Jos hän sinut todella tahtoisi, toista naista ei olisi..

Tuo oli mun mielestä hyvin sanottu. Olen itse aika anteeksiantavaa tyyppiä, uskon että ihminen oppii virheistään. Mutta se kyllä vaatii yrittämistä ja näyttöä. Teillä molemmilla on voinut olla fiilis että jos tää nyt olikin tässä ja parempi jatkaa erillään eteenpäin. Nyt sä oot muuttanut mieltäsi ja osoittanut sen katkaisemalla "laastarisuhteen" ja valmistanut itsesi yrittämään uudelleen. Mies ei näköjään ole, jos edelleen roikottaa sitä toista naista rinnalla. En itse lähtis panostamaan suhteen korjaamiseen, jos toinen ei ole siinä 110% mukana. Ei se tule toimimaan, jos toisella on muuta säätöä rinnalla.

Sanoisin, että harkitse asiaa erittäin kriittisesti. Tuo kuvio ei alkanut erosta, vaan pettämisestä ja valehtelusta. Minulla on sellaista kokemusta, että kolme naimisissa olevaa (joista yksi perheellinen), ovat yrittäneet aloittaa suhdetta kanssani, ja tiedän myös hieman, millaisia juttuja kertoivat vaimoilleen. Kun tietää, mitä nämä miehet minulle kertoivat (vaikka lyhyt juttu olikin koska nopeasti lopetin jutun kun sain tietää olevan parisuhteessa), sanoisin että erittäin paljon puuttui heiltä kunnioitus vaimojaan kohtaan. Pahaa tekisi jos oma mies noin toimisi. Ainakin yksi heistä sanoi vaimolle tuota samaa marttyyritarinaa rakkaudesta ja muuttumisesta, joka tuntui kyllä hyvin paksulta siihen nähden, kuinka kauan hän minua jahtasi ja millaisia sanoja puhui. Tiedän toki, etten minäkään ollut mikään tärkeä henkilö näille, vaan jokin kohde mihin purkaa ties mitä turhautumisia tms. Mutta olen nähnyt millainen pettävä mies on sille ulkopuoliselle naiselle, ja sanoisin miettimään tarkasti totuudenperäisyyttä jos puhuu tapahtumista vahinkoina tai harkitsemattomuutena tai että rakastaa vain sinua. Riippuu ehkä siitä, miten vakavasta tapauksesta on sinun tilanteessasi kyse, mutta joka tapauksessa salailijat osaavat valehdella ja vähätellä, ja toisaalta liioitella sitoutumistaan, vaikka käyttäytyvät täysin itsekkäästi. Toisaalta jos on ollut kyseessä jokin yhteinen kriisi niin tsemppiä teille. Ei ole helppo sanoa. Mutta naivi ei kannata olla. Voimia.

Kannattaa nyt ensin lähteä siitä että haet ammatillista keskusteluapua itsellesi.
Miehesi ratkaisuista et voi tietää, et edes sitä haluaako hän ulkopuolisen kanssa keskustella parisuhteenne tilanteesta.

Siis minä tiedän mitä haluan. Mietin sitä voinko luottaa ja voiko parisuhde tästä selvitä? Mitä arki tulee olemaan. Ulkopuolista apua tarvitsemme ja uudet suhteet pitää päättyä.

Vaikuttaa siltä ettette kumpikaan sinä tai ex-miehesi tiedä, mitä haluatte.
Lähes samoin olette toimineet toisianne kohtaan.
Minusta sinun kannattaa olla vauvasi kanssa yksin. Ammattikeskusteluapua kannattaa haankkia, niin että sinä olet siellä keskustelemassa.

Itse olin suhteessa lähes 10 vuotta miehen kanssa, joka aika ajoin kävi vieraissa, välillä erottiin, taas palattiin.. tästä kaikesta meillä on kaksi yhteistä lasta. Suhde kuitenkin päätettiin lopullisesti, koska sama kuvio toistui aina vaan. Vuosia uskoin miehen vakuuttelut kuinka rakastaa vain minua, kunnes viimein tajusin, että jos todella rakastaisi, ei pettäisi. Nykyään olemme hyviä ystäviä ja paljon tekemisissä keskenämme, pääasiassa lasten asioissa mutta jaamme myös yhtälailla iloja/surujamme. Suhde mikä meillä aikoinaan oli, opetti paljon. Opin arvostamaan itseäni, enkä enää jatkossa hyväksyisi samanlaista käytöstä keneltäkään mieheltä. Ymmärrän hyvin, että tahtoisit vielä miehen takaisin. Jos hän sinut todella tahtoisi, toista naista ei olisi.. kukaan ei puolestasi voi juurikaan sanoa, mitä pitäisi tehdä. Tunteitaan tulisi aina kuunnella, mutta myös järkeä. Itselläni meni pitkän aikaa hyväksyä oma hölmöyteni, että olin jatkanut suhdetta vuosia. Toisaalta meillä on siitä suhteesta kaksi ihanaa lasta, joten en voi sanoa että katuisin valintojani. Tee niinkuin ITSE parhaaksesi tunnet ja koet, mutta muista arvostaa itseäsi äläkä hyväksy epäkunnioittavaa käytöstä itseäsi kohtaan! Toivon sinulle onnea elämään!

Neuvoja, kiitos :)