Riulle: paljon onnea uusimmasta lapsesta! Olen omien opiskelukiireideni takia ollut lähes vuoden pois tältä palstalta, siksi en tästä helmikuussa hehkuttamastasi vauvasta tiennyt.

Ihanaa käydä lukemassa teidän kaikkien ylpeyden aiheita 😘
Ja eihän sitä kai löydy lasta josta ei vois olla ylpeä jollain osa alueella ainakin ja ku äidiltä kysytään,niin ehkä vaikeampi ois sanoa mistä ei ole ylpeä.. Ja hyvä niin,miksi miettiä huonoja puolia,kun täältäkin kaikkien lapsista löytyy näin ihania piirteitä 😊

Esikoinen pian 7v on itse rauhallisuus. Eskariopetkin on kehuneet, että toiset eskarilaiset sais ottaa mallia tytöstä. Ei kuulema koskaan juokse sisällä ja tekee asiat muutenkin just eikä melkein niinkun on sovittu. :)

Keskimmäinen 5v on herkkä. Osaa ottaa toisten tunteet huomioon, mutta osaa pitää myös puolensa eikä jää jalkoihin.

Vauva 7,5kk on nyt vaan hurmaava oma itsensä, kun ei muutakaan osaa ;)

Ihana aihe ja tähän on hyvä pysähtyä aina silloin tällöin. Useimmiten täällä ainakin tulee vain motkotettua ja mäkätettyä noille muruille vaikka ne niin ihania onkin kukin omalla tavallaan.

Esikko (tyttö) on kovin määrätietoinen, syön housuni jos siitä tulee joku ns tavis duunari, tuolla luonteella voisin sen helposti kuvitella johonkin johtotehtävään tms, armeijaan kyykyttämään poikia..=) En tiedä ajatteleeko joka äiti lapsistaan näin mutta mun esikko on lumoavan kaunis. Ja on se pirun näppäräkin... Mites tästä nyt yhtä vain voiskaan valita? Apua!!

Tosikko (poika) on hyvin kiltti luonteeltaan ja omaa (äitinsä) hyvän huumorintajun, meillä on välistä niin hauskaa yhdessä!! ja sillä on toisessa poskessa maailman täydellisin hymykuoppa, ihan niinku isälläänkin...

Pikkuisin (tyttö) on jotenkin mitenkä sen sanois, salaperäinen luonteeltaan. Vaikka siihen on nyt 10 kk saanut tutustua niin siltikin se tuntuu kovin salaperäiseltä. Se esimerkiksi on kotona oman väen keskuudessa yksi iso aurinko, hangon keksi, mutta jos on kylässä jotain tai me ollaan jossain niin tuo on niin peruslukemilla ja hyvä kun kenenkään päälle edes kattoo. Paitsi paapoille kaupoissa niin niille se jaksaa lirkutella... Ja vähän blankon tavoin oon niin ollut onnessain että oon saanu pitää tämän viimeisen vauvani niin kauan vauvana ku on lähteny liikkeelle niin myöhään ja kun jotain oppii niin siitä kyllä jaksetaan kovasti iloita=) ja vielä tuosta salaperäisyydestä niin toisaalta tuo on meidän helpoin lapsi mutta taas toisaalta se kaikista vaativin. Miten se voi olla sitä kaikkea yhtäaikaa?=) Ja piru vie noita silmiä...Vau!!!! 

Ei nyt pysty vain jotain yhtä valita...Sori!!!!

Meijän esikoinen on jo niin iso tyttö että välillä on ihan pakko huokailla sen takia 😃 Tyttö on monella tapaa hirveen kätevä ja näppärä lapsi, oma-aloitteinen jopa välillä. Ei tuu olemaan uusavuton ollenkaan 😊

Isoin poika saa äitin just nyt hyvin ylpeeksi kun puhe alkaa hissukseen aukeamaan ja on tapahtunut hurjaa edistymistä. Paljon on vielä työtä edessä, mutta vihdoin viimein on tapahtunut kehitystä 😊

Keskimmäinen meijän pojista on taas semmoinen oman elämänsä sankari ettei välitä muitten mielipiteistä vaan on aito rehellinen oma itsensä.

Ja kuka muka ei ois suloisesta vastasyntyneestä ylpeä? Mie voisin pitää vaikka kolmen tunnin luennon vauvan ihanuudesta 😃

no mulla taitaa mennä lasten parhaimpiin puoliin juurikin ne toistensa vastakohdat:D

eli esikoisesta mie olen erityisen ylpee siitä, miten se on vaan niin näppärä kaikessa! jaksaa kerta toisensa jälkeen yllättää osaamisellaan ja sillä, että ihan itse oppimalla on tietyissä asioissa ikäistään edellä. jatkuva kiinnostus ja innostus kaikkeen. meidän pikku edelläkävijä:)

sitten meidän kultainen kaljupäärinsessa, tai "ihmisvanupuikko", niin kuin systerin mies kauniisti sanoo xD se, että hää taas ihan rehellisesti on vain hitaampi kaveri jolla ei ole mikään kiire oppimaan mitään, kunhan nauttii ja ihmettelee vaan siinä hetkessä:) pikkulikka on ikäistään kömpelömpi tapaus, mutta sitä vastoin se vain jaksaa nauraa niillä pienillä yksittäisillä taidoilla mitä sillä on, ja kaikista uusista taidoista se saa meidät riemuitsemaan kahta kauheammin:)

vaikka alkuun olinkin ehkä vähän huolestunut, kun esikko löi aina kehityksellään melkoset pohjat pienemmilleen "saavutettavasi" ja tämä toinen tuntui ihan erilaiselta. niin mie huomaan yhtäkkiä nauttivani ihan eritavalla siitä:) että toisella ei vaan ole mikään kiire mihinkään.  ja miksi pitäisikään olla:)? voisi pysyä mun vauvana aina!

Voi herran pieksut miten iso mummyn 'vauva' jo on 😮 mä pidän sitä edelleen jonain 8kk vanhana 😄

minillä viimeisin ylpeyden aihe on, että on oppinut sanoon kiitos ja thänk juu. :) se on niin ihana, ku mitä tahansa antaa, niin aina tulee jommalla kummalla vastaus :)

esikko on puolestaan tänään taas todistanut olevansa maailman paras isosisko :)

Ihania ylpeyden aiheita kaikilla 😘

Poika 1v ehdottomasti taas hymyileminen ja nauru. Silmät menee pienessäkin hymyssä lähes kokonaan umpeen kun posket nousee ja aina pitää olla näkyvissä kaikki 6 olemassa olevaa hammasta 😍 Nauru on samaa sarjaa. Eli ei mikään pieni nauru, vaan täydellä sydämellä.

Tyttö 2,5v ehdottomasti puhuminen, joka ei tunnu loppuvan koskaan. Hiljaisia hetkiä ei ole muuten kuin mököttäessä.

Esikko: Hahmottaminen, esim. legoista tuo tekee mitä upeimpia rakennelmia ja uskomattoman hienoja menopelejä.

Keskimmäinen: Motoriset taidot

Vauva: Jäntevyys. Tuo on tosi jäntevä pakkaus. Heti muutaman tunnin ikäisenä jo nosti päätään ja muutenkin tuota voi pyöritellä melko huolettomasti, kuten isoveljiäänkin kun ne oli vauvoja.

Eli vielä jaarittelematta yksinkertaistettuna:

Vauva 6kk hymyilystä/naurusta

Esikoinen 2v 10kk empatia kyvystä