Laitoin tämän arkoihin aiheisiin, koska vuosien vanhasta saunatonttu-vitsistä on alkanut kehkeytyä jotain astetta todellisempaa meille. Mies otti puheeksi jo ehkä 6-7v sitten, että kuuli silloin tällöin meillä kotona kuului hyräilyä tai puheensorinaa, useimmiten hänen ollessa yksin. toisinaan toki silloinkin kun muutkin oli kotona, mutta sellaista, jonka lähteenä emme me olleet. En noteerannut asiaa, kunnes siitä alkoi osa lapsistakin mainitsemaan. Pidin eniten kummallisena, etten itse niitä kuullut, vaikka olen sillä saralla mielestäni hyvinkin vastaanottavainen. No, vuoden vaihteessa muutimme tilan päärakennukseen. Vuokralaisimme emme maininneet mitään äänistä, mutta hyvinkin pian he ottivat itse asian puheeksi, että tuvassa on "saunatonttu" joka kujeilee. Saattoi joskus tiputtaa jonkun kirjan tai kipon, mutta ei mitään isompaa. Rouva hälle oli jutellut rauhoitellen että kyllä he kaikki tänne mahtuu asumaan, että ollaan hyvässä yhteishengessä. Yleisesti ottaen sitten kun yhdessä juteltiin, niin tultiin tulokseen että kaikki ilmitulleet on olleet kuitenkin hyväntahtoista, ja ettei "saunatontulla" mitään pahaa mielessä ole. Kevään aikana mies kertoi, ettei äänet loppuneet meidän muuttoon, vaan kyllä niitä tässäkin tuvassa on. Puheensorinaa ja hyräilyä. Asia oli edelleen meidän puheissa vitsailumuodossa, KUNNES tässä ihan lähiaikaan tuli muutama "ilmiö" uutena. Ensin naapurituvasta kerrottiin, että heidän vessassaan itki lapsi. Siis mitään ei näkynyt, mutta ääni kuului. Nyt sitten viime viikolla tässä yksi ilta, söin mieheni kanssa pöydän ääressä iltapalaa, kun pieni lapsi lausui sanan "äiti", tässä ihan pöydän ääressä. Olin varma että ääni kaikui vain kummasti, joten mies meni nuorimman luo toteamaan että hää veteli sikeitä peiton alla röörit kuorsaten, ja mie kävin kysymässä vielä hereillä olleelta esikoiselta että oliko hän jotain sanonut. No ei ollut. Loppu iltapala myös lusikoitiin kauhusta kankeina miehen kanssa toisiamme tuijotellen ja hiljaisuuden vallitessa. Tilan historia on lyhyt, 40-luvulta, ja talokaupat olen tehnyt alkuperäisten omistajien kanssa. Rakentaja itsekkin oli vielä elossa ensimmäisten talokauppojen aikaan, ja kumpikin talo on saanut heidän siunauksensa remontin jälkeen. Tietojemme mukaan tänne ei ole kukaan kuollut eikä muutakaan traagista ole sattunut. Lapsenlapsetkin kun aikuisia jo ja varsin terveitä. Mitähän tässä tekisi? Tavallaan haluaisin todela paljon tietää että kenen henki täällä vaeltaa tiluksilla kahdessa eri talossa, mutta tavallaan se kauhistuttaa, sillä vitsaillusta asiasta on pikkuhiljaa alkanut tulla todellinen asia meille.