Ensimmäinen raskaus ja täytyy sanoa että tähän ei tottuneella alkaa olla jo hivenen tuskaiset oltavat. Neuvolassa jo viikolla 37 sanottiin, että kohdun kaula pehmentynyt, mutta tyttö se nyt tälläkin hetkellä vetelee iloisesti jumppaohjelmaa masussa. Kaikista hassuinta on, että mulla on tullut yhet ainoat harjotussupparit tässä matkan varrella vaikka kuitenkin liikun aktiivisesti. Pihatalkoissa haravoin varmaan neljä tuntia yhteen putkeen, ja ainoa mitä tapahtui oli että sain 5 vuotta sitten leikatun polven kipeäksi. Hevosen omistajana käyn pitkillä kävelylenkeillä hevosen kanssa (ratsastuksesta luovuin 2kk sitten kun alkoi maha olla edessä, ja hevosen selässä hölskyminen sai rinnat vuotamaan) eikä mitään tapahdu :D Koko talon siivoamista, joskus jopa kaksi kertaa viikossa ja nyt pitäisi aloittaa ikkunoiden pesu. Seksit, saunat, minttuteet kokeiltu, mutta tosiaan ei minkäänlaista reaktiota. En tietenkään sano tätä sillä että haluaisin eroon tästä mahasta, mutta asia synnytyksen käynnistämisestä on vähän ahdistava. Kyllähän jokainen lapsi ulos tulee, ennemmin tai myöhemmin, ja ehkä tyttö on kuullut mun valittavan että ulkona on kylmä, eikä sen takia halua vielä syntyä :D