Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Vanhempien ikä ja hyvät/huonot puolet

Ikuinen kysymys, milloin ne lapset kannattaa hankkia? ☺ Kertokaa, jos haluatte paljastaa, minkä ikäisiä olitte kun esikoinen syntyi? Entä minkä ikäisiä kun kuopus syntyi? Montako lasta teillä on? Mitkä ovat hyvät/huonot puolet vanhemmuudessa tietyssä iässä?

3.1.2017
Rinuda
Rinuda
3 years, 9-month-old toddler

Olin 22 kun poika syntyi kolme vuotta sitten, mies 25. Toinen haluttaisi hankkia parin vuoden sisään, ollaan aina puhuttu että halutaan hankkia lapset suht nuorina. :) Energiaa riittää vielä yöheräilyihin ja muuhunkin, halutaan myös sitte myöhemmin pystyä nauttimaan siitä kun lapset on kasvanu, en jotenkin itteäni osaa ajatella enää lähempänä 40 alottavani vauvarumbaa uudelleen. :)

Nuorena kun lapset hankkii on siinä omat "huonot" puolensa tietenkin. Varsinkin perhe oli aluks tosi epäileväinen eikä ees hirveen innoissaan, kouluun meno on lykkääntynyt (uudelle alalle) jonka takia oon joutunut olemaan nyt muutaman vuoden lisää työpaikassa josta en pahemmin pidä. Koen kuitenkin että mulla on aikaa kaikkeen. :) Pidin omaa ikääni aika hyvänä ikänä hankkia lapsi (itselleni siis). Olin ehtinyt baareissa ravailla jo kyllästymiseen asti, suorittaa sen aikaiset koulut ja alla oli vakityökin vaikkei kaikista mieluisin ollutkaan. :)

9.3.2017
Ryaazz
Ryaazz

Niin ja lisäys, että esikoista tekemällä tehtiin 3 vuotta juuri tuon monirakkulaisuuden takia.

8.3.2017
Hiletin
Hiletin
15-month-old baby

Olin 22, kun esikoinen syntyi viime vuonna. Mieheni 23. Halutaan saada lapset nuorena mm. mun PCOS:n takia ja keskittyä sen jälkeen opintoihin ja uraan jne. Jos mulla ei olisi hedelmällisyyden kanssa ongelmia, oltaisiin voitu lykätä lapsien hankintaa vielä parilla vuodelle.

8.3.2017
Hiletin
Hiletin
15-month-old baby

tosiaan mummoni oli 18 ku sai setäni, isäni 19 vuotiaana. isä syntyi vielä kaiken lisäksi kotona sillä välin kun edesmennyt pappani oli hakemassa naapurista autoa että olisi päässyt mummon viemään sairaalaan :D

17.1.2017
Jeminapa
Jeminapa
3 years, 1-month-old toddler

Olin 26 v ja mies 29, kun pikkupallero syntyi❤☺ äitini sai mut, kun oli 21v ja iskä 24.

17.1.2017
juliannochka
juliannochka
3 years, 8-month-old toddler

Olin 24v (täytin 25v) ja mies 38v (täytti 39v) kun esikoinen syntyi ja lapsi oli haaveissa sen 3v, niin olisin voinut tulla nuorempana äidiksi. Toinen on haaveissa ja tulen olemaan yli 26v jos toinen vielä suodaan. Haaveissa on ollut saada lapset alle 30v, että saa nähdä miten käy kun 2 lasta olisi vielä ainakin haaveissa.

Minulta löytyy ammatti mutta ei sitä vakituista työtä ja mietin vielä haluanko tehdä nykyistä työtäni eläkeikään asti vai lähtisikö opiskelemaan uutta alaa, tosin en vielä oikein tiedä mikä se olisi. Omakotitalo ostettiin reilu kuukausi sitten ja toivon mukaan tässä sitten ollaan loppuun asti. Baareissa ei enää käydä ja ollaan melko paljon tälläisia koti-ihmisiä. Elokuvissa ja ulkona syömässä on kiva joskus käydä, vaikka nyt lapsen tullessa ei sitäkään ole päässyt oikein tekemään.

Oma äitini sai esikoisen 24v ja minut 40v ja luulen kummankin olleen ihan hyviä ikiä. :)

4.1.2017
Lora91
Lora91
17-month-old baby

Meille ei suotu lasta aiemmin.. Mä 31v ja isäntä 35v pojan syntyessä.

Hyvät puolet 13v samalla työnantajalla töissä, 2 eri tutkintoa ja miehen kanssa 8v yhdessä, ennenkuin poika syntyi.

En kokenut yövalvomisia tai vauva vuosia raskaiksi. Helppo, kiltti, rauhallinen ja hyvä nukkuja meidän pikku- ukko aina ollut.

Hän meidän esikoinen/ainokainen. En koe itseäni vanhaksi äidiksi, vaan sopivan Ikäseksi! ☺

4.1.2017
NemiMilla
NemiMilla

Tilastollisesti tosiaan ensisynnyttäjien ikä on nousemassa. Eikä varmasti vähiten siksi, että naiset on alkaneet kouluttautua pidemmälle kuin ennen ja haluavat saada työpaikan ja uraa alulle ennen lapsia. Siinähän se ikä on jo 30 vuotta kun käyt oppiasteet korkeakouluun asti ja olet 4-5 vuotta töissä ennen kuin rupeaa edes suunnittelemaan perhettä.

Korkeakouluopiskelijoiden pitäisi tehdä lapset opiskeluaikana jos meinaa nuorella iällä tehdä. Mutta harvempi niin kuitenkaan tekee.

Tässä mun tuttujen ympäristössä mä olen ns. nuori äiti. Samanikäisillä ihmisillä on tällä hetkellä 2-4 vuotiaita lapsia. Mä aloitin 7 vuotta aikaisemmin lasten teon kuin yksikään tutuista. Pari tuttua pariskuntaa on täysin lapsettomia. Yhden kaverin tiedän toivovan, että joskus saisi oman pikkuisen. Toisesta pariskunnasta en tiedä aikovatko koskaan edes yrittää lasta. Kun ei kehtaa udellakaan.

Aika moni jossain perhekahvilassakin järkyttyy kun sanon, että esikko on koululainen. Vielä suurempi järkytys kun kuulevat, että se on neljännellä.

Monet ulkopuoliset luulee, että meidän kolmonen on esikoinen. Mä olen siis nyt tilastollisesti synnytysikäinen. Ja ite meinaan, että alan olla liian vanha enempää saamaan.

4.1.2017
misukka
misukka
3-year-old toddler

Niinhän se on et elämä ei aina mee niinku toivoo.. nuorena jaksaa ehkä paremmin lapset hoitaa. Mä kuulun meidän päikyn nuorimpiin äiteihin ni hiukan aina orpo olo kun muut on mua vanhempia ni ei oo tullu äippä kavereitakaan sitte sieltäkään.. tosiaa ensi synnyttäjien ikä nousee jos tilastoihin uskominen. Mä haluan vielä jaksaa olla mummo(nii jos lapset päättää sellasta minulle suoda) joka touhuaa lastenlasten kanssa. Enkä olla niinku mun ukki ja mummo..toki eihän se heidän vikansa ollu ku eivät jaksaneet enää. Mut jokainen tekee omat valintansa vanhemmuuden suhteen;millon omaan elämään lapsi sopii jne...

4.1.2017
Kiplari
Kiplari
3-month-old baby

Ite täytän 27 ens kesänä, vähän sen jälkeen kun esikoinen syntyy, jollei hän keksi mennä kolmea viikkoa yli :D mies täytti just 24. Mä olen serkusparvesta vissiin toiseks nuorin lapsen saava, meil on tehty lapset vast 30 tienoilla. Mies on oman perheensä esikoinen niin on molemmille puolille eka lapsenlapsi.

4.1.2017
Rapu1990
Rapu1990
2 years, 9-month-old toddler

olen 17v, esikoista odottelen :)

4.1.2017
janikainoelise
janikainoelise
2 years, 8-month-old toddler

En mäkään miellä itseäni vanhaksi äidiksi. ☺ Mut mietin et näin yleistäen, niin asuinpaikka saattaa vaikuttaa asiaan. Mulla on yks äitikaveri, hänen ikää en itse asiassa tiedä, mut mun ikäinen varmaan. Hän on muuttanu tänne Helsingistä, ja hän sano huomanneensa sen et Helsingissä kukaan ei reagoi siihen et kolmekymppisellä ei oo lapsia, kun taas täällä meitä pidetään jo vanhoina. Täällä päin onkin paljon nuoria äitejä, ja perheitä joissa on neljä lasta kun vanhemmat on vasta 25 ei oo ihan outoa.

Ja sit on usein niin et ne ketkä on eniten miettiny mun ikää on vähän vanhempia naisia. Ennen vissiin tehtiin lapset nuorempina. Pahin kommentoimaan on ollu oma äiti. Mä olen esikoinen, hän oli 22 kun mä synnyin, ja neljäs lapsi syntyi kun hän oli 28. Joten kun mä täytin 29 eikä lapsista ollu puhettakaan, niin hän oli kovin huolissaan et miten me enää ehditään niitä tekemään. 😂

4.1.2017
Rinuda
Rinuda
3 years, 9-month-old toddler

itse 19v ja lapsi syntyy ensikuussa. mies 20v. itse taas koen asian niin että nuoret vanhemmat ymmärtävät enemmän lapsen elämästä hänen kasvaessa, ei mun äiti ikinä ymmärtäny kun tuli pelikonsoleita uusia ja digiboksit ja älypuhelimet jne.. 😐 plus senkin takia taas nuorena ensimmäinen lapsi ni on loppuelämä aikaa tehä mitä haluaa, lapsi ei sitä estä.

4.1.2017
Jeminapa
Jeminapa
3 years, 1-month-old toddler

Sen verta puutun noihin 30 vuotiaisiin että musta on hassua että Rinuda on saanut kuulla olevansa vanha ensisynnyttäjä,kun eikös ensisynnyttäjien keski-ikä huitele nykyään siellä 30 tienoilla.. Jossain välissä oli 29,mutta nyt on musta jo noussut 30 ellei jo ylikin.. Eli periaatteessa 30v. Ensisynnyttäjä on ihan normi,jos tilastoja katsoo..

Ja sitten sellainen piti sanoa.. Että mulla on äitikavereita joista osa saman ikäisiä osa vähän vanhempia ja osa just siellä 30-35 tienoilla ja meillä siis suunnilleen samaa ikää olevia lapsia.. Niin monen ikää ei ole aluksi edes tiennyt.. Kerhossakaan ei sitä ajattele äidin ikää (no ellei sitten ole niin vanha että näyttää jo lapsen mummolta) kun elämän vaihe on sama,nii on yleensä ihan samanlaiset jutun aiheet yms. Ei sitä edes tunne olevansa eri ikäinen kuin muut.. Vasta sitten jos aletaan puhua omasta nuoruudesta tai lapsuudesta,niin huomaa että oho,muuthan on 10 vuotta mua vanhempia 😅

4.1.2017
Vipe
Vipe
3 years, 5-month-old toddler

Olin 40 vuotta ja mies muutaman vuoden vanhempi kun vauvamme syntyi. Itse stressasin ikäämme raskauden alussa, miten lapsi sen tulee ottamaan sitten aikanaan.
Vauva olisi saanut tulla jo vuosia sitten, mutta aina kaikki ei mene niin kuin itse haluaisi. Välillä oma jaksaminen on ollut vähän kortilla, mutta en siltikään päivää vaihtaisi pois.

3.1.2017
Hanne075
Hanne075

Mää oon 23 ja ekaa odotan ja pitäs syntyä kesäkuussa :) muutama viikko viel rakenneultraa. Vähä jännittää kyllä! Tänään kahto vaan millä viikolla (viikkoja vähä yli 17) on ja otti näytteitä tulehuksien varalta.

3.1.2017
mirsku93
mirsku93
2 years, 9-month-old toddler

Mie täytin pari kuukautta ennen tyttömme syntymää 28v ja mies oli 27v. Molemmilla oli silloin jo opiskelut takana ja vakituiset työpaikat. Hoitovapaalla ollessani ostimme oman kodin. Ikää nyt 31 vuotta ja toinen lapsi toiveissa, jos luoja suo.

3.1.2017
AlmaMatilda
AlmaMatilda
2 years, 4-month-old toddler

Lisäyksenä edelliseen, mua luullaan varmaan edelleen ainakin 10 vuotta nuoremmaksi. Esikoista odottaessa oli noin.

3.1.2017
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Minä sekotan tänne sitten vielä lisää.
Ns. vanha äiti (kolmannelle) tässä , hei! Täytän tänä vuonna 47. Ikä ei minua haittaa, olin 43, kun kolmantemme syntyi.
30, kun esikoinen syntyi, olin 28, kun menin naimisiin.
Sitten olin vielä joitain päiviä 36, kun keskimmäinen syntyi.

Noista peloista: tässä 16 1/2 vuoden äityyden aikana raskauden seurannan sekä synnytyksen tavat on muuttuneet aika paljon. Keskimmäisestä ja nuorimmasta mulle tehtiin kromosomitutkimus lapsivesitutkimuksen kautta (vapaaehtoinen). En tiedä oliko tuollaista mahdollisuutta edes esikoisen odotusaikana. Kromosomitutkimukset on tarkentuneet ja muuttuneet -06-13 vuosien aikana.
Mitään en ole osannut pelätä, ainakaan saavani sairasta tai vammaista lasta, vaikka omat ikävuodet on kertyneet.

Oma ymmärrys omia lapsia kohtaan on kertynyt, ennen esikoista en ymmärtänyt lapsista mitään.

3.1.2017
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Olin 24v kun esikko syntyi, mies 21v.

Hyviä puolia oli se, että oltiin molemmat omien kaveripiirien ensimmäisiä, joille syntyi lapsia, tosin samana vuonna syntyi kolmelle muullekin ja sen jälkeen miehen kavereille joka vuosi lisää, mutta siis ei ollut lähtökohtaisia odotuksia, ei osannut pelätä asioita ja teki niitä mutu-tuntumalla ja silleen maalaisjärjellä.

Opiskelut olin just saanut alta pois, joten äitiysloman jälkeen pääsin aloittaan työelämässä eikä ollut heti painetta jäädä äitiyslomalle jne. Kaikin puolin mukavaa.

Tokan eli kuopuksen syntyessä olin 31v. Plussapuolia oli vakkarityöpaikka, tosin se oli myös miinus sinällään että sinne oli paineita palata, ei voinut kuvitellakaan pitävänsä 3v hoitovapaata. En tosin muutenkaan ole sen tyyppinen että olisin kotona viihtynyt, mutta ei tavallaan ollut edes sitä vaihtoehtoa.

Toinen plussa/miinuspuoli, miten sen ottaa, on tiedon lisääntyminen. Tavallaan toisen kanssa ,etenkin kun on iso ikäero, osaa ottaa rennommin, kun ymmärtää ettei ne lasten rasittavat vaiheet ole kuin vaiheita, jotka kestää muutamista viikoista muutamiin kuukausiin. Miinuksena sitten taas se, että nyt tietää paljon enemmän kaikesta ja osaa siis myös pelätä asioita ihan eri tavalla.

Esim. esikko nukkui autuaasti aina mahallaan peppu pystyssä ihan vauvasta asti eikä tullut mieleenkään että voisi tukehtua tyynyyn tai muuta vastaavaa.

Eniten olen kuitenkin tykännyt nimenomaan siitä ,että lapsilla on iso ikäero. Yleensä sitä pidetään pahana, halutaan ne vuoden kahden ikäerolla "leikkiseuran" takia, mutta kyllä nuo osaa keskenään leikkiä ja on kiva että on eri ikäisiä lapsia, joiden kanssa voi tehdä erilaisia juttuja. Sopii meidän perheeseen näin.

Pakko todeta tähän loppuun vielä, että sillon esikon synnyttyä olin päiväkodissa se "nuori" äiti, muut oli niitä 30-40v mutta kummasti sitä on nyt myös kuopuksen päiväkodissa ikätovereidensa tai vanhempien seurassa, ei ole montaa "nuorta" äitiä joukossa. Kaveripiirissä on nyt neljän vuoden sisään (täytän tänä vuonna 34) syntynyt TODELLA paljon lapsia, valtaosa esikoisia tai sitten niitä kakkosia, jotka tulee vuoden tai kahden ikäerolla.

Eli en edelleenkään koe olevani vanha äiti :)

3.1.2017
Mummy83
Mummy83

juu ei helppoa ollu tehä päätöstä pitää.. enkä kyllä nuorta vanhemmuutta suosittele. Lapsia kerkee kyllä tekemää vähän myöhemminkin☺mulle tää oli vaan oikee ratkasu☺ sitä mä en ymmärrä et mapset tehää vasta lähemmäs 40 tai yli.. toki siihenkin varmaa syyt löytyy miks niin mutta.. en tuomitse mut en vaa ymmärrä.. ihan niin ku munkaa nuorta äitiyttä ei ymmärretä☺

3.1.2017
Kiplari
Kiplari
3-month-old baby

Mä olin vielä 22v kun esikoinen syntyi, 24v kun kuopus syntyi. Mulla haaveena vielä kolmas lapsi, mut just nyt ei oo sitä miestä jonka kanssa voisi saada lapsen 😂 mulla aina ollut takarajana 30v, mut nyt joudun siitä ehkä joustamaan, koska siihen on enää 3vuotta aikaa..🙈 mä oon ollut tyytyväinen tähän minkä ikäisenä sain lapset. Oon ollut aina sitä mieltä, et haluun lapset nuorena. Oon aina rakastanut lapsi ja oon hoitanut mun pienintä veljeä ja serkkuja jo tosi nuoresta saakka.

3.1.2017
tuvitus
tuvitus

Tietty moni just kokee, ettei haittaa vaikka jää nuoruus lyhyeksi. Ja hyvä niin. Mutta mä just ajattelen, että ei pitäis joutua tuntemaan noinkaan. Ei nuoren pitäisi joutua miettimään moisia.

Ja sä itsekin kokenut just tuon mitä ei pitäis joutua kokemaan ikinä. Joku vaatii iän vuoksi tekemään abortin. Kellään ei IKINÄ ole siihen oikeutta. Ihan kuin se abortti olisi jotenkin helpompi ratkaisu kuin lapsen pitäminen. Ei se abortin vaatija joudu sen ratkaisun kanssa elämään. Vaan se nuori.

3.1.2017
misukka
misukka
3-year-old toddler

Jokkaisella oikeus mielipiteeseensä☺ vaikka sainki niin nuorena(raskaus ei ollu suunniteltu ja yhksi jäin) ei mua harmita etten kerenny "elää" nuoren elämää.. mun elämä oli aika hunningolla(ei huumeiden vuoksi tai alkoholinkaan) ennen tuota vahinko raskautta. Se pysäytti ja laitto asiat tärkeys järjestykseen. En kadu pätkääkään päätöstä pitää tuo esikko💜monet epäili pärjäämistä moni käski abortin tekemään. Se anto sellasen lisä tahto tilan mulle ja pärjäsin☺ nyt vasta kävin ammatin itelleni vaikka oon töissä jo 4,5vuotta ollu😮 oon saanu lasten kasvun kotona kattoa(paitti nuorimman ku mies halus jäädä kotio et voin lähtiä töihin ku ylläriks sainkin työpaikan). Me ollaa tän miehen kaa niin koti ihmisiä että lapset mahtuu mukkaa elämää..baarissa tuurillaan kerra vuodessa käydään jos käydään.kauheen sekavasti kirjotan😮🙊

3.1.2017
Kiplari
Kiplari
3-month-old baby

Miun mielipide on vaan se, että lapsilla ei pitäis olla lapsia. Se vaan on niin väärin sitä lasta kohtaan joka on lasta saamassa. Minusta ihmisen pitää saada olla lapsi/nuori ja huoleton sekä hitusen vastuutonkin sinne parikymppiseksi asti. Sitten voi aikuistua. Ja tehdä muksuja jos niin haluaa.

Mua useimmiten säälittää 16-18 vuotiaat jotka saa omaa lasta. Jää ihan oikeasti se nuoren elämä lyhyeksi.

Siksi mie laitoin tuon, et alle 20-vuotiaana ei pitäis muksuja tehdä/saada.

Ja se yläraja on tullut miehen omista kokemuksista.

Meillä tämä tuleva on mitä luultavimmin viimeinen. Ensin laitoin sen 30v yläikärajaksi, mutta jouduin vähän pakon edessä myöntymään, et 35 on sit se ehdoton raja.

Se tulee heinäkuussa vastaan...

3.1.2017
misukka
misukka
3-year-old toddler

Ite olin täyttänyt 26 kun esikoinen syntyi ja olin ööööö 37? kun nuorin syntyi. En usko että tämmöseen on oikeeta vastausta, tai itse en ainakaan kadu. En, vaikka oon mennyt vähän perä eellä puuhun 😄 Kaikki raskaudet on ollut helppoja ja kaikki synnytykset ihan arseesta, viimeisestä parannuin kaikkein nopeimmin. Se että on neljännen lapsen kohdalla rennompi johtuu miusta ihan vaan kokemuksesta eikä iästä. Yövalvomisista en tiiä, kun en niitä oo silleen ees kokenut. Kai sitä jaksaa vaikka mitä ku on pakko 😊 Ite aattelin että meijän lapset ois tässä, halluun kuitenkin vähän aikaa päästä helpommalla ennen ku alkaa tulla lapsenlapsia. Koska isompien lasten kanssa on vaan niin paljon helpompaa 😄

3.1.2017
riu
riu

En minäkään usko et tiettyä oikeaa ikää ois, vaikka ketjun aloitin. ☺ Ihmiset ja elämäntilanteet on erilaisia. Itse olen saanut kuulla usein et olen vanha ensisynnyttäjä, monet tutut sanoi et ne jo luuli ettei hankita lapsia kun oltiin jo näinkin vanhoja eikä lapsia.

Mua ärsyttää arvostelu, jokaisen oma asia milloin ne lapset hankkii. Ja kuten joku totesi, aina ei mene asiat niin kun haluais.

Mulla oli 10v sitten km, joskus kieltämättä mietin et mitä jos. Elämä ois ollu aika erilaista, olisin ollu 21 kun lapsi olis syntyny. Silloin oli eri mies (pojankloppi) kuvioissa, en tiedä oisko jäänyt kuvioihin jos olis tullut vauva. Häipyi muutenkin samoihin aikoihin. Pian sen jälkeen tapasin tän nykyisen miehen, hän onkin sit parempaa iskämateriaalia. ☺

3.1.2017
Rinuda
Rinuda
3 years, 9-month-old toddler

Mä olin 21 kun esikoinen syntyi,tosin samanvuoden puolella vielä täytin 22.. Keskimmäinen syntyi samassa kuussa kun olin täyttänyt 24 ja tämä kuopus (mahdollisesti myös viimeinen lapsi) syntyi samassa kuussa kun olin täyttänyt 26..

Itse jotenkin odotus aikana kauhistuin että olen jo 26 ja odotan lasta, kunnes tajusin,että ehkei se nyt niin paha kun kyseessä kolmas 😅
En siis pidä 26 vuotiaita vielä vanhana ensimmäisenkään äidiksi mutta tämä juontui siihen että itse halusin lapset nuorena..
Hyvät puolet on että jaksaa ja kroppa palautuu.. Mulla raskaudet olleet tosi helppoja jos ei lasketa viimeisen raskauden pahoinvointia.. Samoin synnytykset olleet nopeita ja helppoja ja palautuminen uskomattoman nopeaa.. Pari päivää ja on kuin ei oiskaan synnyttänyt.. Tietysti en osaa sanoa johtuuko nämä asiat iästä vai jostain muusta..

Huonoja puolia en oikein löydä.. Yksi voisi olla että nuoria äitejä arvostellaan aika kovasti, mutta mä en ole sellaista juurikaan kokenut.. En varsinkaan keneltäkään joka mut tuntee.. Jotkut vieraat mummot kauppakeskuksessa on asia erikseen muttei niistä kannata välittää..
Hyviä puolia on vaikka muille jakaa.. Ainaki mun mielestä.. Juuri sopiva ikä ja sopii meille (mies siis 2 vuotta vanhempi) ei olla oltu baari ihmisiä ja kaikkiin menoihin ollaan voitu ottaa lapset mukaan mitä on menty.. Toki onhan meilläkin lapset ollut sitten myös hoidossa että joskus pääsee kahdenkin tuulettuu mutta se kerran pari vuodessa riittää meille.. Ja molemmat on ehtinyt opiskeleen ja saamaan työpaikan ennen lasten syntymää niin asiat olleet sillei kunnossa ja sillä tolalla ettei lasten hankinta ole senkään suhteen ollut huono..
Itse olen tosi lapsi rakas ja hoitanut lapsia ihan jostain 13-15 vuotiaasta asti,oikeastaan jo nuoremmasta mutta tosta iästä ihan sillei että sitä on voinut sanoa työksi kun ollut ihan yksin lasten kanssa ja koko vanhempien työssä olo ajan..
Mutta siis lapset olleet aina lähellä sydäntä niin en ois voinu kuvitellakaan että oltais odoteltu kun kerta sopiva mies löytyi jonka kanssa heti ensi kohtaamisesta tiesi että hän on se oikea..
On eri asia tietysti jos ei oltais miehen kanssa tavattu.. Koska vaikka halusin mahdollisimman nuorena lapsia niin en halunnu niitä hinnalla millä hyvänsä eli tahdoin että löydän ensin oikean miehen.. Onneksi löysin sen nuorena..

Mutta en mä tiedä onko oikeasti oikeaa ikää hankkia lapsia.. Musta se on ihan ihmisestä ja elämän tilanteesta kii..
Kurjinta on ihmisten arvostelu,olit sitten nuori tai vanha.. Ei se ikä kerro millainen äiti olet.. Ihan yhtä lailla 40v voi olla ihan tosi tumpelo lapsen kanssa ja kaikki muut asiat mennä lapsen edelle,siinä missä 15 v voi olla tosi hyvä ja huolehtiva äiti joka laittaa lapsensa kaiken muun edelle.. Ei se ikä sitä sano..

Menipä syvälliseksi vaikka kysyttiin vaan ikää ja hyviä ja huonoja puolia 😂 Olen siis tyytyväinen että itsellä asiat mennyt näin,ainahan näitä asioita ei voi suunnitella..

3.1.2017
Vipe
Vipe
3 years, 5-month-old toddler

Mä olin 23 vuotta kun esikko syntyi, opinnot kesken mutta motivaatio hukassa. Lapsi toi sitten sitä motivaatiota valmistumiseen joskin lykkäsi opintoja paitsi äippäloman ajan niin myös työssäkäynti toimeentulon turvaamiseksi venytti opintoja. Tosin ehkei niin pahasti kuin olisi voinut. Mulla oli muutenkin vain pari kolme kurssia käymättä joten ne luennot ei olisi edenneet yhtään sen nopeammin jos en olisi töissä käynyt. Dippatyön olisin ehkä saanut tehtyä vuotta aikaisemmin.

Toinen ilmoitti tulostaan pian dippatyön palauttamisen jälkeen. Kakkonen syntyi kun olin 28v. Kolmas raskaus alkoi pian kakkosen täytettyä vuoden. Ikäeroksi olisi tullut tasan 2 vuotta. Mutta raskaus keskeytyi rv 19. Sen jälkeen hakeuduin tuökkärin kautta 3D-suunnittelukoulutukseen. Työpaikkaa ei irronnut silläkään.

Meidän pikkukolmonen näki lopulta päivänvalon kun olin 32v. Ikäero neloseen olisi ollut 1v8kk mutta taas meiltä vietiin pikkuinen ennen aikojaan. Nyt toivottavasti saadaan tämä tulokas syliin ja ikäero 2v 1kk nykyiseen kuopukseen. Ikää tulee mulla olemaan 34 vuotta laskettuna aikana.

Toivoin, että mulla olisi ollut lapsiluku täynnä täytettyäni 30 vuotta, mutta aina ei saa mitä haluaa. Siyten olisi voinut keskittyä uraan. Nyt mulla on CV kuin sekametelisoppa. Siinä ei ole päätä eikä häntää. Pitkiä työttömyysjaksoja noiden jatkuvien raskauksien seurauksena joista ei kuitenkaan palkintoa saatu.

Olisi ollut kiva, jos olisi jossain välissä saanut hyvän työpaikan. Se auttaisi taloudellisesti paljon ja loisi enemmän varmuutta tulevasta. Nyt on jatkuva stressi, saako työpaikkaa vai ei. Minä itse en tällä kokemuksella palkkaisi mihinkään. Miksi siis joku muu antaisi mulle mahdollisuutta näyttää kynsiäni?

Optimaalistahan olisi ollut, että ennen lapsia olisi koulutus ja työpaikka kasassa, tai vaihtoehtoisesti tekisi lapset opiskeluaikana jotta valmistuttua voi keskittyä töihin.

Tätä meidän tilannetta en voi suositella kenellekään. Tästä suosta nousu vaatii järjettömästi hyväntahtoisuutta työnantajalta, ettei taida olla mitään toivoa.

Oman jaksamisen kannalta lasten ikäerot on hyvät. En tiedä onko lapset opettaneet vai ikä tuonut viisautta, mutta ajan myötä ymmärrys lapsia kohtaan on kasvanut. Osaa suhtautua noihin töllöilyihin rennommin.

Mutta siitä en vieläkään ole oppinut irti, että pinna venyy ja paukkuu mutta sitten kun ei enää veny, niin paluuposti on tulikivenkatkuista. Eli äippä kiihtyy 0-100 vähän turhan rivakasti ja useimmiten tulee sit ylilyöntejä joita saa muksuilta pyydellä anteeksi.

Vaan oppivathan nekin että rajat ne on äiteelläkin. Loputtomiin ei kannata ärsyttää.

Vähän lähti aihe rönsyämmään. Toivottavasti ei haittaa. Kait tämä jotenkin kokonaisuutena aiheeseen liittyy.

Mun vanhemmat oli 30 ja 35 kun mä synnyin. Mutsi on aina ollut omaan napaan tuijottelija eikä se vieläkään osaa miettiä asioita toisten kannalta. Kait niihin ikä oli ihan ok. Semmonen keskiverto.

Miehen äiti oli 38 kun hän syntyi ja pikkuveli 1,5 vuotta myöhemmin.

Siihen aikaan "vanhat" äidit ei olleet niin normaaleja kuin nykyään, joten mies aina häpesi sitä että hällä on vanha äiti. Sillä kaveripiirissä kyseessä oli perheen kuopus jos äiti oli samaa ikäluokkaa. Ja hän oli esikoinen.

Mä olen ehkä suvaitsematon tai rajoottunut tai ihan mitä vaan., mutta minusta lapsia ei pitäis ruveta hankkimaan alle 20-vuotiaana mutta ei myöskään esikoista yli 35-vuotiaana. Tuossa välissä on kuitenkin 15 vuotta hyvää aikaa lapsia pyöräyttää.

Kuitenkin yritän ajatella, miltä lapsesta tuntuu jos oma äiti on enempi isosiskon ikäinen kuin äiti, tai äiti menee jo melkein mummo-kategoriaan. Kumpikaan ei ole lapselle kauhean kiva. Saati äidille itselleen jos kaikessa kyseenalaistetaan taidoissa ja kyvykkyydessä hoitaa lasta, tai kysellään että onko tuo sun lapsenlapsi.

3.1.2017
misukka
misukka
3-year-old toddler

Olin kans 30 kun eka syntyi ja nyt 32 kun tuleva syntyy. Oisin ite halunnu lapsia nuorempana, muttei se mennytkään ihan niin kuin itse toivoi. Haaveissa ehkä vielä yksi mutta itse pidän 40v omana rajana, että siihen mennessä on meidän biologiset lapset tehty. Sijaislapsia otetaan sitten ehkä myöhemmin.

Hyvää on ollut vakaus ja se, että on jo ns löytänyt itsensä, sekä tietää mitä elämältä ja parisuhteesta haluaa. Nuorempana olis tosiaan ehkä jaksanut paremmin ja kroppa palautunut helpommin?

3.1.2017
Hiduli85
Hiduli85
2 years, 8-month-old toddler

17 olin esikon syntyissä keskimmäisen kans 19 ja nuorimman 22.. ja nyt oon 27..mies on mua 8wee vanhempi ja esikon kummi🙊🙈ja kahden nuorimman isä siis..mulle ei oo tuottanu ongelmia nuorena tehä☺ baari elämä oo koskaa kiinostanu ja ku löysin tuon miehen jonka kans kaikki tuntu olevan oikein ni annettiin mennä..haaveissa olisi vielä yksi lisää.. joskus päätin et ennenku 30 täytän mun lapset on tehty. En kyllä muista enää miks noin päätin😂😂 ja tuosta ny joustan ku on km taustalla jne..

3.1.2017
Kiplari
Kiplari
3-month-old baby

Hyviä puolia että olin opiskellut ammatin ja töissä niin esim. äitiyslomalta sai ensin palkkaa ja vanhempainrahakin suht hyvä. Asunto oltiin jo ehditty ostaa ja pahimmat menovuodet takanapäin 😊

Huonoja puolia ehkä se että parikymppisenä yövalvomisia olisi voinut jaksaa paremmin 😃

3.1.2017
piglet82
piglet82

Olin 27 kun esikoinen syntyi, 30 kun keskimmäinen syntyi ja 32 kun kuopus syntyi 😊 Minusta oikein sopiva aika saada lapset 😊

3.1.2017
piglet82
piglet82

Itse olin 30 kun esikoinen syntyi, mies muutama vuosi vanhempi. Meillä toiveena ainakin yksi lapsi lisää, joten sen näkee sitten milloin tulee jos tulee.

Joidenkin mielestä me ollaan jo vanhoja, joidenkin mielestä taas ehditään vielä hyvin hankkia lisää lapsia.

Hyvät puolet siinä et saatiin lapsi nyt kolmekymppisinä on varmaan se et ollaan ainakin tarpeeksi aikuisia siihen. ☺ Railakas elämä ei kiinnosta enää, molemmilla vakituinen työ jne. Tosin nuorempana ois ehkä jaksanut paremmin, ja varsinkin jos haluaa useita lapsia niin saattaa tulla kiire.

3.1.2017
Rinuda
Rinuda
3 years, 9-month-old toddler
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...