Meille tulee skunkkivauva:)!

Moni tietää meidän taloprojektin, mikä onkin täyttänyt vuorokauden jokaisen tunnin kuluneen 35:n vuorokauden ajan. Mutta kovinkaan moni Taivaltajaa ehkä lukuunottamatta ei ole tiennyt meidän hissukseen pitkään kestänyttä skunkprojektia, jossa tarkoituksena oli saada lemmikkiskunkki porukan jatkoksi. Suomessa tämä harrastajaryhmä on vähäinen, ja elellyt hiljaiseloa, koska ovat eittämättä olleet yksi väärinymmärretty ja turhaan peljätty joukkio:) Pentueet mys ovat todella harvinaisia suomessa, eikä skunkeille ole omaa ryhmäänsä tai liittoa ollut, joten aloitin keväällä mittavan operaation lupa-asioiden selvittelemiseksi, kuinka tuoda lemmikkiskunkki suomeen muualta EU:sta, esim. Briteistä, jossa tuo on kovinkin yleinen lemmikki. Konsultoituani monien viranomaistahojen, kuten SYKEn, EVIRAn ja Suomen Riistakeskuksen kanssa mahdollisista karanteeneista, rokotuksista, rajaeläinlääkärien tarkastuksesta, lemmikkieläinpasseista, sirutuksista jne jne ja täytettyäni lupapapereita sekä maksettuani käsittelymaksut, hakemukseni hylättiin vedoten vieraslajiuhkaan, sekä eläinsuojelullisiin näkemyksiin skunkkien hajurauhasten poistosta. Kyseessä siis olisi ollut hajurauhasensa omaava, rokotukset ja muut läpikäynyt pentu, sillä se, mikä on suomessa kiellettyä, on myös Briteissä. Suomen Riistakeskus kuitenkin vetosi siihen, ettei voi varmistua etteikö hajurauhasia silti leikata. Tällä samalla periaatteella aikoinani ostamani yorkkikin olisi jäänyt saamatta, sillä eihän kukaan voi varmistua etten typistä sen häntää, kuten aikoinaan ennen lakimuutosta on ollut tapana. Hylkäys spekulointeihin vedoten jätätytti suloisen Wandan Britteihin ja aiheutti melkoisen myräkän pienessä skunkkipiirissä, jonka seurauksena päätimme perustaa oman liiton. Sunnuntaina siis teimme suomen skunkkihistoriaa perustamalla Suomen lemmikkihaisunäädät ry:n jossa mie saan kunnian paitsi olla hallituksessa, niin istua myös sihteerin paikalla:) Tämä oli oikiasti parasta ehkä vähään aikaan ja niiiin sitä mitä tarvitsin tuon taloprokkista tasapainottamaan. Emme ehkä pelastaneet maailmaa, mutta toimme juuri tukea ja turvaa hiljaisille ja niin väärinymmärretyille;) ai niin, ja tuota liittoa rakennellessa löytyi suomestakin yksi vaiettu pikku pentue, josta meille muuttaa pikkuinen Wilma-neiti loppuvuodesta sitten tuonne uuteen kotiin:))