Noinhan se tulee kihlapäiväkin juhlittua kun on hääpäivän kanssa samassa.

Meillä ei kihlapäivää juhlisteta. Mä en edes muista tarkkaa päivämäärää. Sormuksestahan sen saa tarkistettua jos tarvii. Mut muutama päivä kesäkuun puolen välin jälkeen. Ko se miun toivoma hääpäivä oli just menny ohitte kun ukko vihdoin kysäs, että tuunko akaksi. Miulla ko oli hääpäivä päätetty. Vuosi oli vaan auki.

Siksi mekin kun mentiin naimisiin, niin hääpäivä oli keskiviikko. Ja siunaus+pippalot seukki lauantai.

Päivämäärä oli tarkka siksi että se on sama nyt kolmannessa polvessa. Miun mummi ja ukki (äidin vanhemmat) , mun vanhemmat ja me. Kaikilla sama hääpäivä.

Ihana ajatus niffellä 😊 varsinkin kun jäähän tuo kihlapäivä vähän varjoon sitten kun on naimisissa.. Harvempi sitä kuitenkaan erikseen juhlistaa.. Tai En tiedä..

Meillä on häät 7 viikon päästä ♥ On tätä odotettukin jo 5 vuotta,(5 vuotta sit siis mentiin kihloihin)haluttiin sama päivä ku ollaan menty kihloihin ja tänä vuonna eka lauantai mihin päivä osu.

Kirjoittaja on poistanut kommentit.

Maarua, empä ole ajatellut tuota aiemmin. Että lasten puolisoillehan voisi siunaantua heidän erotessa vaikka meiltä peritty tontti tai osake yms... Täytyy laittaa mieleen. Koska kyllä mäkin haluan että meidän perintö säilyisi meidän lapsilta heidän lapsille, eikä katoaisi mihinkään...

Mä en kyllä voisi sanoa ei jos haluaisin ihmisen kanssa elää ihan tosissani ja rakastaisin. Kun se naimisiin meno kuitenkin on kahsen ihmisen välinen lupaus. Tai sellaisena sitä itse pidän. Sen takia meille oli aivan se ja sama että missä tahdomme. Me lupasimme toisillemme, emme suvulle tai ystäville. Juhlimme pienesti, koska halusimme. Vaihdoin nimeni, koska halusin ottaa mieheni nimen, saman joka on lapsillammekin. Naimisiin menimme vain koska rakkaus. Vain koska molemmat tahtoi.

Niin ja siis vielä tarkennan,että ei tietenkään se ettei ole naimisissa tarkoita automaattisesti sitä että aikoo erota.. Mietin vaan sitä jos toinen kosii ja toinen kieltäytyy vaikka haluaa elää elämänsä toisen kanssa..

Ja meillä ei ole testamenttia, mutta miehen työn takia ollaan kyllä mietitty. Jos siis jotain käy. Ehkä lähinnä molemmille. Koska mä meillä on paikka johon lapset tulee viedä. Ei niin, että ne pieninä joituis johonkin sijaisperheeseen ja irti sukulaisista.

Ja meillä nuo perimisasiat. Meillä on laina esim.niin että jos toinen kuolee tai vammautuu pysyvästi, niin laina kuittaantuu kokonaan pois. Kuollessa saa myös sen 10 000€. Se nyt ei varmaan helpota surua sen enempää kuin mikään muukaan, mutta sillä saa ainakin hetken elettyä kotona ilman töissä käyntiä ja järjestettyä asialliset hautajaiset... Omiin hautajaisiin me kun ei olla säästetty. Tällä hetkelläkään arkkuun ei ois rahaa. Mutta meillä siis näin koska ollaan naimisissa. Ja nyt mä olen esim se jolle ilmoitetaan kun miehelle jotain sattuu ja toisin päin. Aiemmin kun sairaalan tiedoissakin oli vaan hänen porukat ja mua ei voinut lisätä edes avopuolisona. Mutta silloin kun mies oli onnettomuudessa, niin hän käski soittamaan vain mulle ja kyllähän ne hoitajat ennen leikkausta totteli. Etenkin kun oli tuttuja. Mutta silloin jättivät soittamatta taas miehen porukoille, joka tavallaan ois tilanteeseen kuulunut...

Me oltiin oltu yhdessä 2v, kun mentiin kihloihin, koska olin sitä mieltä, että jos yhteinen koti perustetaan, haluan myös lupauksen avioliitosta (ilman hääpvm). Meille molemmille siis ollut itsestään selvää, mitä kihlat tarkoittaa. 6,5v kihloissa ja mentiin naimisiin, koska haluttiin lapset avioliitossa. 2.hääpäivää vietettiin esikoisen kanssa ja viidettä toivottavasti kahden lapsen kanssa. Mutta eihän se tahdon välttämättä suhdetta muuta, varsinkin jos on ollut pitkään yhdessä.

Me mennään kihloihin ny 13.6 ja puhuttiin et naimisiinki mennään mut päivää ei viel päätetty.

Mutta tosiaanki juu Riu, ollaa meki oltu 10 v yhdessä, 2 lasta eikä ees yhteistä lainaa.. 😉 Eikä oo ero mieles.. Et ei se tosiaa tarkota etteikö yhdessä oltas vaikkei naimisissa ollakaan..

Meillä avioliitto oli ihan selvä juttu. Että jos halutaan yhdessä olla, niin on sen avioliiton kautta juridiset asiat kunnossa. Tarvii mitään keskinäisiä testamentteja tehdä jne. kuten avoliitossa ollessa.

Ja me ollaan niin vanhakantasia, et mies kysy suoraan et mennäänkö naimisiin ja sit ostettiin kihlat eli mulle edelleen kihlaus on lupaus avioliitosta. Päivä määrättiin heti. Ei mitään mennäänkö kihloihin ja roikutaan siinä määräämätön aika

Minua kiinnostais tietää mikä Riun syy on ettei halua naimisiin tai muidenkin jos täällä sellaisia jotka ei halua..? Tietysti jos on joku henkilökohtainen niin ei tarvitse kertoa.. 

Koska kaikki naimisiin menoa vastustavat on vain todennut puolisolleen "en todellakaan mene sun kanssa naimisiin" mutta perusteluja ei ole tullut.. Ja siksi mietin että jos elää yhdessä ja hankkii lapsia yms. Niin miksi se sinetöiminen on niin jyrkkä ei,etenkin jos toinen haluaa.. Sittenhän jos kumpikaan ei vaan halua niin se on selvä peli..

En mäkään kihloihin halunnut,mutta mulla oli syy.. Ei kihlat nykyään enää ole merkki naimisiin menosta,kaverin mieskin kihlat kaverin sillei että niille sattui "vahinko " ja sopivat että jos testi on positiivinen menevät kihloihin ja mies vielä sanoi ettei sitten todellakaan aio naimisiin kaverini kanssa.. Kyllähän monet vielä tekee molemmat,menee kihloihin ja naimisiin mutta tosi monille riittää pelkkä kihlaus ja ovat ikuinen kihlapari ja sitten on näitä teinejä jotka menee viikon jälkeen kihloihin ja eroaa toisen viikon päästä jne. Eli näin että naimisiin voi mennä ilman kihlojakin 😂 ja se oli hyvä kun salaa mentiin niin ei kukaan osannut odottaa.. Monelta tuli "ai en tiennyt edes että olisitte ollut kihloissa" 😂

Lapset perii joka tapauksessa puolet omaisuudesta, vaikka oiskin testamentti tms. Meijän ainoo omaisuus on talo ja vakuutukset on kunnossa. Jos jompikumpi kuolee niin se puoli lainasta menee vakuutukseen. Lapset on edunsaajina.

Ja tuo on ihan höpöhöpö puhetta että on ero mielessä jos ei halua naimisiin. Miusta on ihan riittävä sitoutumisen osoitus 16 yhteistä vuotta, neljä lasta ja yhteinen asuntolaina 😊

Ei muakaan perintö kiinnosta,mutta lesken eläke on sinänsä tarpeellinen että saa lapset elätettyä vaikka mies kuoliskin.. Siinä surun keskellä jos vielä joutuu lasten kanssa taivas alle,niin ei hyvä.. 

Mä olen kans jostain lukenut että kun tietty aika on mennyt niin samat oikeudet tai ainakin lähes samat.. Sitten en taas tiedä jos sillä joka kuolee on omia lapsia myös niin miten sitten menee perintö asiat,mutta harvempi varmaan on ihan vaan perinnöstä kiinnostunut.. 😄

Niin ja siis eihän siinä mitään suurta uhrautumista ole jos toisen kanssa kuitenkin aikoo loppuelämänsä elää että menee toisen mieliksi naimisiin.. Varsinkin jos tekee sen pienesti.. Koska eihän se välttämättä muuta käytännön asioissa mitään,kun oman sukunimenkin voi halutessaan pitää.. 

Itse ainakin ehkä kyseenalaistaisin että haluaako mies että on helppo lähteä jos tulee mitta täyteen kun ei tarvi avioero lappuja täyttää.. Eli että eikö aiokaan jakaa mun kanssa loppuelämää tai ainakaan ole varma siitä..

Siis jos ei ole mitään hyvää syytä antaa,sanoo vaan ettei halua naimisiin..

Me haluttiin naimisiin ennen lapsen syntymää juurikin siksi että on helpompi kun ei tarvi tunnustaa isyyttä ja saadaan kaikki alusta asti olla samalla sukunimellä,asiat vaan jotenkin on yksinkertaisempia kun on naimisissa.. Ja en halunnut olla näkyvästi raskaana häissä,joten sitten kun oli päivä päätetty,niin lapsen yrittäminen aloitettiin niin että laskettiin että vaikka tärppäisi heti,niin ei pitäis vielä näkyä mahan.. Ja päivä oli 11.11.11 vaikka silloin kun tuli nää 060606 hullutukset (se on eka jonka muistan että ois ollut suurin 'kohu') ja joukko vihkimiset yms. Vannoin etten ikinä mene noin typeränä päivänä naimisiin,mutta mies ehdotti sitä,niin suostuin,koska se oli aikaisempi kuin mun omat ajatukset 😂 Meillä ei kyllä neuvolassa ole huudeltu koskaan sukunimellä.. Lapsen etunimellä aina kutsuvat ja silloin kun ei vielä nimeä ollut (ja usein nimen jälkeenkin) meidän neuvola täti vaan toteaa meille "no niin voitte tulla" 

Mulla ei ole maistraatti vihkimisestä käryä,kun mentiin kirkossa, MUTTA mentiin pienesti,eka oli tarkoitus olla vaan kaks todistajaa,mutta toinen todistaja sai puhuttua ympäri että mun iskän sydän särkyy jos ei Saa saattaa mua alttarille,joten laajennettiin sillei että molempien vanhemmat ja mun mummo pääsi mukaan.. Ja molemmilta vielä kotona asuva sisarus.. Sitten oli pieni kahvitilaisuus..

Mä kun en halunnut mitään hirveitä juhlia jossa olen kaiken keskipiste jne. Mutten myöskään täysin korutonta maistraatti vihkimistä (kun kumpikin kirkkoon kuulutaan) ja miehelle oli ehkä helpotus että mulle riitti pieni juhla,kun eipä sekään isoja juhlia halunnut.. Välillä vaan ärsyttää että koska häät oli pienet vain perheen kesken,niin kaikki olettaa "niin te menette maistraatissa" 😣

Minuu häirihti synnärillä, et poikaa kuhtuttiin poika Mun nimi eikä poika isän nimi kun se oli jo päätetty et meille kaikille tulee sama nimi 2 kk kuluttua synnytyksestä.

Ja vielä enempi häirihti, et yks kätilö kuhtu minuu rouvana ja omalla sukunimelläni...

Mua haittas heti tytön synnyttyä se eri nimi. Tai lähinnä se että tyttö ei ollutkaan mun nimellä ja neuvolassa ja lääkärissä huusivat sit miehen sukunimeä, niin enhän mä aina tajunnut sen vauvan kanssa persettäni nosta vaikka lääkäri huhuili 😂

jos et ihan periaatesyistä vastaan ole, niin miksei sitä toisen mieliksi voisi naimisiin mennä, jos itselle asialla ei ole suurta merkitystä?

meillä molemmat kyllä haluaa periaatteessa naimisiin, mut se tuntuu niin hankalalta. Itseasiassa joulun alla käytiin maistraatissa ajatuksella et saataisko homma hoidettua, kut mies tarvii sen todistuksen kotimaastaan ja siihen tarvittiin miehen mutsin apua joka sit flippas ilosta ja sen jälkeen kauhusta kun tajus että oltiin edes suunniteltu että hänen ensimmäisen lapsensa häät voi mennä sivusuun. Nyt se on kuulemma teettänyt itselleen jo uuden mekonkin.. 8)

ja meillä molemmilla puolestaan kadonnut into asiaan kunnei se onnistunutkaan helposti vaan pitää tehdä asiasta tapahtuma.

myö tehtiin se selvitys siitä, että saadaan avioliittolupa. hirveesti ei ollu mun osalta täytettävää, mutta miehelle mie olen vaimo nro:3, niin se joutui sitten muistelemaan ex-vaimojensa tietoja jotta viranomaiset saa varmistettua ettei ryökäle meinaa vaan jalkavaimoja ottaa;)

ja kyllä ne sinne todistajia tahtoo. jollei ole omasta takaa niin kai ne järkkää sieltä sit jonkun siivoojan ja roskakuskin;) mut koko toimitus on ohi tyyliin viidessä minuutissa. eikä maksanu mitään ku virka-aikana tehtiin.

Meil on ukko kans enemmän menos naimisiin ku mä.. Eilen kyl käytii kihlasormukset valittee. 13.6 ku tulee 10 v täyteen ni jos sitä vaik kihloihin. Katellaa sit 10 päästä sitä naimisiinmenoo.. 😊

Meillä miestä mietityttää välil et haittaako minuu ku oon eri sukunimellä ku muut täs perhees.. No ei se minuu haittaa, yks sukunimi.. 😀

Noh noh naiset, ei mennä asioitten eelle vielä kuitenkaan :D Ihan vaan vähän kyselen että JOS nyt satun joku kerta suostumaan :D Kiitos tiedoista, kahotaan nyt miten tässä käy... jos tuo mies vaikka nyt taas unohtais koko asian X)

Hertsintuuteli sentään! Mä meinasin lentää persiilleni kun riu tämmöstä alotusta tekkee!

Mut kuten muutkin kertoneet, helppo ja nopia homma. Tuomarin eessä varattuna aikana sanotte tahdon, ja pistätte puustaakit lappuun. 2todistajaa pitää olla. Maistraatin virkailijat voi hoitaa sen homman jos ei omia ole tai ette halua. Viimeistään 2 viikkoa ennen haette maistraatista kuulutukset.

Kuule jii, itekkii oon vähän yllättynyt 😃

No mies taitaa haluta enemmän naimisiin ku mitä mie en halua 😃 Oishan se myönnytys, mutta ei se kuitenkaan sinänsä muuta mitään. Ei ainakaan miun sukunimeä 😃 mie nyt vielä mietin, mutta jos sen voi hoitaa noin koruttomasti ja toinen haluaa... En tiiä 😊

Me käytiin miehen kanssa 11.12.13. Varattiin aika ennakkoon. Sen jälkeen tehtiin paperit siitä esteettömyyden tutkinnasta, eli ettei olla sukua keskenään. Lisäks toimitettiin paperit, et mikä sukunimi otetaan ja vaihtuuko jommalla kummalla. Sit maistraattiin mennessä täytettiin vielä paperi, et onko todistajia ja vaihdetaanko sormuksia. Todistajia ei ollut, joten kaksi virkailijaa tuli sinne. Sormukset vaihdettiin. Hommaan meni n.5min ☺️

Esteettömyystodistus pitää olla,googlaile miten se hoidetaan😃En enää muista kun on aikaa ja meillä oli maistraatin tätit todistaa niin ei tarvii edes niitä muualta ottaa,toimitus kestää n.10min eli äkkiä on ohi😃

2 todistajaa pitää olla. Ne voi olla vaikka maistraatin virkailijat.

Nostetaan samalla Maarulle.