mieheni on 32 vuotta ja minä itse 22 vuotias ja olemme oleet kohta 5vuotta kihloissa ja naimisissa 2vuotta

Kiitos... ollaan muuttamassa mieheni kanssa isompaan asuntoon nyt tässä kuussa ja joulu vietämme ihan esikoisen kanssa kolmestaan =D ja esikoinen saa oman huoneen jonka annan hänen itse sisustaa verhoista leluihin =D heh.. on se sen arvoista ... ja tässä kovasti mietitään uudelle tulokkaalle nimiä monta vaihto ehtoa on jälellä mutta onhan tässä vielä aikaa raskaus kuitenkin on vasta alussa joten mitä vain voi tapahtua .. tämä saattaa kuulostaa teiltä oudolta mutta olen ajatellut tullo uskoon koska olen menettänyt paljon elämässä hyvää ja saanut vain pahaa tekemistäni virheistä ... en polta enkä juo ja kaikki ne kauheudet olen unohtanut jospa jumala sentään ymmärtäisi minua ja antaisi synnit anteeksi =( .. mutta näin olen miettinyt

Niin ja onnea uudesta vauvasta! Pienen vauvan kanssa on rankkaa, varsinkin jos on isompiakin siinä hoidettavana. Muistat vaan pyytää apua tarpeen mukaan. :)

Hyvä että oot ottanu ittees niskasta kiinni ja haluat elämäsi järjestykseen! :) varmasti jos samaa rataa jatkat, niin saat ajan myötä myös esikoisen kotiin ja pääsette elämään normaalia elämää kahden lapsen kanssa. Toki lastensuojelu varmasti seuraa teidän tilannetta tarkasti, mikä on ihan hyvä, saat sieltä helpommin apua jos alkaa ahdistaa tai uupumus iskee. :)

Itse sain esikoisen 17-vuotiaana ja rankkaa se kyllä oli, mutta luulen et noin iso elämänmuutos on enemmän tai vähemmän rankkaa iästä riippumatta. Käsitin et sulla on kuitenkin mies siellä tukena ja apuna, joten pidä huoli että hän tekee myös osansa kotitöistä! :)

Olenko mä ainoa joka jo aloituksesta ymmärsi, että toinen on tulossa? Ihmettelin kikkiäisen kommenttia, kun ei mitenkään soveltunut tilanteeseen.

Musta sä olet jo esikon kanssa toiminut vastuullisesti, kun olet vaatinut lapsellesi parempaa kuin olisit itse kyennyt antamaan. Sekin on suurta rakkautta lasta kohtaan.

Mäkin ymmärsin tuon työn teon kuten Vipe. Toki pohjalta kun lähtee, semmoisen meille muille normaalin arjen pyörittäminen on todella rankkaa.

Mutta kuten sulle jo ekalla kerralla vastasin, vaikuttaa että sulla on motivaatio kunnossa saada perhe-elämä kuntoon. Se tekee paljon. :)

Hyviltä vaikuttaa myös sun sossuihmisetkin. Heiltä saat varmasti apua ja tukea.

Keskustelupalsta on aina riskipaikka lähteä noinkin vaikeista asioista puhumaan. Nimimerkin takaa on niin helppoa tölväistä. Ja vaikkei olisi tarkoituskaan, jokainen tulkitsee vastauksia oman historiansa ja mielentilansa mukaan.

Kikkiäinen puhui asiaa siinä, että on hyvä tehdä töitä saadakseen esikoisen kotiin, mutta nyt sulla on vaan astetta haasteellisempi tilanne kun uusi vauva jo tulossa. Ja paljonhan sä teetkin esikon kanssa. Se on hyvä :)

Toivon, että jos/kun uuden vauvan synnyttyä masennus puskee päälle, sä osaat tunnistaa sen ajoissa ja pyytää apua.

Alkuun kirjoitit hieman epätarkasti, että myös minä käsitin ettet vielä ole toista kertaa raskaana, ennen kuin tajusin, että olet.

Täällä pitää kestää erilaisia mielipiteitä, koska niitä kerran kysyy.

Sun sosiaalityöntekijät antaa sulle "hyvät" täsmävastaukset, näin itse ajattelen.

Kun kysyt, mitä sinun pitäisi vielä tehdä tyttäresi suhteen ja hänen kanssaan, olla pitkäkestoisesti ja kokonaisvaltaisesti hänen kanssaan. Vastuunäkökulmaa ajattelen tässä.

Jos sinusta tuntuu, että se on liikaa vaadittu, ympärilläsi on ammattilaisia, joilta saat vanhemmuudellesi tukea.

Jos tähän puutun,niin Maarua,mä ainakin käsitin että aloittaja tarkoitti tolla 24/7 työn teolla sitä että siihen muutokseen paiskii töitä 24/7.. Eli ei riitä että päivisin hoitaa hommat ja iltaisin ja viikonloppuisin sitten bilettää ja palaa vanhaan.. Voin olla väärässä mutta mä ymmärsin työn teon niin..

Ja kaikki vastaukset pitää kestää,mutta mä näkisin asian niin että aloittajasta ei aluksi käynyt täysin ilmi,että on jo raskaana ja kikkiäisen neuvo ehkä koski tilannetta ettei aloittaja ole vielä tullut raskaaksi vaan vasta haaveilee.. Jolloin ehkä olisikin järkevämpi hoitaa ensin edellinen lapsi kotiin.. Mutta kun aloittaja onkin jo raskaana niin saattaapi tuo kommentti kuulostaa siltä että tulisi tulevasta lapsesta luopua..

Eli ymmärrän kummatkin osapuolet..

Ja minusta ei voi sanoa aikaa että missä ihminen voi muuttua.. Se riippuu ihmisestä ja asiasta missä pitää muuttua..! Eli kolmessa vuodessa voi ehtiä muuttumaan paljonkin tai sitten ei yhtään.. Sitä on paha lähteä arvioimaan..

Aloittaja on lastensuojelun yms. Kannalta hyvässä valvonnassa,niin eiköhän se siitä..
Toivon että pystyt huolehtimaan molemmista lapsista niin että saavat asua luonasi ja tasapuolisesti rakkauttasi..
Tsemppiä jatkoon..

ja omien vanhempien ja kavereiden mielestä olen aika paljon tehnyt töitä siihen mitä oli 3-4vuotta sitten ja että muutosta on tapahtunut huimasti ja kyllä ne äidin vaistot on aika kovat ja huoli omasta lapsesta että kuinka se siellä pärjää ja itku aina tulee kun lapsi lähtee pois... toista lapsen menetystä mie en kestä sori vaan mutta näin on asia ...ja olen valmis ottamaan vastuun ja huolehtimaan paljon paremmin tulevasta kun esikoisesta otin ja kaikki avut otan vastaan mitä vaan tulee en palaa vanhaan elämään enää ikinä... Minä en olisi tässä jos mieheni tai vanhempani ei olisi olleet tukena että pääsen elämässä eteenpäin ja lastani rakastan enemmän kuin mitään muuta maailmassa ja tulevaa myös ... te varmaan ajattelette että kun tällä on lapsi huostaan otettu niin hän ei saisi enää uutta mahdollisuutta että se seuraavakin pois vaan ei tommoinen äiti ansaitse lapsi ... miettikää itse jos te olisitte 17-18vuotiaita ja tulisitte äidiksi olisitteko te valmiita äidiksi nuorena olisitte yhtä kokemattomia pienen lapsen kanssa kun mitä minä olin ja lapsi ei lähtenyt ilmoituksella avohuostaan vaan minä itse vaadin sitä että kun olen kokematon .. minusta ei tehty lastensuojelu ilmoitusta vaan minä itse halusin että lapsi jäisi perheelleni ja saisin katsoa lapsen kehitystä ja olla läsnä koska oli niin paha raskausmasennus johon olisi pitännyt itse jo tajuta hakea apua ...

En mä angsannut kuules sulle vaan yritin nostaa esille, kuinka paljon oot saanut kannustusta, eli ettet lannistuisi yhdestä kritiikistä, koska kukaan täällä ei tunne sua! 💟

en suuttunut

On aika synkkäelämä jos täytyy heti olla negatiivisuutta kehässä vähän positiivisuutta kehiin =D

ja en tee aborttia se on viimene asia jota en halua tehdä ja sen kannalla olen vieläkin...

Mitä sinun maaruan mielestä vielä pitäisi tehdä? teen töitä 24/7h viikossa/taloudellinen tilanne on hyvä olen hoitanut kotityöt kun ammattilainen siivonnut hoitanut vuokrat ja kaikki asumiseen liittyvät asiat käynyt jokaisessa lapsen palavereissa vienyt lapsen päiväkotiin jos mummu ei ole kerennyt käyttänyt lasta kaupoissa viettänyt joka viikonlopun tyttäreni kanssa,ottanut yöksi pessyt lapsen vaatteet ,leikkinyt käynyt ulkona ja ollut lapsen kanssa, halinnut pussaillut nukkunut vieressä jos on pyytänyt Niin mitä vielä teidän mielestä pitäisi tehdä ei ihmiseltä voi vaatia liikoja siinä itsekkin jo palaa loppuun jos liikoja vaatii itseltään komppaan lasten suojelua joka näin minulle sanoi älä vaadi itseltäsi liikoja muuten palat loppuun...

se lapsi ei ole huostaan otettu vaan omat vanhemmat ovat siais vanhempia...

ja vauvan vaatteetkin olen hommannut hoitopöydästä rintapumppuihin ja pinnasänkyihin jota en esikoiselleni edes hommannut ... ja kyllä esikoinenkin on toivonut siskoa ja veljeä olen puhunut tytön kanssa että olisiko sellainen kiva =D ja hänen mielestään sisko olisi kivempi kun veli... ja tällä hetkellä tyttäreni on ollut minulla jo monta viikkoa hoidossa ja siinä on jo tullut suurta edistystä minulta itsestäni että edes otan lastani hoitoon/yöksi jota en olisi tehnyt 3vuotta sitten kun olin niin pohjalla ja on minulla säännölliset käynnit psykiatrin luona joten siitä omasta voinnistani tuskin on mitään ja myös voin sanoa että on myös masennus lääkeet jota käytän säännöllisesti paniikkihäiriöön yms. ajattelin vaan että tänne myös saisin kirjotella omia juttujani mitä mieltä askarruttaa ja eiköhän se niin ole että naisen hormoonit on raskaus aikana aika moista tunne vyöryä että koittakaa ymmärtää sitä jos saatan kirjoittaa sellaista josta te ajattelette että puolustaudun tai jotain mutta en sitä ainakaan tarkoituksella tee...

no ihan miten vaan en suuttunut ilmaisin vain oman mieli piteeni mm kikkiäisen kommenttista kaikki muut ovat olleet minun mielestä kannustavia paitsi tämän yhden kommentti =D ja ei tarvii takasin agstaa sannukki en ole idiootti =D ... ja olen hommannut jo kaikki vaunuista lähtien jota en kehtaisi takaisin viedä kauppoihin tai perua mitään ... aijon tämän lapsen synnyttää ja pitää itselläni ihan sama mitä te ajattelette mutta olen virheistäni oppinut koittakaa se ymmärtää =D ja en tietääkseni puolustele itseäni sori nyt vaan käsitit ihan väärin pekka ja matti =D ... ja olen sen verran pohjalla käyny että en halua palata siihen helvettiin =D enää ikinä ja jos se muutos ei tapahdu 3vuodessa niin sitten täytyy olla jo aika itserakas ihminen kyllä se muutos pitää tehdä 3vuodessa jos haluaa että elämä jatkuu parempana eikä katsota pilvenreunalta sitä mitä olisi voinut tehdä toisin..

Aloittajalta kohtuullisen tuttu reaktio, kun joku (yksi) tässäkin tapauksessa uppo-outo nikki kommentoi sun kirjoitusta, niin heti olet puolustuskannalla.

Aivan menee tän nettimaailman lainalaisuuksien mukaan, ts. uusi nikki kysyy näinkin vaikeaa ja henkilökohtaista asiaa, ja kun saat vastauksia, suurin osa kannustavaa, reagoit juuri kertomallasi tavalla.

Se on kyllä totta, että sua ei vielä tällä foorumilla tunneta. Siitä välittämättä olet kyllä saanut asiallisia vastauksia.

Tän "oudommankin" nikin vastaus oli mun mielestä ihan asiallinen.

Hei se että yhdessä kommentissa on kritiikkiä ei tarkota, että sut heti tuomitaan! Mun mielestä oot kyllä saanut lähinnä kannustavaa palautetta!

luulin että täällä ymmärrettäisi miltä minusta tuntuu mutta oli taas se näköjään virhe ja luulin että täällä autettaisiin ja annettaisi vinkkejä yms,,, mutta täällä vaan tuomitaan ihminen jota te ette edes tunne...

No kaikkihan ei voi sulattaa sitä mitä olen tehnyt mutta olen ottanut opikseni ja itse halusin lapsen omille vanhemmilleni kun en pystynyt huolehtimaan lapsesta... miksi kukaan ei voi uskoa siihen että olen muuttunut...

Kolme vuotta on lyhyt aika tehdä suuri muutos. Muutokset vievät yleensä aikaa. Uusi raskaus ja uusi vauva saattaa laukaista monia asioita mitä aikaisemmin ollut... Taustaa sen enempää tietämättä on vaikea ottaa kantaa oikeasti. Kaikki tuki kannattaa ottaa vastaan ja jos ei ota on se usein merkki jostain... Monesti myös avun ottaminen saattaa olla vaikeaa, kun joku käy "kyttäämässä" nurkissa ja koko ajan arvioimassa sun kasvatus- ja vanhempana olemisen taitoja. Yövalvomiset ja rankka vauva aika saattaa laukaista aikaisemmat "huonot tavat"... Se että yksi lapsi on otettu huostaan, ei hirveän hyvällä katsota sitä että uusi vauva perheeseen tulisi. Ennemminkin yrittäisit saada luottamuksen kasaan ja huostaanotetun lapsen kotiin ennen ajatustakaan uudesta tulokkaasta. Helpommin näin päin, kuin toisinpäin. Toinen lapsi voi kokea myös itsensä hylätyksi jos oikea äiti saa uuden lapsen. (miksi minä en voi asua kotona äidin kanssa ajatuksella) jne... Ja tästä saattaa tulla ajan kanssa ongelmia.

Eli itse kannatan hankkimaan ensimmäisen lapsen ensin kotiin. Pyörittämään sitä arkea ja elämään muutaman vuoden niin, jonka jälkeen sitten hankkia uusi lapsi jos asiat sujuvat hyvin.

niinpä ja rakastan lastani yli kaiken

Ainakin sulla on motivaatio kohdallaan pitää elämä reilassa :) Se on hyvä asia. 👍

ja kaikki sen 3vuoden takaiset kaveritkin jättänyt olen taakse en halua palata sinne koskaan.. rakastan tätä lasta niin paljon että sydän pakahtuu ja totta kai otan kaiken avun vastaan minkä vaan saan koska se on tärkeää äidille ja lapselle että saa kaiken tuen ja avun vaikka ei oma perheenjäsenet vieläkään ole sulattaneet 3vuoden takaista asiaa... ja ymmärrän kyllä miksi mutta toivon vaan että he ymmärtäisivät että 3vuoden aikana ihminen voi muutua jos vaan haluaa paremman elämän itselleen ja lapselleen eli minulla on myös mahdollista saada ensimmäinenkin lapsi kotiin asumaan omilta vanhemmiltani eli he ovat ns. siaisvanhemmat tällä hetkellä lapselleni.....

no sen voin sanoa että olin aika nuori kun sain ensimmäisen lapsen kun olin 18 kun synnytin eli olin itsekkin aika nuori joten ikäkin oli aika ratkaiseva tekiä huostaan otolle mutta nään lastani säännöllisesti ja on paljon ollut palavereita ja ovat siellä sanoneet että ei ole mitään peruutamatonta tapahtunut koko tämän nyky hetken aikana.. ja huostaan oton syyhän oli se että itse sitä halusin omalle lapselleni kun olin niin nuori ja kokematon lasten kanssa ja kun oli vähän elämä mennyt ihan raiteille mutta nyt en haluaisi edes ajatellakkaan koko 3 vuotta enkä halua palata sinne enää ikinä olen sen oppinut jo tässä 3 vuoden aikana ja itse syyllisyys on valtava ja toivon tälle uudelle tulokaalle että hän saisi maailman parhaimman äidin minusta kun en sitä ensimmäiselle voinut antaa joten olen suunnitellut toista jo pitkään nyt kun elämä alkaa taas olla valossa ja vauva kuume ja äidin vaistot on ihmeellisen kovat ja ikävä ensimmäistä on todella suuri... mutta onneksi nään lastani säännöllisesti ja taisihan siinä huostaan otossa olla alkoholillakin asiaa mutta nyt olen raitistunut ja en halua palata sinne 3vuoden taakse enää ikinä kun ikääkin jo on 22 vuotta joten on tässä aikuistuttu jo aika paljon.

Mun kokemus on että ei oteta suoraan huostaan..
Tiedän yhden tapauksen missä samasta perheestä huostaan oli otettu monta lasta mutta aina odotettiin että ongelma ilmenee.. Siis perheessä oli sillä hetkellä neljä lasta kaksi oli jo huostaan otettu ja kolmas huostaanotettiin kun neljäs oli aika pieni,niin se neljäs sai silti jäädä kun ongelma oli havaittavissa vain isommalla..
Enempää en viitsi sanoa huostaanottojen syitä mutta kaikilla aikaisemmilla lapsilla syy oli sama ja sellainen ettei sitä voitu havaita kuin vasta tietyssä iässä..

Mun mielestä siltä äidiltä ois pitänyt ottaa Suoraa vauva pois,koska ei selvästi parantanut äitiyttään ja osalle lapsista jäi pysyviä haittoja..

Tästä on aikaa kyllä jo useampi vuosi,äkkiä lähes 10 vuotta joten voi olla käytännöt muuttunut..

Mutta kolmessa vuodessa ehtii ihminen muuttua (toki riippuu ihan varmasti huostaanoton syistäkin) joten en usko että suoraa otetaan pois,mutta varmasti seurataan tarkemmin kuin ns. Normi perheitä..

Ulkopuolisena on vaikea sanoa, MUTTA kun tausta on toi niin todennäköisesti joutuisi olemaan suurennuslasin alla ainakin jonkin aikaa. Harvemmin sosiaalihuolto päättää ottaa lapsen pois heti synnytyksen jälkeen. Niin käy vain jos on munannut ekalla kertaa oikein huolella.

Varmasti sossu seuraa teidän elämää tarkasti mutta jos kaikki on kunnossa, en näe mitään syytä, että ihan vain varmuuden vuoksi veisivät seuraavankin lapsen.

Minäkin suositan tekemään yhteistyötä oman sosiaalityöntekijän kanssa.

Minusta on todella vaikeaa arvioida tällaista ulkopuolisena, mutta oman sosiaalityöntekijän kanssa arvioiden asiaan voisi saada ratkaisua.