Meillä ope ei ole ohjeistanut läksyjen tarkastusta mitenkään. Mä olen ajatellut, että on hyvä oppia tekemään kunnolla.

Ja varmasti ope huomannut milloin on korjattu. Tuo painaa kynällä niin hirvittävän kovaa ettei niitä jälkiä saa kumitettua pois.

Ei niitä läksyjen virheitä kannata korjata siinäkään mielessä että se ope näkee missä voisi olla petrattavaa :)

Ja opettajan viesti oppimisesta on ollut, että tuo tekee kaiken aina ihan vimpan päälle ja tarkasti. Siksi jotkin asiat kestää kauan.

Eikä me tuota kyllä helpolla päästetä läksyissä. Joskus kun hutiloi ja yrittää selvitä nopsasti ni sen huomaa. Sanojen välit puuttuu ja voi olla kirjoitusvirheitä. Ne laitetaan aina korjaamaan. Joskus käy vähän sääliksi kyllä kun toinen kirjoittanut monta riviä ja joutuu kaikki kirjoittamaan uusiksi kun sanat on yhtä pötköä.

Noilla oli just ne Allu-testit. Vain sujuva lukeminen oli hieman heikkoa. Saatiin ohjeistusta, että kaikki lukuläksyt kotona ääneen lukien ja jos ei ole muuten lulemista niin omasta hyllystä joku kirja käsittelyyn.

Muut osa-alueet eli luetun ymmärtäminen ja mikähän se yksi lienikään, oli vahvoja tai jopa yli ikätason.

Lapsenhan katsotaan olevan ns. latenssivaiheessa 7-vuotiaasta en muista mihin asti, Eli opettaja on iso esimerkki alakoulun alaluokilla. Oppimisen pitäisi kiinnostaa lasta.

Kannattaisiko se lukemisen taitotaso tarkistuttaa, sillä kolmannella luokalla läksyjä ja lukemista tulee taas enemmän, sekä alkaa myös ensimmäinen vieras kieli.

Eihän tuo toki mitään ota jos ei annakaan olla yhteyksissä kouluterkkariin. Hän sitten laittaa eteenpäin jos tässä hänen mielestään on jotain häikkää.

Kyllähän tuo satunnaisesti yllättää sillä, että toimii joskus erittäin fiksusti. Että sieltä jostain pilkistää se itsenäinen ajattelu mutta se on vaan äärettömän harvinaista.

Rutiinihommat toimii ja osaahan tuo olla hienosti meidän keskimmäisen kanssa niin halutessaan. Auttaa pienempäänsä pukemisessa jne.

Voiko tässä osaltaan olla asiat niinkin, että meidät vanhemmat on opetettu liian hyvälle että me odotetaan pojalta liikaa?

Vai ollaanko sokeita sille, että sillä joku ongelma olisi?

Kun ei ole vertailukohtaa.

Koulusta kuuluu tosiaan pelkkää hyvää. Lukeminen ei ole niin sujuvaa kuin soisi olevan mutta se johtunee laiskuudesta lukea.

Poitsua ei huvita jos jokin on liian vaikeaa tai liian helppoa. Kuitenkin haluaa, että kaikessa pitäisi olla pro ensiyrittämällä. Ei hslua joutua ponnistelemaan oppiakseen. Eikä halua yrittää uudelleen kun menee pieleen.

Tullut äitiinsä tuossa asiassa :D On kuin peiliin katsoisi ja se turhauttaa.

Tuo on ihan oikeasti niin kiltti ja tekee paljon asioita niin ettei me muisteta niitä edes huomioida. Yritän muistaa että tuo on tosiaan vasta 9. Mutta mä en tiedä mitä 9-vuotiaalta voi vaatia.

Millä tasolla 9-vuotiaan ajattelu on? Ja sekin on tietty lapsikohtaista. Mutta noin keskimäärin.

Itse ajattelen niin että psykologiset testit olisi lapselle hyväksi tässä tilanteessa, sillä käytös ei ole lyhyellä ajalla esim. vuodessa muuttunut, vaan tilanne ei ole noin kahteen vuoteen muuttunut, vaikka lapselle on sen verran tullut ikää lisää.

Hei! Ajattelin nostaa vielä sellaisen näkökulman tähän että normaaliin kehitykseenkin kuuluu noita juttuja. Kouluun kun lapsi menee niin opettaja nousee suureen arvoon ja vanhempia lapsi voi alkaa ns kyseenalaistamaan. 

Suurin osa tekstistäsi kuulosti tutulta. Meillä tuo 8 v tyttö on välistä aivan mahdoton ja sitten välillä oikeinkin reipas. Esim iltarituaalit on yhtä sirkusta välillä kun taas toisinaan ne menee sukkelaa (toki tosi harvoin) että ittelle jää aivan pöllämystyny olo että mitä tapahtui=)

Jos olisin sinä, luottaisin äidin vaistoon tai mikä se nyt sitten onkin. Jos tuntuu että se on sitä jatkuvaa pään puuhun paukuttamista eikä edistystä tapahdu eikä onnistumisen kokemuksia tule niin ehkäpä sitten tulisi hakeutua tutkimuksiin. 

Eiköhän se järki sinne pääkoppaan tule ajan kanssa...sitä odotellessa=) vuoden päästä toivottavasti on taas aivan eritilanne=)

Juu, on tuolla se astma mut ilman infektioita ja atopiaoireita. Nyt on lääkityksen vähennys menossa. Yritetään päästä kesäksi kokonaan eroon jos suinkin mahdollista. Nyt just tiputettiin viikonloppuna montelukast pois. Flixo menee aamuin illoin x1 ja jos oireet pysyy poissa niin sitäkin tiputetaan.

Kieltämättä tuo esikon huomioiminen on jäänyt taka-alalle. Onneksi tuo tänäänkin nukkumaan mennessä ilmaisi että on halipula joten halittiin tiukasti ja ajan kanssa.

Usein tuo haluaa jutustaa mutta valitettavan usein siinä vaiheessa kun on jo pedissä ja ollaan sanomassa hyviä öitä.

Ja en pahastunut maaru lainkaan. Ihan hyvä kun tulee eri näkökulmia esiin. Eihän tuota tulisi edes ajateltua muuten.

Kiitos kun kerrotte kokemuksianne. :)

Meillä esim.  8-vuotiasta saa kotona monta kertaa kehottaa tekemään ihan tavallisia asioita, mm. nukkumaankäynti esimerkkinä.

Mutta luulen että koulussa yksi opettajan kehotus tehdä koulujuttuja riittää. Opettaja olisi siitä mulle muussa tapauksessa varmasti jo aiemmin kertonut.

Mutta siis misukka. Lapsi toimii toisin kotona ja koulussa sekä harrastuksissa.

Ryhmässä siis tai yksin kotona, tai jos sisaruksia, niin heidän kanssaan tai eri lailla koulutovereiden kanssa.

Siinähän, lapsen käyttäytymisessä ei mitään erikoista ole että eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa käyttäytyy eri tavoin.

Ja riulle vastaus. Ei tavislapset käy koulupsykologilla ennen ku joku huolestuu lapsesta eli on jotain ongelmaa.

Me käytiin kerran sillon ekaluokalla et saatiin se taksikuljetus taisteltua... Ja sekin siis just ongelmakäyttäytymisestä johtuen.

Mä en tiedä voiko tuo mistään ongelmista sinänsä johtua kun esim. ohjeiden noudattaminen ja itsenäinen työskentely toimii erinomaisesti koulussa.

Tuntuu et se on ihan oikeasti uhmaa kotona kun se ei vaan halua totella ja haluaa tehdä just mitä itseä huvittaa kun koulussa on niin kontrolloitua se oleminen.

Se ei vaan suostu tajuamaan ettei kotonakaan voi tehdä ihan mitä sattuu vaan kotona pitää kuitenkin uskoa ja totella vanhempia. Ja kun ri me turhasta urputeta vaan lähinnä aina turvallisuuteen liittyviä juttuja.

Tuo on jotenki uhkarohkea ja mennä touhottaa ajattelematta seurauksia.

Eikö tavislapset käy koskaan koulupsykologin tutkimuksissa? Itellä ei oo tietoo kun vaan erityisen tuen piiriin kuulumisesta 😊 Lapset usein käyttäytyy eri tavalla kylillä ku kotona. Meillä keskimmäinen on kotona kiltti ja koulussa taas heittäytyy ajoittain hankalaksi, että vaatii aikuiselta jämäkän otteen. Isoin on vähän enempi misukan pojan kaltainen, mutta iän myötä käytös on tietty muuttunut... Meillä alkaa murrosikä olla sen verran ajankohtainen että paljon menee jo sen piikkiin 😃

Toi on totta, mitä Maaru kirjoittaa.

(Koulu)lääkäri on lääkäri, ei psykologi, joten lääkäri voi jotain yleistä lapsen tilanteesta ammattilaisena sanoa.

Psykologiset testit on erikseen.

Eiks misukka teidän esikoisella ole paremmin ja helpommin mennyt astman suhteen nyt keväällä, näin olen käsittänyt? Ettei toi perussairaus aiheuta muuta pulmaa nyt? Käyttäytymiseen?

Ota kouluterveydenhoitajan kanssa esikoisen asiat nyt ensiksi puheeksi.

Halit.

Se voi olla luonnekysymys, ELLEi ole esimurrosikää. Voi olla jo tuon ikäisellä.

Nimim. 8-vuotiaan kohdalta kysytty koululääkäriltä. Lapsemme luonnetta arveli käyttäytymisen moottoriksi.