Ensimmäinen raskaus ja yksin odottaminen

Täällä 22-vuotias ensimmäistä lastaan odottava kirjoittelee. Rv 9 tällä hetkellä meneillään ja laskettu aika 10.7, viime viikolla kävin kuuntelemassa ötökän sydämensykettä.. Kovasti pelottaa itsellä melkein kokoajan että meneekö kaikki hyvin raskaudessa ja keskenmenon pelko myös suuri. Erikoinen tilanne sinänsä tai ei välttämättä niin ideaali ehkä.. Odotan lasta siis yksin ja lapsen isä ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä ja haluaisi minun tekevän abortin. Sitä en kuitenkaan tee, mutta "isän" päätöstä kunnioitan vaikka tuntuukin pahalta ajatus lapsesta ilman isää. Asiasta en ole kertonut vielä vasta kuin perheelleni ja muutamalla läheisimmälle ystävälle juurikin siitä syystä jos raskaus vaikka menee kesken niin en halua että sitä kaikki sitten setvivät. Vanhemmat asian kanssa ok ja kunnioittavat päätöstäni. Sisaruksista yhdellä tullut syyttävää mielipidettä. Hänen mielestään teen päätöksen pitää lapsi hyvin kevein perustein (vaikka näin ei ole) ja että toimin itsekkäästi. Hyväksyn sen, että kaikki eivät tätä asiaa hyväksy mutta olen kuitenkin tämän päätöksen tehnyt ja toivoisin että saisin läheisisiltäni täyden tuen päätökseeni. Asia varmaan tulee sitten myöhemmin aiheuttamaan mielipiteitä monessa ihmisessä, mutta olen valmis ottamaan mielipiteet vastaan - itse kuitenkin tiedän mitä teen ja tämä on minun elämäni.. Nojoo, tänne kirjoittelin kun ajattelin jos löytyisi jonkinnäköistä vertaistukea tms. Paljon kun mielessä kuitenkin asioita on..
6 vastausta