Se tunne, kun lapsella on vuosisadan v*ttumaisin 5v uhma. Mikään ei kiinnosta, kaikki on tyhmää, mitään ei jaksa, eikä mikään mee ikinä mieleen mukaan. Se tunne, kun herätät 5v uhmiksen aamulla avaamalla verhot ja hyvän huomenen sijaan saat taas valitusta "täällä on liian kirkasta!"....

Se tunne kun voisit lähteä kuukauden hermolomalle, (liekkö tarttunu tolta viisveeltä) mikään ei kiinnosta ja tekis mieli repiä tukka päästä tai ryypätä pää täyteen ja sammua pariks viikoks vaikka..

Se tunne kun ei oo yhtään kaveria joka vois tulla käymään tai jonka luo vois mennä käymään millon vaan, ennen kun tuo kaikki ylläoleva räjäyttää pään!

Kiitos. Nam.

Voi ei piglet. Ikävää et kateellisia löytyy.. 😕 Tuo on kyl jo typerin asia mistä kelleen voi kateellinen olla.

Se tunne kun huomaat et pesuhuoneen viemäri on tukossa ja seisot pesukoneen tyhjentämässä paskavedessä nilkkoja myöten..

Ja hetken päästä se tunne kun neiti 2 v juoksee pihasta suoraan autotielle katsomatta ja kuulematta yhtään mitään.. (onneks ei tullu sillä hetkellä autoja)..

Se tunne, kun lapset on koko ajan pieksemässä toisiaan. Ja jos ei ole, niin sitten temppuilee erikseen niin, että on naamat auki ja kaikki paikat rikki. Poika meinaan jostain syystä kynti leukansa keittiössä terassillekkin laitettavaan mattoon, joka siis ihan vähän karhea. Oikein nätisti auki ja verta taaaas joka paikassa 😓

Se tunne kun väsyttää muttei osaa/jaksa mennä nukkumaan.. Pöhköin tunne ehkä ikinä.. On väsy muttei jaksa mennä nukkumaan ja sit on vielä väsympi kun ei ajoissa mennyt nukkuun.. Ääh..

Se tunne kun on tööööt tähän sairastamiseen 😣

Se tunne kun astut pikkulegon tai veitsenterävän kolmionmallisen lelun päälle tai sukkaan tarttuu rakettispagettia tai leipää vaikka JUURI olet siivonnut!😂😤😨

Se tunne kun on pari huonoa yötä takana kun koitat saada vauvaa lopettaa yö syönnin tai ainakin siirtään sen aamuyöhön ja sitten huomaat herääväsi vasta kuudelta syöttämään ja yöllä olet herännyt vain kerran vauvan kanssa,mutta vauva nukahtanut helposti uudestaan ilman tissiä.. 

Eli taas palkitaan vaivannäöstä 😊

se tunne ku pitäis taas pärjätä kolme viikkoa yksin pojan kanssa. välillä inhoon sunnuntai päiviä ku pojan isä lähtee ja joudun taas hoitaa kaiken yksin ja olla katkera siitä että hän saa tehä ja mennä miten haluaa ja mä en. onneks tää tunne ei yleensä kestä kauaa ku muistan että mulla on maailman ihanin poika joka antaa kaiken rakkauden mulle ja oon sille kaikista tärkein.

Voi V sanon minä. Lapset herää ennen kukon laulua kun on niin hemmetin kirkasta, vaikka on pimennysverhoja. Aamulla toinen iski nenäänsä sohvalta löytyneen paljetin ja sitä metsästettiin sit pinsetein nenästä. Kaivuun kohteena oli tosiaan 2v 9kk ikäinen neiti joka onneksi itse ilmoitti laittaneensa sen sinne?! Voi helv... Minkä takia, jos saan kysyä! Onneksi paljetissa on keskellä reikä, niin ilma kulki. Ja jännä kyllä, mutta saatiin se pois! Siitä tunti, niin oli jo pienemmällä otsa auki. Reilun sentin vekki. Ammatillinen arvio meinas verimäärästä et tulee tikkaus keikka, mut onneks oli muutama perhosteippi kotona, niin sekin meni kuin itsellään umpeen. Koko homman kruunas vielä isomman isovarpaalle tiputtama lelu joka teki sinne parin sentin palkeenkielen?! Voi taivas taas sitä itkun ja huudon määrää. Onneks oli siihenkin hello kitty laastaria jne, niin kummallisesti rinsessan mieli koheni. Kyllä välillä tekis mieli kääriä noi mukulat kuplamuoviin. Koko ajan sattuu ja tapahtuu.

Se tunne kun kuukauden on itkettäny eikä oo saanu itketyksi, purkautuukin yhtäkkiä ja aivan vääränä ajankohtana...

se tunne kun haluaa omaa aikaa ja huomaa yhdentoista aikaan illalla odottavan spermapakettia bussista keskellä tyhjää kaupunkia ja ikävöivänsä sitä perhettään yli kaiken

Se tunne kun laitat uudet 36 kokoiset housut jalkaan ja lähdet kauppaan ostamaan sipsiä. :D

Se tunne kun toisaalta odottaa että neiti menee nukkumaan ja saa hetken hengähtää ja toisaalta sitä yötä oottaa taas ihan kauhunsekasin tuntein että minkälainen siitä tulee. Ja se tunne kun tuon ukon kans on tällä hetkellä taas hyvä olla eikä kiukuta tyhjästä 😁

Riu, sorry, mutta mäkin olisin halunnut olla näkemässä sen tilanteen xD tulis sellanen helpotuksen tunne että myö ei olla ainoita joilla tilanne on kaaoottisimmillaan juuri kun yllätysvieraat paukkaa sisään:D

muistan kerran ku oltiin miehen kans jo sänkyyn menossa, lapset oli nukkumassa ja mie olin varautunut kahdenkeskiseen hetkeen pienenpienellä yöpaidalla joka kulki vesirajassa ja jonka alta oli tarkotuksella jätetty alusvaatteet poies. 

sit, hups keikkaa! ja meillä onkin tuvassa yllätysvieraita ja mies pyytää minnuu keittää kahvia. mut hitto, en mie voinu sille sanoo etten voi nousta sängystä ilman että pimpsakka vilkkuu, enkä saa kahviakaan ylähyllystä ilman että paita nousee ja paljastaa paljaan perseen! ja alkkarit oli kaikki makkarissa, jossa ei ole ovea, ja johon kaikki näki. suihkussa ei myöskään ollu alkkareita kuivamassa tms. joten yritin vain vaivihkaa istuskella sängyn laidalla peittoon kääriytyneenä ja torjua hienovaraisesti kaikki pyynnöt nousta sieltä poies xD

Kyllähän näitä tunteita riittää.. 😄

Se tunne kun pienen aurinkoisen ihmisen maailmassa kaikki on niin uutta ja ihmeellistä 😍

Sitä on sitte niin ihana seurata kun toinen on vajaa viikko sitten oppinut ryömimään kunnolla ja joka nurkka on tutkittava ja kaikkea käden ulottuvilla olevaa vähän kokeiltava.. 

Pieni tuholainenhan tuo hiljalleen on,mutta kun tämä taito on vielä näin tuore nii oikein ilahduttaa kun "etsii" vauvan että mihin ja mennyt ja mitä keksinyt.. 😄 viikon päästä ehkä tunne voi olla kaikkea muuta kun ilahtunut 😝

Ja tätä seuraa se tunne kun aika on juossut kauheaa kyytiä polkien sut jalkoihinsa..

Siis mitä?  Vauva on tänään tasan 7kk eli yli puolet ekasta vuodesta on jo mennyt vaikka juurihan toi syntyi.. Ja entä esikoinen.. Sitä ei halua edes ajatella.. Vajaa kuukausi ja 3v hujahtaa mittariin ja minä puhun vielä meidän 2 vuotiaasta tosi usein.. Tuo pieni ihminen,joka juuri oppi käveleen ja tarvi apua kaikessa.. On jo niin omatoiminen että vauva jos pukkaa lattialle,niin hän hakee rätin ja pyyhkii.. Ja yöllä käy yksin vessassa ja palaa itse takaisin nukkumaan.. Missä on se vauva mitä hän hetki sitten oli,kun en kohta näe edes nuoremmassa sitä vauvaa.. 

Ja sitä seuraa se tunne että jospa ajan voisi hetkeksi seisauttaa ja sitä ei tarvitse äskeisen jälkeen selittää 😄

heh, riu sori, mut mä olisin melkein halunnut olla se vieras siellä ovella :D

Se tunne kun saat jäädä vauvan kanssa kahdestaan kotio. Vauva pötköttää lattialla tyytyväisenä ja ottaa kontaktia. Tässä mitään kotitöitä malta 😊 Toisaalta myös se tunne kun aamulla puol kymmenen tulee vieraita, ite imetät vauvaa pelkissä alushousuissa, yksi lapsi on vaippasillaan ja yksi nukkuu vielä. Puhumattakaan miehestä joka nukkuu yövuorojen välissä. Eteisessä on koiran kuset ja paskat joita et oo vielä kerenny siivoomaan ja koti on muutenkin ku pommin jäliltä. Oli ihan semmonen olo että peremmälle vaan x)

Se tunne kun havahtuu päiväunilta lasten tappeluun ihan tyhjästä.

Siis voi elämä, että v****taa. Tää koko hiton päivä on ollu yhtä käninää ja valitusta. Enkä mä jaksa sitä kuunnella ku yölläkään nukkunut.