miehet...

Meidän perhe on aivan hajoamispisteessä. Miehelläni ja minulla on aivan tulehtuneet välit, ollut jo siitä saakka kun poikamme syntyi elokuussa 2014. Tilannettamme kärjistää taloudellinen tilanteemme, joka on erittäin huono tällä hetkellä. Mieheni muuttui täysin poikamme syntymän jälkeen. Auttaa toki lapsen hoidossa silloin kun ehtii, mutta on silti hyvin poissaoleva. Hän on yrittäjä ja minä olen vuorotöissä. Yhteistä aikaa meillä ei ole, ja muutenkin hänen aikansa on hyvin rajallista. Pääsääntöisesti minä olen pojan kanssa kahden ja siinä sivussa käyn töissä. Hän siis harrastaa hyvin aktiivisesti metsästystä, joka vie kaiken sen pienen vapaa ajan joka olisi mahdollista viettää yhdessä perheenä. Puolisona tuo ukon kuvatus ei ole minua kiinnostanut enää toviin, mutta olen yrittänyt pitää jonkin sortin kiinnostusta ( tai mitälie) yllä. En haluaisi rikkoa pojaltamme perhettä, vaikkakaan siinä ei suurta kehumista ole. Tällä hetkellä ihan KAIKKI muut miehet ovat paljon kiinnostavampia kun tuo oma.. ja joo, en ole pettänyt eikä ole suunnitelmissakaan.. mutta kun tuntuu että kaikki olis niin paljon helpompaa jos erottais. Asioista ollaan juteltu mieheni kanssa, mutta loppujen lopuksi ollaan vaan jatkettu aina tätä samaa, eli lähinnä tappelemista. En tiedä mitä tässä pitäis tehdä.. se eroaminen kun kuitenkin on niin lopullinen ratkaisu, ja se pelottaa.. hajoo pää, pakko oli jonnekkin tää asia vuodattaa. Toivottavasti joku jotain ymmärsi.. 😊

10.12.2015
sna27
sna27

Musta teidän täytyisi puhua, mieluummin ihan perheneuvolatyöntekijän tai jopa seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa. Meillä oli vuosi sitten tilanne se, että olin lähteä kun kuvittelin että helpompaa ilman miestä, kun ei sitä juurikaan kotona näkynyt. Sanottiin asiasta neuvolassa yksissä tuumin, toki oltiin puhuttu että nyt tarvii tehdä tilanteelle jotain. saimme lääkäri ajan ja sitä myöten myös yhteyden diakonia työntekijään. Suosittelen lämpimästi että keskustelette keskenään mahdollisesti jopa jonkun ulkopuolisen kanssa. Nyt en itse vois edes kuvitella että lähtisin pois, pelkkä ajatuskin tuntuu hölmöltä, mutta vuosi sitten oli kyllä laukut lähes pakattuna ovella... Meillä myös 1,8kk ja 6,5kk naperot. Enempää en voi minäkään sanoa, mutta koittakaa puhua asioista jotka painaa! Ero ei välttämättä ole se paras ratkaisu, jostain syystähän työ ootta lyöneet hynttyynne yhteen ja kyllä sekin sieltä muistuu kun saatte suunne auki 😊😉

11.12.2015
manna_87
manna_87
7-month-old baby

Ja mitä nyt oman miehen vene/kalastus/metsästys/kelkkailu harrastuksia olen seurannut, niin töissä jaksamisen takia ne on välttämättömiä, muuten räjähdellään kotona. Toki mä olen nyt lähes koko ajan kotona, mutta kun vaihtoehtona olis kuitenkin olla lapsien/vauvojen kanssa, niin ei tämä paljoa mun työstä eroa. Ja mä nautin tästä. Niin kauan kun on varaa niin olen kotona näiden kolmen kanssa.

10.12.2015
carata
carata

Ja mitä nyt vielä luin, niin ehkä teidän pitäisi olla kaksinkin sekä touhuta perheenä. Se miksi mies on poissaoleva voi johtua siitäkin että hän hoitaa omat työt ja sinä omasi. Kahsen keskeistä aikaa ei ole, niin pakostakin välit voi jäätyä.

10.12.2015
carata
carata

Tämä kommentti on poistettu käyttäjän toimesta.

10.12.2015
misukka
misukka

Kurjaa kuulla tuollaista :(

Onko se mies itse ymmärtänyt muuttuneensa lapsen syntymän jälkeen?

Hän se tässä on kuitenkin avainasemassa perheen hyvinvoinnin kannalta. Kuulostaa siltä, että sinä olet jo aika pitkälti kaikkesi yrittänyt. Toki joku perheneuvola on vielä kokeilematta.

Se, että sinä voit huonosti, heijastuu lapseen negatiivisesti. On järjetöntä pitää yllä kulissia "lapsen vuoksi". Koska juuri lapsi kärsii kun perheessä on paha olla.

Tietysti se ero pelottaa, mutta miten sinun ja lapsesi elämä muuttuisi lopulta? Ehkä jopa paremmaksi kun sinäkin saisit olla onnellinen ja lapsella olisi onnellinen äiti? Sinäkin saattaisit saada omaa aikaa, kun välillä isällä olisi lapsenhoitohuki.

Äläkä ota tätä minään eroon kannustavana puheena koska lähtökohtasesti mä vastustan eroja pikkulapsivaiheessa, kun se pienen ihmisen saapuminen mullistaa parisuhteen kulmakiviään myöten ja se uuden tasapainon löytäminen vaatii töitä. Samoin parisuhteen vaaliminen vaatii töitä. Mutta minusta miehesi tekee enemmän parisuhdetöitä harrastuksensa kuin perheensä eteen. Ja silloin on arvot pyllyllään.

Joka tapauksessa, te tarvitsisitte herättelevää keskustelua tilanteeseenne. Ei tapoelua, vaan vakavaa keskustelua mihin suuntaan te tuota teidän laivaanne olette ohjaamassa. Rupeatteko vetämään yhtä köyttä vai karahtaako karille.

10.12.2015
misukka
misukka

Ja lapset on onnellisempia jos tekin olette. Olette te sitten yhdessä tai erillään. Lapsien takia ei kannata suhteessa olla onnettomana.

10.12.2015
carata
carata

Jos ongelmat ovat asioita jotka voitte ratkaista yhdessä, ratkokaa. Jos asiat ovat sellaisia että toinen ei voi auttaa ja toinen tarvii aikaa, niin siinä tapauksessa tauko tai ero on paras ratkaisu. Ja mikä asia onkin, niin ei tuo normaalilta kuulosta. Raha-asiat voivat painaa rakkautta, mutta niistäkin pääsee yli. Meillä nyt vuoden kestänyt miehen avautumattomuuden takia velkojen selvittely. On ollut ulosottoa, on ollut käräjiä. Näistä on selvitty yhdessä, puhumalla. Ja mies tietenkin tehnyt töitä ja ollut poissa. Kun mä olen vuorostani hoitanut kodin. Mutta puhukaa hyvät ihmiset

10.12.2015
carata
carata

Hienosti veti sit koko tekstin yhteen pötkylään, kiva sori 😕

10.12.2015
sna27
sna27
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...