Pauliina, tunteesi ovat ihan normaalit. Ei ihmekään että pelkäät, olethan kokenut kaksi keskenmenoa. Minäkin tein positiivisen raskaustestin muutama päivä sitten ja minullakin on hiukan epätodellinen ja pelokas olo (vaikka en ole kokenutkaan keskenmenoa). On ihan normaalia pelätä kun on saanut jotain mihin on pyritty ja jonka pelkää menettävänsä. Minun tapa selviytyä tästä on ottaa päivä kerrallaan. Aina kun huomaan ajattelevani jotain esim. mitä pitää hankkia tulevalle vauvalle JOS kaikki menee hyvin tai mitä kaikkea voi mennä vikaan, pysähdyn tähän hetkeen. Mietin miten asiat ovat juuri nyt, ajattelen ehkä päivän töitä tai vain ja ainoastaan että nyt on kaikki hyvin, se riittää.

Voi kuule. Ihan normaalia tuo on, että ajatukset heittää häränpyllyä.

Sulla nuo keskenmenot olleet alkuviikoilla joten olen ihan takuuvarma, että viimeistään np-ultran rv 12 jälkeen sä ymmärrät, että vauva on tulossa ja osaat iloita asiasta.

Nyt sulla hormonit heittelee ja tunteet vispaa laidasta laitaan.

Mulla on takana 2 keskenmenoa viiikoilla 12 ja 19. Tuo rv 19 kokemus oli niin järisyttävä, että en ole uskaltanut luottaa siihen, että vauvaa saisin elävänä syliin.

Kuitenkin yritän elää hetkessä ja olla onnellinen siitä, että juuri nyt kaikki on hyvin.

Rakenneultrasta kun selvittiin puhtain paperein, niin olen tietoisesti tehnyt töitä sen eteen, että luon yhteyttä salamatkustajaani.

Meidän pienimmän odotus tuon rv 19 keskenmenon jälkeen oli yhtä kauhua alusta loppuun etten halua enää toista samanlaista raskautta kokea.

Yritän siis kaikkeni, että tästä todennäköisesti viimeisestä raskaudesta jäisi edes siedettävät muistot.

Ole itsellesi armollinen ja anna tunteiden tulla. Se kuuluu asiaan ja tunteet tulevat hrittelemään vielä raskauden viimeisilläkin viikoilla. Sekin kuuluu asiaan.