Joo hän tosiaan paperit eilen sai ja vannoo rakkauttaan mutta teot kertoo enemmän ku tuhat sanaa. Ei tässä oo päätä eikä häntää. Oon monta kertaa asioista yrittäny puhua mutta ku ei kuuntele niin olkoot. En jaksa energiaa tollaseen tuhlata vaan keskityn lapsiin ja käytän kaiken energia heihin. He on kuitenki kaikkein tärkeimmät MULLE. Toisin ku miehelle..

Ihan hyvä, että laitoit jo paperit menemään.

Hällä ei sit todellakaan ole valjennut, että isän kuuluisi olla enemmän kotona kuin kavereiden kanssa luuhaamassa.

Eli nyt tosiaan kiehu yli! Mies sai eropaperit eilen ja sanoin et jos et ala kotona olemaan yhtään enempää,esim vois mennä vaikka neljänä iltana viikossa parturiin,niin mulla ei oo vaihtoehtoja jos ei käytös muutu. Tää ei käyny miehelle vaan sano et sit sä otat sen eron mut mä en jätä sinne menemättä! No joo. Annan olla tollasen luuserin. Jos kaverit on tosiaan niin tärkeitä et on valmis avioeroon niiden takia :D

Joo on mulla täällä.tukiverkostoja :) mutta ajattelin jospa täällä olis edes vähän saman tilanteen kokeneita..

Oman osuutesi olet tehnyt, kun olet eropaperit eteenpäin pistänyt.
Täältä varmaankin saat vertaistukea, en tiedä tosin, millaista vertaistukea täältä haet.
Itse mietin niin, että elämäntilanteessasi paras tuki on reaalimaailmassa tapahtuva keskustelu konkreettisesti.

Joo mä täs yritän punnita eri vaihtoehtoja. Mut eropaperit laitoin viime kuussa. Kaikenlisäks mulla on mun entisestä liitosta poika täällä ja hän on jo 6-vuotias niin ymmärtää kyllä jos asiat ei oo niinku pitäis..

Joka itse en henkilökohtaisesti hyväksy pettämistä missään muodossa. Mun mielestä se on jo syy eroon.

En voi muuta sanoa, kuin oon tosi pahoillani sun ja lapsen puolesta. Kenenkään ei kuulu sietää tuollaista henkistä väkivaltaa. Sillä ja varsinkin lapsella on oikeus onnelliseen ja turvalliseen elämään.

Oon yrittäny kysyä. Pitää vauvasta huolta kyllä sen aikaa jos kaupassa äkkiä käyn esim. maitoa hakemassa. Kestää max. 5 minuuttia. Aina ku sanon et pitäis osallistua niin saan vastauksen et "tyhmä idiootti,pitäiskö mun olla kotona? Mä en oo sun lapsi. " ei tee meille edes yhteistä aikaa,joskus harvoin käy mun kans kaupassa. Tuntuu et yrittää vältellä ulosmenoa meidän kans. Esim. Sunnuntaisin ehdotan et vois mukaan lähteä kävelemään ulos mutta ei lähde. Tulee sellanen olo että joku ei saa nähdä häntä mun seurassa tai että häpeää..

Kysyisin mieheltä miksi hän välttelee kotona olemista. Mies on voinut ajatella lapsen syntymän muuttavan vähemmän tilannetta ja vastuuta. Keskustelua ja keskustelua.
Jos hän haluaa olla yhdessä, vaadi tulemaan suoraan koulusta kotiin ja aluksi osallistumaan vauvan hoitoon. kun se on ok, lähdet itse käymään pikku lenkillä tms jolloin joutuu väkisin olemaan vauvan kanssa.
Miehet ei välttämättä koe vauvan hoidon/seurustelun aluksi olevan luonnollista koska vauva on äidillä paljon, jos siis imettää. Ja koska vauva ei vielä selkeästi ole vuorovaikutuksessa, teidän vauva on kyllä jo sen ikäinen että hymyilee ym tutuille.

Joo joskus keskustelu onnistu joten kuten mutta nyt ei mitenkään. En tiedä mikä tässä on muuttanu tän miehen käytöksen noin pahasti. Raskausaikana olin välillä tosi väsyny ja halusin levätä enkä siis jutellu miehen kans iltaisin kahteen päivään ku herra suvaitsi saapua kotiin,niin eiköhän sen takia hypänny sänkyyn vieraan kanssa..

Yleisenä huomiona, että olette te varmaan joskus keskustelleet, kun olette lapsenkin saaneet, joko lapsen ajattelemisen vaiheessa, tai sinun odotusaikana.

No jos tuo on reaktio keskusteluyrityksiin, niin tiedät varmasti itsekin ettei se mihinkään johda.

Vaikka mä henkeen ja vereen vastustan eroja pikkulapsiaikana, niin se mikä menee sitkeän yrittämisen edelle tilanteen korjaamiseksi, on kuitenkin ihmisten hyvinvointi ja se ettei kenenkään pidä sinnitellä fyysisen eikä henkisen pahoinpitelyn alaisena.

Tuollaista käytöstä ei tarvitse sietää.

Ei se oo valmis koskaan puhumaan mistään asiasta.. Oon yrittäny mut turhaan. Ja aina alkaa se mun haukkuminen sen jälkeen ku yritän. Joka päivä saan kuulla olevani tyhmä ja idiootti.. Luulen ettei vauvalla ja miehellä kovin hyvä suhde tule olemaan.

Teillä on vakavan keskustelun paikka. Muu ei auta. Kerro miltä sinusta tuntuu. Yritä olla syyttelemättä vaikka se vaikeaa onkin. Kysy mitä mies tahtoo. Ja sitten teette päätöksenne.

Jos mies haluaa pitää perheen, hänen ruvettava toimimaan sen mukaisesti. Nyt hän ilmiselvästi välttelee sinua ja vastuutaan.

Musta on aina kurja lukea näistä katoavaisista tuoreista isistä joista ei olekaan perheelliseksi. On vaan liian helppoa itselle jättää tuore äiti yksin ja lähteä omille teilleen 😔

Vaadi mieheltä sen verran, että keskustelette asian läpi. Kerralla siitä ei selvää tule mutta jos edes alkuun pääsisitte. Ja miehen päässä syttyisi jonkinlainen lamppu.

Isosti voimia ja tsemppiä!