Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

yksin jätetty

Miulla ongelmana semmonen, että raskauden myötä oon jäänyt ihan yksin. Kaikki kaverit on etääntynyt, ei enää edes kysy vointia. Jopa paras kaveri, joka ollut tärkein ihminen 7lk:ta lähtien, on hylännyt (viimeksi kun kävi, eli joskus kuukausi sitten, mainitsin siitä miten yksin olen ja saisi tulla useammin käymään ja lupasi tulla). Mies on vanhempien lisäksi ainoa joka on läsnä. Mutta mieskin on päivät töissä, iltaisin ei jaksa oikein mitään ja viikoloppuisin haluaa nähdä kavereita ja dokata. Yhdelle nettipalstalle laitoin ilmoituksen, että jos vaikka saisi sähköpostiin juttuseuraa, mutta sekin loppui siihen kun kerroin ikäni (18). Sosiaaliset tilanteet käyvät kokoajan hankammiksi, on vaikea olla luontevasti missään. Itken iltaisin ja öisin, joskus päivätkin, väsyttää enkä oikein jaksa nousta sängystä, vaikka tiedän että liikunta on lapselle tärkeää. Neuvolassa otin puheeksi ja ensi viikolla tulee perhetyöntekijä käymään että saan edes jotain juttuseuraa. Onko saman asian kanssa painivia, tai tarinoita miten tästä on päässyt yli?

9.10.2015
perhosiavatsassa
perhosiavatsassa
3 years, 4-month-old toddler

Tuohon ikään piti vielä sanoa että omasta mielestäni se ei ole mikään este ystävystyä vaikka minkä ikäisen kanssa.
Koen olevani ystävä niin samanikäisten, nuorempien, kuin minua 60v vanhemmankin ihmisen kanssa!!
Tietysti riippuu luonteesta, mutta avoimella mielellä saa uusia ystäviä ja hyviä vinkkejä puolin ja toisin jaettavaksi sitä enemmän, mitä laajemmasta ikäryhmästä ja eri elämänkokemuksia omaavien ihmisiin tutustuu!

11.10.2015
Minnie
Minnie

Heippa aloittaja!!

En ehtinyt lukemaan muiden vastauksia kunnolla, mutta laitanpa oman ajatukseni...

Luulen tietäväni, miltä sinusta tuntuu.
Olen itsekin jäänyt isosta kaveripiiristä täysin ulkopuoliseksi mentyäni naimisiin ja vielä enemmän kun sain pian lapsen. (Jota kellään heistä ei ollut)

Ainoat kaverit ja kuuntelijat noihin aikoihin (oman perheeni lisäksi) oli vauvakerhon ja muskarin muut äidit. (Niin, ja opiskelukaverit/ työssäoppimisjaksojen työkaverit, aivan uudet ihmiset minulle, mutta mukana oli myös sellaisia ihmisiä jotka koin tueksi ja ajan myötä kavereiksikin, jopa ystäviksi uudessa elämäntilanteessa.)

Niistä onkin syntynyt hyviä ystävyyksiä.
MLL kahvilan vetäjä sattui olemaan aivan mahtava tyyppi, avoin erilaisille ihmisille ja näinkin ujolle niin ihana että sai rohkastumaan kaikkeen mukaan!

Joten omasta kokemuksestanikin, Kannustan Sinua ahkerasti menemään, jos jo raskaana olevillekin järjestettyjä, kaikkiin mahdollisiin uuteen elämäntilanteeseen liittyviinkokoontumisiin mukaan avoimin mielin!!

Niistä saat sekä itsellesi että tulevalle lapsellesi erittäin tärkeän verkoston ja henkireijän!
Mahdollisesti myös pitkäaikaisia ystäviä?!

11.10.2015
Minnie
Minnie

Ilmeisesti et ole työssä nyt. Suosittelen lähtemään liikkeelle jo nyt odotusaikana kodin ulkopuolelle. Nyt odotusaikana sinulla on voimia vielä ja sitten kun vauva on syntynyt ja olet tottunut käymään jossain kodin ulkopuolella ja omasta kokemuksesta tiedät kuinka voimauttavaa toisten aikuisten seura on. Silloin on helpompi lähteä vauvankin kanssa liikkeelle.

11.10.2015
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Anni,mulla vähän sama kokemus perhevalmennuksesta.. Meidän ryhmään sattui oikeasti vanhoja esikoisen odottajia olivat siis lähemmäksi 40 vuotiaita,minä ja mieheni oltiin 21 (täytin loppuvuodesta 22) ja 24 eli ei mielestäni edes mitään hirmu nuoria esikoisen odottajia.. Yksi pariskunta oli nuorempi,meidän ikää suunnilleen,mutta ei oikein osattu lähestyä heitä,koska heillä lapsi oli vahinko ja sen valitettavasti siinä odotus aikana näki.. Raskaus oli pelkkää valitusta ja jotenkin tuntui ettei vanhemmille ollut syntynyt minkäänlaista tunnesidettä vauvaan raskaus aikana.. Lapsen synnyttyä olleessa tapaamisessa eivät olleet edes mukana,jolloin varmaan olisivat olleet vauvasta erimieltä kuin odotus aikana.. Nämä vanhemmat odottajat alkoivat pitää tiiviisti yhtä,sekä miehet että naiset piti omia iltojaan aika ajoin ja ystävystyivät.. Lisäksi kaikki heistä sattui saamaan tytön.. Me oltiin joukkoon liian nuoria ja syntyi poika,niinpä siitä ei paljon jäänyt ystäviä.. Lisäksi viimeisimmässä odotus ajan tapaamisessa oli kiusallinen olo,kun piti kertoa vointeja,kaikilla muilla oli tuhat vaivaa minulla 0 vaikka meillä laskettu aika oli n. kuukautta aikaisemmin kuin muilla niin oma vuoro kun tuli niin mietin että mitähän sitä kertoisi ettei kuulosta leuhkivalta kun toiset juuri suurinpiirtein itkenyt kun on niin raskas olo..

Mutta toki sehän on tuurista kiinni millaisia osuu siihen ryhmään.. Samoin perhrkerhot..
Itse olin perhekerhoissa aluksi ulkopuolinen,ihmisillä oli outo reaktio siihen että olen perhepäivähoitaja.. Monet jotka jutteli niin puhui tasan niin kauan kun sanoin,että osa lapsista on hoitolapsia.. En kuulunut äiteihin koska olinkin töissä oleva perhepäivähoitaja enkä myöskään perhepäivähoitajiin koska minulla oli myös oma lapsi ja alueen perhepäivähoitajat kaikki vanhoja lähempänä eläke ikää olevia..
Mutta perhetuvalla on luonnollinen vaihtuma äideissä kun aikanaan ne kaikki palaa töihin ja lapset kasvaa,niin nykyään siellä on mukavaa porukkaa ja yhden kanssa tavataan jopa vapaa ajalla,vaikka hänellä tyttö ja minulla poikia ja vaikka olen perhepäivähoitajana.. Joillakin äideillä on vaan ihme tapa että haluavat tutustua vain niihin joilla on lapsia jotka on samanikäisiä ja samaa sukupuolta kuin omat..

Itse olen jäänyt ulos monista jutuista myös siksi ettei minulla ole facebookia..
Mutta mulla se hyvä puoli etten ole kuulunut ennen lapsiakaan kaveri piiriin joka hirveästi joisi,jos alkoholi ollut mukana niin on se ollut tyyliin yksi siideri sauna juomana,joten raskauden ja imetyksen aikanakin olen päässyt mukaan porukkaan,koska se että olen sen yhden siiderin vaihtanut limuun ei ole vaikuttanut mihinkään..

Mene rohkeasti ja avoimin mielin muiden äitien joukkoon.. (se on helpompaa kun lapsi on syntynyt) sieltä voi löytyä uusia ystäviä tai sitten ei mutta olet ainakin kokeillut..

Hyvä että olet uskaltanut neuvolassa ottaa asian puheeksi..

Minustakaan nuori äiti ei ole automaattisesti huono äiti,melkein pahimpia on (anteeksi en halua yleistää) ne "vanhana" ensimmäisen lapsen saaneet,kun ne usein noudattaa oppaita pilkulleen ja ovat epävarmoja itsestään ja jos oppaassa lukee että lapsi oppii käveleen vuoden vanhana niin he treenaavat lasta ja siinä on jotain vikaa kun ei kävele ja he myös usein arvostelevat nuoria Äitejä.. Ei toki sovi yleistää,tunnen rentoja ja hyviä äitejä jotka on sekä nuoria että vanhoja,mutta tunnen myös äitejä jotka on saanut lapsen 30+ ja esim. Ruoka aika oli minuutilleen tarkka ja kun kelloja käännettiin niin lapsen rytmi käännettiin uuteen aikaan niin että joka päivä 5 minuuttia.. Esim. Jos syötiin klo 11 ja kelloja siirrettiin taakse,niin aluksi syötiin klo 10 sitten seuraavana päivänä 10.05 ja sitten 10.10 kunnes päästiin klo 11 😄 Ja tämä on ihan tosi tarina.. Anteeksi jos joillain rytmin vaihdot menee näin,mutta meillä ei ole koskaan menty ihan minuutin tarkkuudella niin meillä ei kellon siirtoa juuuri edes huomaa 😂

No siis pointti on että ei musta se ikä sano sitä että ootko hyvä äidiksi.. Jotkut ei ole valmiita edes 40v kun taas jotkut on jo ihan kypsiä äidiksi 15v. Ja itse olen havainnut että mitä kauemmin elää ilman lasta sitä enemmän tottuu siihen vapauteen ja omaan aikaan ja sitä tuntuu vanhemmat äidit kaipaavan vielä enemmän kuin nuoret.. Tämäkin toki yleistys,kai sekin ihmisen luonteesta kii ja nämä vapauden kaipuuta kokevat tietoisesti hankkivat lapset myöhemmin..

Mutta siis jos juttu seuraa haluat niin vipellys90@gmail.com olen 25 vuotias 2 pojan äiti,ensimmäiseni sain 21 vuotiaana mutta täytin samana vuonna 22 eli en mikään nuori äiti omasta mielestäni,mutta "kaikkiruokainen" äiti ystävien suhteen.. Mulle ei ratkaise ikä,vaan ihminen sen iän takana.. Mulla on äitikavereita jotka on yli 30 ja sitten on omaa ikää ja ehkä nuorempia.. En oikeastaan edes tiedä kaikkien äiti kavereiden ikää,osasta kun on ikä selvinnyt niin on vain yllättynyt kun on luullut olevansa suunnilleen saman ikäinen,mutta eipä se ole muuttanut ystävyys Suhdetta..

11.10.2015
Vipe
Vipe
2 years, 8-month-old toddler

Toivottavasti löytäisit harrastuksista ja kerhoista muita äitiystäviä. Varmaan jokainen odottaja kokenut saman, osa kavereista jättää, itsellä onneksi muutama lapseton kaveri jaksaa intoilla lapsistani yhtä paljon kuin minä. Mutta kuitenkin ne ihmiset, joiden kanssa nykyään eniten olen yhteydessä, ovat kaikki äitejä itsekin. Esikoista odottaessa en tuntenut kuin yhden toisen äidin, mutta vauvan synnyttyä pikku hiljaa törmäsin ja tutustuin myös muihin äiteihin ja meistä on tullut hyviä ystäviä. 😊

11.10.2015
HannnaK
HannnaK

Kannattaa liittyä facebookissa Nuoret Äidit ryhmään. On siellä vissiin joku Äitylit-niminenkin ryhmä, siinä en ole itse mukana. Mutta siis noiden kautta monet löytävät juttuseuraa. 😊 Varsinkin sit kun vaavi syntyy on helppo siellä kysellä leikkitreffiseuraa omalla paikkakunnalla jne.

11.10.2015
HannnaK
HannnaK

Tämä kommentti on poistettu käyttäjän toimesta.

10.10.2015
perhosiavatsassa
perhosiavatsassa

Mie en oo ikärasisti, mie uskon että eri-ikäset ihmiset voi oppii toisiltaan ihan hirveesti. Eli oon jo 30v vanha akka, poikaki jo 6v, mutta jos se ei sua häiritse, vaan ottasit vastaan isosiskollisia tsemppisähköposteja, niin osote on rallasanttu @ gmail .com.

Parisuhteessa on vaikeempi olla yksin ku sinkkuna... Samoin porukassa on vaikeempi olla yksinäinen ku kotona... Mie tiedän... Itkin ihan hirveesti yksinäisyyttäni raskausaikana, koska lapsen isä oli ihan urpo. Perhekerhois en oo koskaa kokenu olooni mukavaks koska olen vähä semmonen boheemiäiti, niin en oikein sovi joukkoon...

10.10.2015
Sralla
Sralla

Itse aloin odottamaan esikoista melkein 19v.. Hyvin tuttuja kokemuksia/ajatuksia. Minäkin jäin aika yksin.. Mies, vuoden vanhempi, jatkoi lähes samanlaista elämää, kuin ennen raskauttakin. Kovasti hän kuitenkin väitti haluavansa olla mukana ja tuli esim. lähes jokaiselle neuvolakäynnillekin mukaan. Silti eipä hän oikein tajunnut, miltä minusta tuntui usein jäädä yksin kotiin, kun hän meni juomaan kavereiden kanssa.. Meillä on ollut tässä yli 5 vuoden yhdessäolon aikana kaikenlaista vaikeutta, mutta silti olemme yhä yhdessä ja saamme pian kolmannen lapsemme. Esikoisen ollessa noin 1v mies alkoi olemaan enemmän kotona ja alkoi luomaan poikaan suhdetta.. Nykyään poika on niin isin poika. 

Ystävien menoja saatoin seurata facebookista.. Jos joskus menin mukaan illanviettoihin, tunsin itseni hyvin ulkopuoliseksi. Ja kun katseli vieressä, miten alkoholi vaikutti moniin tuttuihin ja ystäviin huonolla tavalla, taisi se vaikuttaa osaltaan siihen, että en esikoisen jälkeen juonut ollenkaan. Imetin pitkään, 11kk.. mutta sen jälkeenkään en nähnyt tarvetta juoda tai muutenkaan kulkea ilman poikaa juuri missään. Rakastin/rakastan äitiyttä, vaikka aika usein olen saanut kokea itseni yksinäiseksi. Nyt yli neljän vuoden aikana olen juonut vain kerran, toisen lapseni ollessa 1v. Tätä asiaa on muiden tuntunut olevan vaikea ymmärtää.. Ja se oli jotenkin harmittava huomata, että kun menin silloin kerran juomaan, niin kyllä seuraa riitti.. Silloin tällöin ystävät kysyvät kuulumisia, ennen eivät juuri ollenkaan.. Joskus tavataan. Mutta aina kun tavataan, tuntuu, että ystäviäni häiritsee etenkin erityislapseni villi meno. Yhden vanhan ystäväni tavatessa pitkän tauon jälkeen, en kuullut hänestä mitään, ennen kuin itse otin yhteyttä.. En varmuudella tiedä, että miksi.. Mutta outoa, että heti kun tapasimme, hänestä ei kuulu mitään.. Vähän on minullakin sellainen tunne, että jos en juo, niin seurani kelpaa vain harvalle. Ja sitten.. Minusta tuntuu, että minä en ehkä juo enää ollenkaan.. Olen tosin vielä aika nuori, 23v, enkä tietenkään varmuudella voi sitä sanoa. Tässä asiassa olen kuitenkin niin vahvana, koska en tunne tarvetta juoda, että jos en kelpaa tällaisena jolleen, ei voi mitään. 

Itse olen törmännyt myös siihen, että kun on nuori vanhempi, on olo muiden vanhempien kanssa (jotka enimmäkseen ovat vanhempia kuin minä) ulkopuolinen. Perhevalmennus kurssi esikoisen odotusaikana oli todella ikävä kokemus.. Siellä näki, kuinka nämä ''vanhemmat'' vanhemmat ystävystyivät keskenään ja meidän kanssamme ei kukaan edes oikein jutellut.. Oli hassua, että vaikka olimme lähes kaikki saamassa esikoisen, niin silti meillä ei tuntunut olevan mitään yhteistä. Tämän takia itselläni on ollut korkea kynnys mennä mihinkään perhekerhoon.. Se, kun kukaan ei tunnu edes huomaavan sinua, ei ole kiva kokemus. Kun aloin epäilemään, että poikani on erityinen, oli kynnys vieläkin korkeampi. Aina kun jossain liikuimme hyvin vilkkaan poikamme kanssa, jolta ei esim. kunnollista puhetta tullut tai joka ei kuunnellut kieltoja/ohjeita/neuvoja, saimme paljon paheksuvia katseita. Aivan kuin me emme nuorina vanhempina osattaisi pitää sääntöjä pojallemme.. Lopulta poika sai diagnoosin ja se on helpottanut paljon omaa oloani, kun tietää, ettei poika yksinkertaisesti pysty kaikkeen ja poika kehittyy omassa tahdissa. Nyt kun poika saanut tarvitsemaansa apua/tukea, on pojan tilanne alkanut helpottamaan hiljakseen. 

Nyt olen monesti miettinyt meneväni perhekerhoon, mutta tähän mennessä se on aina jäänyt.. Voi olla, että joku päivä menenkin ja saan huomata, että siellä onkin ihan mukavaa, eikä ketään syrjitä.. Taas kun minulla on erityislapsi, voisi olla parempi, että olisi joku kerho, missä olisi enemmän erityislasten vanhempia. Siinä saisi samalla vertaistukea myös lapsen erityisyyteen liittyvissä asioissa. Mutta sellaista kerhoa ei tunnu täällä lähettyvillä olevan. Joskus tuntuu, että vanhemmat, joilla on tavallisia lapsia, eivät pysty/halua ymmärtää meitä, joilla on erityisiä lapsia. Esim. kerran saimme kuulla olevamme pulassa poikamme kanssa, kun tämä kasvaa isoksi.. Aivan kuin poikamme ei ikinä kehittyisi eteenpäin.. Tämä toteamus tuli siis sen jälkeen, kun kerroimme pojan erityisyydestä. 

Minulle vanhemmistani on ollut aina suuri tuki, etenkin äidistäni. Heidän kanssaan olen lähes päivittäin tekemisissä, joko juttelemme puhelimessa tai menemme käymään heillä. Asumme heidän lähellään. 

Hyvä, että Sinä et ole jäänyt murehtimaan tilannetta yksin kotiin! Paljon voimia ja jaksamista! Toivottavasti tekstini ei lannistanut Sinua, vaan antoi vertaistukea.. Minä olen pärjännyt aina jotenkin. Joskus on ollut vaikeampia hetkiä, joskus parempia ja niistä hyvistä hetkistä on saanut paljon voimaa mennä eteenpäin.

10.10.2015
Anni92
Anni92

minulle kävi samoin silloin kun jäin raskaaksi olen vähän.vanhempi siis 25 mutta silti nuori... ja ensin kaverit soitteli ja oli että ihanaa saat vauvan ja kiva kiva mutta pikku hiljaa kukaan ei enään soitellu facebookista näin ettäolivat tie millaisia illan istujaisia pitäneet mutta minun kutsu aina jotenki hukku "postisda" ja kun kysyin että mihis minun kutsu jäi niin yleensä vaan höhötettiin... eli siis pitihän minun itse tajuta että olen raskaana enkä voi siksi juoda eli en myöskään siksi voi istua iltaa kavereiden kanssa.... eli tiedän vähän miltä susta tuntuu... ja kun vauva syntyi niin kaverit vaan että sittenku et enää imetä niin lähetään lasilliselle eli niin kauan kun en jua en kelpaa seuraksi... sellainen olo jäi helposti... vaikkei kukaan tarkoittanut niin tarkoituksella. itse en ikinä saanut aikaiseksi hankkia itselleni muitä odottaja/äiti kavereita mutta nyt vauva kohta 4kk ja 2 kertaa jo käyty vauva uinnissa... toivon että sieltä löytyisi vaikka lenkki tai kahvi kavereita... mutta nuoresta iästä johtuen tuntuu välillä että minua kohdellaan aina nyorena eikä aikuisena ja äitinä... mutta hyvä että otat härkää sarvista jo tässä vaiheessa! missäs päin asustelet? siis jos sopii kysyä 😊 anteeksi pitkä teksti mutta en ole hyvä tiivistämään ☺

9.10.2015
Martinlaakso
Martinlaakso
2 years, 10-month-old toddler

Suosittelen minäkin perhekerhoa, jossa saa tavata muita ihmisiä.Olet jo lähtenyt liikkeelle, ja jatka sitä edelleen kodin ulkopuolelle.

9.10.2015
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Tosi hyvä juttu, että uskalsit avata suusi neuvolassa. Jospa miehesikin silmät avautuisivat huomaamaan tilanteen kun ulkopuolinen käy teillä sun kanssasi juttelemassa. Sääli, että miehellesikin kaverit ja dokaus tärkeämpää kuin sinä ja teidän yhteinen elämä.

Tosi valitettavaa ja yleistä, että raskauden vuoksi nuorilla kaverit jättää. Pitää vaan yrittää löytää uusia kavereita. Muita nuoria jotka samassa tilanteessa. Neuvolaa voisi pyytää järjestämään jotain nuorten äitien iltoja tms. Tietty paikkakunnastakin paljon kiinni, onko muita nuoria joilla vastasyntyneitä tai vuoden parin vanhoja lapsia tai odottajia, joista voisi saada äitikavereita.

Kaikenlaisia äideille tarkoitettuja ryhmiä kannattaa kokeilla. Äitiys kun on ihana asia joka yhdistää eri-ikäisiä luontevasti.

9.10.2015
misukka
misukka
2 years, 3-month-old toddler
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...