Mitähän aloittajalle kuuluu? Tuli mieleen että onko sun kilpirauhas arvot katsottu koska? Itse kärähti viime viikolla vajaatoiminnasta vuosikokeiden yhteydessä. Kilpirauhanen on tärkeä raskauden ylläpitäjä ja meille diabeetikoille nuo autoimmuunisairaudet ovat tuttuja kavereita. Itse järkytyin sitä määrää.

OIIIII! Te ootte saaneet luvan raskautua!!! Onneksi olkoon! Hienoihin lukuihin pääsit!! Alkaa muutes syödä heti foolihappoa! Ja sitten ku raskaudut niin soita diab hoitajalle ja kysy annosta. Se on tosi tärkeää meille diabeetikoille ja raskaudelle. Nyt vissiin oli uusimmis suosituksis kaikille suositeltu tuota foolihappoa, mutta diabeetikolle se on tärkeä!!=)

Jos sulla ei ole mitään lisäkomplikaatioita tullut niin nykyään voi diabeetikkokin synnyttää alakautta, mutta kuten itselläni silmäpohjamuutokset estivät sen. Ja tietysti jos sikiön mitat pysyvät aisoissa, en usko että olisin tuota meidän viisi kiloista palleroa pystynyt edes synnyttämään normaalisti.

Voi vitsit, lantus sulla. Mä oon kovasti miettiny noita insuliinien vaikutusta sikiön kokoon. Nimittäin toi meidän esikko oli kaikista pienin ja silloin mulla oli lantus myös käytössä, sitten se vaihdettiin levemiriin kun pidin sitä lantusta sitten hektisenä vauva aikana niin kankeana. En osannut uudessa elämän tilanteessa sitä enää säädellä. Mutta jälkeen päin olen miettinyt että mikä vaikutus tuolla lantuksella on ollut. Ja kovasti oon miettinyt sitäkin että minkälaista osotus olisi ollut jos olisi ollut pumppu. Paikat olisi ainakin säästynyt kun niin tunnollisesti korjailin niitä hieman korkeampiakin tuloksia. Sitä en nyt saa enää tietää koska viimeisessä sektiossa minulle tehtiin samalla sterilisaatio. Sen sain diabeetikkona todella helposti. Meidän lapset on tässä ja näin meillä on todella hyvä olla! =)

Paljon onnea raskaustumis yritykseen!!! Kyllä tämä meillekkin on mahdollista, ja jopa niin että saa omassa sairaalassa synnyttää. Ennen ku on pitänyt lähteä tampereelle niin musta sekin on jo hienoa. Mistä päin sä oot? Itse oon lapseni synnyttäny seinäjoen keskussairaalassa ja siellä on mahtava henkilökunta etenki äitipolilla jotka tuli hyvin tutuiksi näitten raskauksien aikana kun siellä tuli rampattua, mutta hyvä puoli on se että pikkuisen näkee usein! Vähintään kerran kuussa.Mulla on muutes työkaveri joka myös 1 tyypin diabeetikko ja silläkin on kolme nyt jo aikuista lasta. Ja kaikki nekin on terveitä. Lääketieteen kehittyminen on hienoa vai mitä?=)

Niin joo ja neuvolan tarkastuksissa minä kävin suht normaalisti mutta mitään neuvolalääkäreitä ei minulla ollu kuten muilla raskaana olevilla. Jostain edes sain helpotusta. Esikosta olin loppuun asti töissä mutta kahdesta seuraavasta jäin ennemmin pois koska voimat ehtyivät ja ihmekkös tuo kun olivat niin isoja. Mutta sairasloma oli siitäkin hyväksi että sain keskittyä vauvan kanssa sairaalan kotrolleis ramppaamiseen ja lepoon!

Okei, kiitos paljon vastauksista teille kaikille :) tulipas jotenkin paljon parempi mieli tämän raskaus asian suhteen, kun on hengenheimolaisia :) kiva oli lukea sun kokemuksia ja totta kai yksilökohtaistahan tuo diabeetikkojenkin raskaus on. Hyvä että sullakin on raskaudet kuitenkin sujunut pahoinvoinnista huolimatta suht hyvin ja että raskaus on oikeasti mahdollista myös meillä 1 tyypin diabeetekoilla! Jännittää kyllä ylipäätänsä koko raskaus kuin myös diabeteksen hoitaminen sen lisäksi.. Olen keskustellut hoitajan kanssa ja kävin vuosikokeissakin, pitkäaikais sokeriarvo oli nyt siis 7.5. Voisin kuulema tulla jo raskaaksikin :) toivoisin että plussaisin tässä kuussa nyt, eli raskauteni olisi jo käynnissä. Minulla on monipistoshoito, joka aterialla insuliinia ja Novorabit sekä Lantus insuliinikynät. Sokeritasapaino on pysynyt tosi hyvänä nyt, mittailen useasti sokereita ja arvot pysyneet aikalailla alle 10. Mitenköhän synnytys sitten, pitääköhän tehdä keisarileikkaus vai normaali alatiesynnytys..?

Mikä insu hoito sulla on nyt? Mun lapset syntyivät sektiolla senkin vuoksi että viikot olivat niin vähäisiä kaikkien kohdalla ja sen vuoksi että mulla on silmäpohjamuutoksia joten eivät anna alakautte synnyttää ettei näkö mene. Esikoisen aikana kävin laseroitavana sen jälkeen muutokset on pysyny rauhallisina ja nyt jopa parantuneet parempaan suuntaan.

Meidän keskenmeno ei johtunut sitten kuitenkaan sokeritaudista. Olin kyllä shokissa sen illan ja mietiin kaikki vähänkin huonompia vs arvoja ja matalia verensokereita ja syyllistin itseäni. Siihen älä rupea!=) Kaikki sen tietää että jos vaan kaikkensa tekee niin sen pitää riittää. Ja noihin mun suuriin lapsiin ei sinänsä ole löytynyt mitään selitystä ja toisaalta lääketiede ei ihan vielä tunne niitä kaikkia syitä miksi lapsesta kasvaa iso (makrosominen). Minä sitä silloin lääkäreille itkin että mikä hemmetti on ku sokerit on mallillaan ja syön hyvää ruokaa ja lapsi vaan kasvaa enkä voi itse tehdä mitään, lääkärit mua lohdutti että saahan jotkut terveetkin naiset isoja lapsia eikä senkään syitä tiedetä. Ei paljon lohduttanu=)

Nyt tältä mun syliapinalta palaa hermot niin mun pitää lopettaa tämä romaanin kirjoittaminen. Toivottavasti jaksoit lukea! Kysele mitä vain. Yritän tulla lurkkimaan!

Hei hengenheimolainen. Minulla todellakin on 1-tyypin diab ja kolme lasta ja takana neljä raskautta yhteensä ja sokeritauti on ollut nyt tänä kesänä 28 vuotta. Olin kuusi kun sairastuin.

En oikein tiedä miten paljon pitäisi itseäni hillitä etten aivan romaania alkaa sulle kirjoittaa. Kun ensimmäistä aloin odottaa (2006 kesällä) niin mä olin nuori ja tyhmä. En nimittäin perehtynyt koko lapsen saamiseen mitenkään diabeetikkona. Me vain jätettiin ehkäisy pois ja ajateltiin että tulee jos tulee. Mun keskiarvo oli vähän päälle 8 kun aloin odottaa. Raskaus meni hyvin ja sokeritaudin hoitaminen on ollut minulle helppoa raskaana ollessa koska jostain syystä sokerit on käyttäytynyt kuin ajatus. Toki jatkuvaa insuliinien säätämistä se on vaatinut ja etenkin ensimmäisessä raskaudessa olin usein hypoilla. Raskauspahoinvoinnista oon kärsinyt kaikkien kanssa äitiyslomalle saakka ihan niin että kuljin oksennuspussin kanssa kaupassakin mutta se on meillä sukuvika ei niinkään diabeteksen. Tuo oksentaminen oli rankkaa kun ei oikein tiennyt kuinka olisi pitänyt pistää ja syödä. Usein aamuisin etenkin söin niin monta aamupalaa että sain aamupalan pidettyä sisällä...vasta sitten lähdin töihin. Esikoinen syntyi 37+4 viikoilla 3980g ja 52 cm sektiolla. Mulle tuli loppumetreillä(36 viikolla) raskausmyrkytys niin se osaksi päätti raskausaikani. Esikoisen aikana sain kuulla jopa moitetta siitä että keskiarvoni on liian hyvä=) No olihan se kun keskiarvo kävi tuolla 5.2. Esikoisen aika meni siis hyvin. Mustatukkainen tyttö tuli, se oli niin mahtava tunne koska minä olin luullut etten sokeritautini vuoksi voisi koskaan saada lapsia.

Toinen raskaus alkoi (2009 syksyllä) hyvin samoissa lukemissa mutta nyt olin jo lääkärin kans keskustellu aiheesta. Kehoituksena että se laskisi vielä ennen kuin.. Ja suunnilleen samoin mentiin, Laatta lensi ja sokeriarvot oli nyt kumminkin helpompi saada hallintaan. vs oli tasaisempia kuin esikoisen aikana ja keskiarvo pyöri siellä 6 ja 7 välissä. Raskausmyrkytys tuli samoihin aikoihin kuin esikoisestakin eli rv36 ja 37+5 syntyi sektiolla poika mutta vaikka painoarvio oli suurinpiirtein esikoisen arveltua painoa niin poika painoikin 5050g ja oli 54,5 cm pitkä. Toki esikoisenkin painoarvio meni silloin kilon pieleen kun arvio oli vähän alta 3000g paripäivää ennen leikkausta.

Sitten tämä meidän juniori alkoi 7 keskiarvolla ja oli lääkärin luvat ja kaikki. Raskaus lähti samalla lailla matkaan kuin ensimmäisetkin, oksentelu oli rajua mutta pysyi hallinnassa. Viikolla 28 todettiin sikiössä kasvuspurtti ja tilannetta ruvettiin seuraamaan tiuhemmin. Lapsivesipunktioita otettiin ja lopulta sain kortisonit vauvan keuhkoja kypsyttämään rv34. Ja viimeisessä punktiossa todettiin kortisonien kypsyttäneen keuhkot ja tyttö syntyi sektiolla 35+2 4450g ja 54cm.

Mun lapset joutuivat kaikki keskolaan synnytyksen jälkeen verensokeri tarkkailuun ja sokeritippaan ja kaksi ensimmäistä lopulta valohoitoon. Kaikensta huolimatta tämä meidän keskonen oli sairaalassa kaikista lyhyimmän ajan. Ainut oli että sydän"tarkkailuun" jouduimme koska sydämestä löytyi aikaisista viikoista johtuen sivuääni joka ei ajan saatossa lähtenyt pois ja sydämessä oli myös sydän seinämän paksuuntuminen. Jouduimme noin komen kk iässä sydämen ultraan koska sivu ääni kuului edelleen. Ultrassa sydämen todettiin olevan ja toimivan täydellisesti, paksuuntuminen oli kadonnut ja sivu ääni ei johtunut mistään rakenteellisesta.

Diabeetikon lapsella on vaarana juuri tuo sydänseinämän paksuuntuminen, valohoitoon joutuminen ja suuri syntymä paino. Kontrolleissa kävin äitipolilla aluuksi kerran kuussa ja lopussa tiuhemmin.
Osa henkilökunnasta osaa olla kannustavia ja osa hyvinkin syyllistäviä. Sain kesken menon viikolla 20 ennen tätä meidän nuorimmaista ja silloin ennenkuin keskenmenon syy selvisi minulle tutkimuksessa hoettiin että diabeetikoille joskus vaan käy näin. Se oli musta ala-arvoista eikä TODELLAKAAN lohduttanut yhtään.

Toivotaan, että myrmeli kävisi pyörähtämässä ja huomaisi tämän aloituksen.

Hällä kans 1-tyyppi ja kolme lasta.

Aloittajalle sanoisin, että hakeudu lääkärin vastaanotolle, ja keskustele läälkärin kanssa raskaustoiveestanne. Siis uudelleen, vaikka käsitin tekstistäsi että olet jo kerran niin tehnyt.
Kaikki neuvolan terveydenhoitajat tai edes diabeteshoitajat ei tiedä diabeteksen hoidosta riittävästi asiakkaan kannalta.
Keskimmäistä odottaessa mulla oli raskausajan diabetes, hoidettiin ruokavaliolla ja liikunnalla. Todettiin rv noin 30, vaikka valitin jatkuvaa väsymystä melkein raskauden alusta asti. Sitten vasta tehtiin rasituskoe.
Lisäksi olin diabeteshoitajalleni ensimmäinen tapaus raskaana olevana ja diabetesoireisena. Asun sentään Espoossa isossa aluekeskuksessa.

Gretan vastaukseen viitaten, raskausdiabetes on eri asia kuin aloittajan 1. Tyypin diabetes.
Itellä on ollut myös molemmissa raskauksissa Radi, mutta en osaa aloittajan tilanteesta sanoa mitään...
Toivotaan että täältä löytyy joku kohtalotoveri...

Itselläni huomattiin rv 30 että paastoarvot on kohonneet. Jouduin pitkävaikutteiselle insuliinille. Rv 28-30 saattaa sokeriarvot nousta. Itse en koe millään lailla negatiiviseksi pistämistä, 03/2009 syntyneen kohdalla kuukautta ennen LA:ta sain lyhytvaikutteista insuliinia ja 5/2014 en tarvinnut mitään insuliinia vaan hoidin pelkällä ruokavaliolla, samoin 2003 raskaus meni ruokavaliolla. 2002 syntyneen kohdalla ei ollut mitään ongelmia.
Kyllä siihen äkkiä tottuu jos on neulakammoinen 😃.