meilläkin sama. mies yrittäjä, ja tekee paljon töitä. vapaa aikansa yleensä käyttää omiin harrastuksiin ja kavereihinsa. minä hoidan kodin ja lapsen. Asiasta on keskusteltu, kuitenkaan tilanne ei ole muuttunut.. Asia hiertää välejämme suuresti. Mutta en usko että siksi eroaisimme.
Ehkäpä suurin syy eroon olisi pettäminen, tai väkivalta.

Myrmeli: myös meillä sama juttu. Miehen työ on sen luonteista, että kun hän saa jonkun urakan, juttu on saatava pian valmiiksi. Säännöllisiä työaikoja ei ole. Toki sen järjellä ajatellen ymmärrän, mutta koen, että hän silti laiminlyö minua. Lisäksi: kun on yksityisyrittäjä, palkkaa ei välttämättä saa työmäärän mukaan, jos firmalla on paljon kuluja ja urakan tuomat rahat menevät niiden kattamiseen.

Mä uskon että jos jokin kompastuskivi tulee niin se on yksinkertaisesti miehen kiire, työnarkomania, mun yksinäisyys... sille yhdelle asialle taitaa olla monta nimeä, riippuen mistä kantilta sitä tarkastelee. Pidän tuota asiaa todellisempana vihollisena kuin esim pettämistä. 

Mä itse en usko rakkauden kantavaan voimaan vaan minä uskon silkkaan työntekoon. Suhteen eteen on siis mielestäni tehtävä töitä ja kokoajan!=) Ja siksipä mulle joskus tulee heikkoja hetkiä, yksin on kuitenkin vaikeaa jos toinen menee kuin tuulispää kaikenaikaa. Juuri nyt on likakaivo taas melko täynnä toisen kiireitä, mutta tiedän että kun peltohommat saadaan tehdyksi ja miehen koulu kesälomalle niin sitten taas jaksaa tämäkin mamma=)

väkivalta, niin fyysinen kuin myös henkinen. pettäminen on myös asia minkä näkisin asiana joka vois johtaa eroon. myöskin alkoholi, tähän taas liittyy tuo aikaisemmin mainitsemani väkivalta.

Avioliitossa ollaan oltu ~5v ja siinä pysytään kunnes toinen tai molemmat kuolemme.
Sitä ennen ei ole eikä tule olemaan muita vaihtoehtoja.
Niin on avioliiton solmimisessa luvattu näkyvien ja näkymättömien edessä.

Jos jotain ihan sairasta tapahtuis niin kyllähän sitä sitten tarvitsisi asua eri osoitteessa mutta en halua ruveta jossittelemaan mitä ne voisi olla.

Erimielisyyksiä ja erilaisia koettelemuksia kai tulee jokaiselle jossakin vaiheessa, mutta uskon niiden ylipääsemiseen. Meillä on hyvin samat elämänarvot lähtökohtaisesti.

Pettäminen ja väkivalta,joko itseeni tai lapsiin kohdistuva.. Ja siihen luettuna myös henkinen väkivalta koska se tappaa sisältä päin hiljalleen ja tuskaisesti..
Vaikea kumpaankaan uskoa,mutta eihän sitä koskaan tiedä,mitä elämä heittää,mutta en usko että mies lyö tai pettää,tai sitten se ei ole enää sama ihminen..

Kuolema ei sinänsä saa eroamaan,vaan se erottaa pakon omaksesti,mutta sydämessä se toinen on aina..

Sitten tietenkin myös asiat joita ei edes halua ajatella rakkaastaan eli jos ilmenis jotain lasten hyväksi käyttöä,omien tai sukulaisten tai tuttujen tai ylipäänsä vaikka ihan vieraiden lasten niin kyllä se ois lähtöpassit samantien eikä mitään tapaamis oikeuksia lapsiin enkä haluais koko ihmistä nähdä enää koskaan.. 😦
Mutta sitäkään en miehestäni usko joten luulen ettei koskaan erota,mutta eihän sitä elämää voi ennalta arvata ja eipä kai ihmiset erois jos ennalta tietäisi,Koska silloin ei menis naimisiin jos tietää että ero silti tulee..

Maaruan kanssa samoin, eli kunnes kuolema erottaa, MUTTA jos mies pettäis ja rakkautta ei olis, niin pakkohan se olis erota. Tai jos mies nyt alkais olemaan väkivaltainen mua tai lapsia kohtaan. Mutta JOS rakkaus säilyy ja mikään ei muutu sen suhteen, niin kyllä mä toivon, että mieheni olisi se kumppani, jonka kanssa elämäni jaan.

alkoholismi, toisen kontrolloiminen, hysteerinen mustasukkaisuus.

siinä ehkäpä syyt, jotka ovat meidän suhdetta koetelleet. jos realistisesti mietin, että mitä meidät voisi erottaa, niin uskoisin syyn löytyvän nuista. ensimmäinen sairastuttaa koko perheen, toinen ja kolmas nollaa vastapuolen ihmisoikeudet.

koska rakkaus toisiamme kohtaan on silti yhtä voimakas kuin alussakin, toivon todella ettei nuo meidän suhdetta koetelleet kummitukset nostaisi koskaan päätään siten, että se tappaisi rakkauden väliltämme ja estäisi yhdessäolon.

Pettäminen ja väkivalta, henkinen sekä fyysinen, ois sellasia isoja syitä. Vaikka nyt on hyvä, oon joskus miettinyt mimmosta lie elämä sitten kun lapset on muuttanut pois kotoa. Mimmonen on meijän yhteys silloin kun nyt on eletty kuitenkin aika paljon lasten ehdoilla tavallaan. Voiko käydä niin että ns. kasvetaan erilleen? Toivon että ei, mutta oon vaan joskus miettiny 😊

En näe muuta kuin pettäminen tai väkivalta. Kumpaankaan ei olla taipuvaisia. Äärimmäinen luottamuspula pitää olla että erotaan. Eli eiköhän kuolema erota sitten aikanaan.

pettäminen, väkivalta kaikessa muodossaan. Me ollaan oltu nyt 8 vuotta yhdessä ja en usko että muut asiat meidän väliin pääsis. Niin pahat alamäet on olleet ja niistä yhdessä selvitty.

Mut jos miettii tämän hetkistä elämää niin onko siinä jokin sellainen ns toimintatapa mikä voi johtaa ongelmiin. 

Tuo pettäminen on mustakin aika selkee...=)

ja uppista...