Uusi yritys
Melkein kahden vuoden yrityksen jälkeen alkoi tulla oireita, että olisin raskaana. Oksetti, rinnat oli arat ja menkat oli myöhässä. Testin tehtyä sitä ilon määrää, kun testi näytti positiivista. Neuvolassa oli ensimmäinen käynti viikolla 7+4 ja lasketuksi ajaksi saimme 27.10. Lääkärille varasimme ajan, jolloin olisi ensimmäinen ultra. Pari päivää ennen lääkäriaikaa, alkoi verta vuotamaan tihkutellen ja luin asiasta että se voi olla aivan normaalia, mutta kuitenkin oli se tunne ettei kaikki oo hyvin. Lääkäriin mennessä oli jännitys huipussaan ja verenpainekkin siitä kertoi ollen 162/92 ja pulssi pyöri 90:n yläpuolella. Lääkäri alkoi ultralla tutkimaan ja totesi, ettei nähnyt sydämmensykettä ja alkio oli vain 6+3 tai 6+4 vaikka olin viikoilla 9+6. Melkein neljä viikkoa oli siis ollut kuolleena kohdussa. Kolahti ja pahasti, kun oli niin toivottu tämä pienokainen meidän perheeseen. Tuli olo, että minä olen syyllinen tähän kaikkeen, että en ole sopiva kasvualusta pienelle ihmiselle. Olemme yrittäneet elää niin hyvää ja terveellistä elämää, että kaikki menisi hyvin ja silti tuloksetta. Tuntuu että kaikki, jotka eivät halua lapsia, saavat niitä heti kun kerran edes harrastaa suojaamatonta seksiä. Huomenna on aika isompaan sairaalaan varmistamaan että alkioa ei enään ole ja kohtu olisi tyhjentynyt. Eilen illalla alkoikin sitten vuotamaan oikein kunnolla verta, että sieltä se on ulos tulossa. Meinasimme yrittää heti uudestaan kun saamme siihen luvan. Kyllä se pienokainen olisi niin tervetullut tähän perheeseen. Kiitos kun jaksoit lukea, san purkaa ainakin omia fiiliksiä.
Vastaa
Listaa uusin ensin
Me odotettiin yhdet menkat ja ne tuli tosi pian keskenmenon jälkeen ettei kauaa tarvinut odotella.. Mutta niinkuin Misukka sanoi ei ole haitaksi yrittää hetikään,noi ekat menkat vaan on merkki että kroppa valmis uuteen..
Ja toiseksi kun odottaa yhdet on helpompi tietää milloin mahdollista raskautua.. Siis jos kroppa palautuukin jostain syystä kauemmin niin onhan se kurja yrittää ja miettiä oisko raskaana kun ei menkkoja kuulu ja tehdä sitten koko ajan testejä.. Samoin raskauden kesto on helpompi määritellä kun siinä on vähintään ne yhdet menkat josta se lasketaan.. Itse odotin juurikin näistä syistä,mun malttamattomuus ei kestäisi sitä ettei tule menkkoja muttei myöskään testi näytä plussaa ja testaisin varmaan vähän väliä..
Tietenkin kannattaa odottaa yhdet menkat, että jos ovat normaalit, on kaikki kunnossa sillä saralla. Mutta kuulemma hetikin saa yrittää uudelleen. Tuo yhdet menkat on kai lähinnä varmistus, että kaikki toimii normaalisti.
Heipsan! Käytiin sit lääkärissä ja lääkäri totesi että on ollu keskenmeno ja onneksi kohtu alkanut tyhjentämään itse itseään. Nyt ei enää verta vuoda ja aika hyvin jo pystyny jatkamaan normaalia arkea vaikka välillä tuleekin oloja että miks mulle kävi näin. Onneksi ei kuiten kerenny tajuta vielä että oli jokin vatsassa kun ei oltu vielä edes nähty vauvaa tai kuultu sydänääniä että siksi "palautuminen" on vähän helpompaa. Lääkäri vain sanoi että jos en syksyyn mennessä tule uudestaan raskaaksi, niin sit sairaalaan tutkimuksiin, että missä vika kun kuiten ekaakin yritettiin niin kauan. Siinä mielessä tuli helpottunut olo, että tunsin minusta välitettävän yms. Milloin kannattaisi yrittää uudelleen? Oon saanu tietoa että pitäisi odottaa yhdet menkat ja toiset sit sanoo että heti voi yrittää, nii en oikein sit tiiä että millon se ois sallittua :O
Osanottoni menetykseenne. Todella surullista, että pitkään toivottu raskaus päättyy alkuviikoilla ja selviää vasta useamman viikon kuluttua.
Täytyy kuitenkin yrittää ajatella, että luonto hoitaa elinkelvottoman pois heti alkuvaiheessa.
Karua sekin, että tutkimuksiin pääsee vasta kolmen perättäisen keskenmenon jälkeen. Siihen asti se on ns. normaalia, että alkuraskauden keskenmenoja tapahtuu.
Mua itseäni hieman lohdutti gynen sanoma mulle kun olin jälkitarkastuksessa rv 19+0 tapahtuneesta keskenmenosta. Hän sanoi, että se pieni alkio on kuin tekisit suurta sinistä taivasta palapelissä. Yhtäkkiä huomaat, että jotain meni vikaan kun pala ei enää sovikaan paikoilleen.
Palapelin voi purkaa, mutta sitä pientä ihmistainta ei. Joten se täytyy ottaa pois ja yrittää uudelleen.
Jotkut yrittää uudelleen toistuvia kertoja, joillakin se seuraava onnistuukin ja jotkut eivät enää jaksa yrittää.
Tsemppiä, voimia ja jaksamista. Surkaa menetyksenne ja yrittäkää jos ja kun jaksatte niin tehdä. Toivon sydämestäni, että teille pieni aarre suodaan käsivarsillenne.
Mullakaan ei ollut mitään muita oireita kuin se vuoto.. Ja siis sekin sillei että saattoi olla reilu viikonkin ettei vuotanut yhtään.. Kipu ja runsas vuoto tuli vasta kun meni lopullisesti kesken 😔
Hankalahan sitä on positiivisesti ajatella.. Mutta jos ette koita ette saa tietää.. Itse olen pystynyt näkemään keskenmenon uudessa valossa vasta tuon pojan synnyttyä.. Sillä keskenmennyt ois syntynyt keväällä,kun tuo syntyi syksyllä,jos ei olisi mennyt kesken emme olisi saaneet tuota ihanaa hurmuri poikaa meille joka on aivan ihana luonne 😍
Mutta tosiaan helpotusta toi vasta se että seuraava raskaus onnistui,ennen sitä oli vaikea nähdä keskenmenolle mitään tarkoitusta,täytyi vain koittaa ajatella kuin sinä,että se vauva ei ois selvinnyt maailmassa..
Se tässä mulla eniten ihmetytti, kun ei ollut mitään sellasia oireita että ois menny kesken, kun ei ollu minkäänlaisia vatsakipuja ja verta tosiaan alkoi vuotamaan vasta muutama päivä sitten, että olenko hedelmöittynyt vasta myöhemmin kuin viimeisten menkkojen jälkeen vai onko se tosiaan kuollut sinne jo neljä viikkoa sitten.
Sitten oon nytki miettiny sitä, että jos me aletaan sit yrittää uudelleen niin mitä jos sekin menee kesken. Jaksaako sitä montaa keskenmenoa peräkkäin varsinki jos yritetään pitkään niinkuin ensimmäistä. Oon kyllä yrittäny ajatella positiivisesti, että olen kuiten vielä nuori ja ei ole ylipainoa yms että on hyvät mahdollisuudet saada lapsi, niin jospa se sieltä tärppäis sit joskus kun on sen aika. Tätäkin keskenmenoa oon yrittäny ajatella että se ei ollut vaan valmis tähän maailmaan, eikä sillä ollu kaikki hyvin niin sen takia meni kesken. Vaikeaahan tämä on kun niin suuri on pettymys mutta pikkuhiljaa eteempäin mennään :)
Voi ei.. Nää on aina ikäviä ja jotenkin asiaa pahentaa toi että yritys on ollut muutenkin noin pitkä 😭😭 enkä vähättele kamalaa se on vaikka tärppäis ekalla,kokemusta on,mutta jotenkin tuntuu karulta että ensin saa odotella sitä onnea noin kauan ja sitten kun sen saa se otetaan pois,se on silkkaa kiusan tekoa 😭
Itselläni raskaudet on alkanu nopeasti ensimmäinen meni ilman mitään ongelmia,toki oli rinnat arat ja aamupahoinvointia mutta siis ihan normaaleja oireita..
Toinen raskaus alkoi tihutella verta viikolla 6 ja olin huolissani totta kai,mulle hoettiin että voi olla normaalia ja jos menee kesken niin se on sit voi voi,ettei ole iso juttu niin käy monille en mä ole ainoa.. Yritin päästä myös ensiapuun kun terveyskeskuksen lääkäri oli todennut että pitää mennä näytille heti kun vuotaa,ettei muuten voi tietää mistä tulee (se ei siis ultrannut kun ei ollut ultraa meidän terkkarissa eikä neuvolassa) no päivystyksessä juuri kanta oli se että voi voi ja valehtelivat lisäksi ettei ole ultraa ja että vasta kun kovat kivut ja runsas vuoto voivat ottaa sisään.. No reilu kuukauden sain kitkutella ja yrittää päästä hoitoon,kunnes 10+5 viikolla alkoi vuotaa runsaasti ja toki myös supistaa.. Vuoto oli niin runsasta etten enää edes ois päässyt siirtyy sairaalaan kun pöntöltä suihkuun siirtyminenkin aiheutti veritulvan vessan lattialle (matkaa ehkä metri jos sitäkään) niinpä sitten synnytin suihkuun ja pieni alkio vedettiin pöntöstä alas,sen enempää ei sille ammattihenkilöt ollut arvoa antanut 😭
Parin päivän kuluttua olo heikkeni ja pelkäsin ettei kohtu ole tyhjentynyt kokonaan joten mies raahasi päivystykseen,itse en kahden edellisen töykeän käännytyksen takia ois halunnut mennä,mutta kappas sitten kelpasin sisään kun hb:kin oli ihan alhaalla ja se mikä raivostutti niin siellä sitten ultrasi minut sillä ultralla jota heillä ei ollut! (ja maksuakin perivät tuplasti,kun ensin ultras yleislääkäri muttei osannut tulkita ultraa joten joutui pyytää toisen lääkärin ja minullehan lasku tuli molemmista vaikka toinen ei osannut mitään) ja eniten satutti kun lääkäri totesi että aiemmin otettujen verikokeiden se raskaushormooni määrä oli viikkoihin verraten liian alhainen joten "kun tätä ei ole aikasemmin ultrattu niin ei voi tietää oliko kohdun ulkopuolinen" yritin kyllä päästä mutten päässyt ja sitten sain moitteet ettei ollut aikasemmin ultrattu.. No kävin sitten seuranta verikokeissa,ei ollut kohdun ulkopuolinen jotenka todennäköisesti oli vaan kuollut jo aikaisemmilla viikoilla.. Jos oisin päässyt heti ultraan en olisi joutunut turhaa elätteleen toiveita..
No sitten se mitä haluan sinulle kertoa.. Uuden raskauden yrittäminen kesti kauan edellisiin verraten kuitenkin siis 4-5kk 'vain' tosin meillä oli esikoisen sairauden vuoksi vaikea syksy ja murhetta vaikka muille jakaa niin luulen ettei kroppa vain jaksanut,koska alkuvuodesta kun asiat helpotti tulin raskaaksi.. No mutta siis uusi raskaus alkoi vuotaa samoilla viikoilla.. Ramppasin ekan kolmanneksen yksityisellä ultrassa koska pelkäsin niin ja kun en voinut olla varma millä viikoilla edellinen oli kuollut.. Siitä kuitenkin syntyi terve poika 😊
Ja samoin nykyinen raskaus vuosi jonkin verran 6 ja 8 viikoilla mutta tässäkin pitäisi olla kaikki kunnossa,oli ainakin vielä 9 viikon ultrassa 😊
Eli toki kannattaa pyytää ultraa jos uusi raskaus alkaa vuotaa,mutta haluan kertoa tarinani siksi,että itse olin keskenmenon jälkeen sata varma että vuoto merkkaa taas keskenmenoa ja alkuraskaus oli henkisesti yhtä helvettiä.. Kuitenkin asiat kääntyi parhain päin.. Toivon että myös te onnistutte ja toivon todella ettei seuraavaan mene kahta vuotta!
Voimia teille ja onnea uuteen yritykseen..