinua auttamaan vauvan synnyttyä? Raskasta voi olla vaikka olisi tukiverkkoakin.
Voimia loppuraskauteen.
Jos tuollaisista asioista rupeaa nillittämään, niin sitten on asiat todella hyvin. Eikä sulla mitään huolta.
Sä voit niille suoraan sanoa, ettet tykkää siitä, ettei sulle kerrottu, että tällainen ilmoitus tehdään vaan sait sen jälkikäteen tietää kautta rantain.
Tuollainen kähmiminen kieltämättä herättää negatiivisia fiiliksiä. Olisi eri asia jos suoraan sanotaan, että tämmöisten syiden vuoksi tehdään ilmoitus. Siihen varmasti suhtautuisi paremmin. Nyt sä kuulet perustelut vasta kun ovat paikan päällä.
Harmi, ettei äitisi pääse sun tueksi silloin kun ne sossut tulee.
Koeta nyt rauhassa vaan olla. On hyvä kun tiedostat verenpaineen ja muun. Niin muutkin touhuaa oman voinnin mukaan juttuja vauvaa varten.
Kiitos paljon!
No eniten tässä ketuttaakin tuo seläntakana toimiminen... olisivat suoraan vain sanoneet.
Olen muutenkin sellainen ihminen joka ei tykkää vieraista ihmisistä saati sitten päästää niitä omaan kotiin arvostelemaan ja varsinkin kun se on kesken. Kovin tässä yritetään voinnin mukaan siivota ja järkätä paikkoja vauvaa varten, mutta kun verenpaine muutenkin korkea niin viitsi jokapäivä puunata paikkoja urakalla ettei nouse siitä enempää kun en kuitenkaan halua synnyttää näin aikasin. Sitteri on parvekkeen oven vieressä kun en sitä keskellä lattiaa halua säilyttää etten itse vedä turvalleni sen takia ja lapsen lelut on sängyssä, varmasti mainitsevat niistä vaikka tiedän hyvin ettei lapsi saa olla missään missä vetää ja lelut tukehtumisriskin takia oltava muualla, mutta en halua niitä lattiallakaan säilyttää.. :D joten tosiaan toivon että tajuavat että olen vasta viikko sitten muuttanut ja tavarat etsivät omaa paikkaa.
Äitini tulisi paikalle, mutta joutuu olemaan töissä.. varsinkin nyt kun on joutunut olemaan sairaslomalla 2viikkoa. Ja neuvola ei vauhtunut kun muutin vain tien toiselle puolelle isompaan asuntoon. :)
Yritän toki positiivisesti ajatella, mutta en vain tajua kun ensimmäisessä tapaamisessa kesäkuussa kysyttiin/ehdotettiin jos ensikotiin menisin ja tämän jälkeen kerrottiin että ennakoiva lastensuojeluilmo tehty.. Olen muutenkin todella skeptinen sossujen yms suhteen ja olisin kovin toivonut ettei niitä oman lapsen elämään tule mutta minkäs teet.
Ja juu en todellakaan osaa aavistaa miten arki muuttuu :D radikaalisti joka tapauksessa mutta hymyssä suin oli sitten positiivinen ja iloinen taikka sitten tosiaan koliikkia poteva pikkuinen ^^
Ja etenkin sun oma jaksamisesi. Että onhan sulla tarvittaessa mahdollisuus päästä tuulettumaan vaikka omaan harrastukseen tai edes kauppaan ilman lasta.
Voin luvata, ettet osaa edes aavistaa millaisen muutoksen vauva sun elämääsi tuo. Hyvällä tuurilla vauva on iloinen ja elämäänsä tyytyväinen hymyilijä joka voi hyvin. Huonolla tuurilla koliikkia huutava itkuinen rakkauspakkaus jonka huono olo ja itku raastaa sun sydäntäsi päivin öin ja tunnet olevasi kädetön pienen hädän edessä kun mikään ei auta vaikka mitä tekisit.
Varsinkin tuota kehnompaa vaihtoehtoa varten se tukiverkosto on kaiken a ja o. Ettet jää yksin.
Ei ole kokemusta mutta itse jos olisin terveydenhuollossa töissä, niin varmaan tekisin ilmoituksen ihan vain varmistaakseni, että sulla ja tulevalla vauvalla on kaikki edellytykset pärjätä hyvin.
Yritä siis ajatella, että haluavat olla ennen kaikkea sulle avuksi.
Olet nuori äiti, tiedossa että tuleva yksinhuoltaja, uusi koti, tukiverkostoa vähän, tilanne toki parantunut kun äitisi tukee sinua. Mutta tunnusta pois, että paljon asioita jotka tulee ottaa huomioon.
Varmaankin haluavat varmistaa, että sulla on taloudelliset mahdollisuudet huolehtia lapsestasi. Kaikki mahdolliset tuet haettuna tai jos ei ole, niin kertovat lisää mitä voit hakea.