Koska tunsit olevasi aikuinen?
Niin monen monituista kertaa silloin nuorena mietin, miltä tuntuu olla aikuinen, ja mihin se vapauden ja kypsyyden olemus sitten kiteytyisi. Ensin mie ajattelin, että se on sitten sitä, kun on oma menopeli ja pääsee vanhemmistaan riippumatta liikkumaan itse. No, mie olin 16 kun sain piikin ja sillä huristelin, ja tunsin toki olevani todella cool ja melkein aikuinen jo, mutta silloinkin vain Melkein ;) Sitten kuvittelin, että se hetki, jolloin voin istua baarissa keskellä päivää/alkuillasta, juoda sivistyneesti yhtä siideriä ja lukea päivän lehteä, niin sit mie oon aikuinen! Toteutin tätä kummallista pinttymääni 17-vanhana oikein urakalla, ja edelleen oli sama ongelma; tunsin oloni nimenomaan teiniksi, joka vain YRITTÄÄ olla aikuinen :D Sitten odotin että 18v -synttärit avaisivat aikuisuuden oven. tai auto. Mutta mie tunsin oloni keskenkasvuiseksi kuorma-autonkin puikoissa. Kun olin valmistunut ja aloittanut työt kokopäiväisesti, kirjoitin silloinkin ystävälleni, että tuntuu kuin olisin vain pidennetyllä kesälomalla ja kohta taas kuitenkin koulun käytävällä. Olin luonut aikuisena olemisesta kummallisen käsitteen, jollaista gloriaa ja euforiaa ei sitten tullutkaan vaikka lain mukaan aikuinen jo oli. Eritoten se, ettei tuntenut itteään yhtään fiksummaksi, tuntui pelottavalta:D Tunsin olevani aika hyvässä mallissa, kun sairastuessani en enää potenutkaan "koti-ikävään" vanhempien sohvalla, vaan oma sohva oli miellyttävämpi, ja sinä päivänä kun muutin itse remontoimaani ja ostamaani taloon, oli sekin oma kulmakynnyksensä. Silti veikkaan, että tunsin itseni aikuiseksi vasta siinä vaiheessa, kun pöydässä oli yllättäen neljä nälkäistä lasta ja mie onneton en osannu edes makaroonimössöä maustaa... Ja silloinkin tunsin itseni VASTUUTTOMAKSI JA EPÄONNISTUNEEKSI AIKUISEKSI xD kertokaa mammat, milloin teistä tuli "aikuisia" ?
Vastaa
Listaa uusin ensin
mrsmetalli, muistan kun pikkuveljeni sanoi mulle mun ollessa rapiat parikymppinen, et sitten kun susta tulee äiti, niin sulla ei voi olla enää lävistyskoruja:D ja mie olin silleen et what?? no juu, kyllä mulla sittemmin vuosien varrella on korut vähentyneet, johtuen tosin pääosin siitä, että töissä piti tehä keikkoja, joissa ei saanut pitää yhtään korua päällä. ei korviksia, sormuksia tai muitakaan lävistyksiä. sitten kun aikani ruuvailin niitä aina takas keikkojen jälkeen niin lopulta jäi puolet korviksista ja huulikoru laittamatta kun en enää vaan jaksanut.
mutta nenäkorusta en luovu näiltä näkymine ehkä koskaan:) sain sen aikanaan tytöiltä joululahjaksi ja teetin siihen nätin hopeisen kukankin intiassa joku 5v sitten, pidän siitä tosi paljon:)
Kyllä se on nyt tässä parin viime vuoden aikana tullu se tunne.. toisen lapsen jälkeenkin olin vielä aika teini, hoidin kyllä raha-asiat, kodin ym, mutta muuten käyttäytyminen ja se pukeutuminen oli enemmän teiniä kun aikuista.. olisko radikaalein muutos tullu, kun vaihdettiin 1,5v sitten paikkakuntaa, eikä kummankaan vanhemmat asu tässä ihan lähellä? Vai sillon kun äidin kanssa meni välit poikki ja piti opetella päättämään ja tekemään asiat ilman, että äidille soittaa..? Vai oliko se keväinen ekaan ammattiin valmistuminen? Vai se, että oon ekaa kertaa vakityöstä äitiyslomalla? Ehkä se on noiden kaikkien asioiden summa..
Btw, viime viikolla olin valittava naapurintäti, kun alakerran teineillä oli bileet ja kävin jo heti kymmenen jälkeen illalla sanoo et meille kuuluu aika mekkala. :D tosin yritän vastustaa tätä tylsäksi aikuiseksi muuttumista ja oon kesällä menossa väriestejuoksuun ja kuopion viinijuhlillakin olis tarkoitus käydä.. :P
sralla, niin totta:D!! musta sääret saa näkyä jos ne on nätit, ja tietysti vaikkei oiskaan xD oma helma on pidentynyt kyllä vuosien varrella, se ei enää ole sellainen just perseen peittävä roiskeläppä. mutta siihen kyllä vaikuttaa sekin, että reidet ei enää kahen raskauden ja turpoomisten ynnä muiden jäliltä ole kivan näköiset enää kuin tiettyyn korkeuteen saakka, ja jos pistän niukempaa päälle, näytän joulukinkulta xD
sralla ja teeko, ihan totta! täytyykin perustaa tuosta ihan oma galluppi, että miten kukakin on mieltä niistä "soveliaista" jutuista mitä tietyn ikästen on ok tehdä tai näyttää ilman että se näyttäs just siltä että yrittäs näyttää nuoremmalta kun on:D
mie joskus törmäsin keskustelupalstalla ihmiseen joka oli vihastunut meidän sarjaan sydämettömästi. eritoten sitä oli ärsyttänyt se, miten MIE olin säälittävä "äänensä käheäksi juonut kolmekymppinen akka joka yrittää näyttää 15-vuotiaalta".
kyl mie aikani nauroin omalle äänelleni, joka on by the way ollut aina tällainen:D mutta sitten tyrmistyin siitä pukeutumisjutusta, olinhan kuvausten ollessa käynnissä vasta 23 enkä mikään kolmekymppinen:D!! sit mietin sitäkin, et onko mun siltikään soveliasta pukeutua lyhyempiin helmoihin kuin mitä tytärpuolet. mut ku ne ei koskaan ees käytä mitään mekkoja! aargh xDD!
mua ei häiritse yhtään nuo tukan värit mutta nuo vaatteet. . Mä mietin usein et näytänkö mä sellaiselta vanhalta naiselta joka pukeutuu teinien vaatteisiin :D mulla on jo 30 täynnä ja ehkä tää on se mun kriisi ;)
mie oon ehkä hämmentynyt siitä ajattelumallista, joka valtaa miut nykysin aika ajoin. täytän kesällä 29, onko siis soveliasta enää värjätä hiukset pinkiksi? onkohan mekkoni liian lyhyt? näytänköhän nyt vanhalta kurpalta joka yritää pukeutua teiniksi?
Mä en kyllä koe olevani aikuinen millään muuten kuin että ymmärrän vastuut ja sen että mun on pakko löytää kunnon työpaikka tän meidän perheen tähden. Ennen oon aina menny niin että kunnan töitä teen, jotta laskut saa maksuun ja ruokaa niin muulla ei niin väliä. Nyt kun tuo mies on sairas ja on pieni lapsi niin se mua kasvattaa kohti sitä aikuisuutta :) ...ehkä...
Lohduttavaa lukea että joku muukin joutuu miettiin omaa ikäänsä.
Mä yleensä kyllä oman aika hyvin muistan, mut oli ihan tosi nolo tilanne kun poliisi kysyi multa miehen syntymäaikaa ja en kyllä siinä muistanut!!!
Mul on varmaan numeromuistin kohdalla tyhjä aukko aivoissa!! 😱
Ei vaan muista!
En lasten henkilötunnuksien loppuosia enkä mitään muutakaan numerosarjaa.
miula kans ikuinen 18, 19 tai max 20 v, koskaa en muista ikää ja ikinä en halua myöntää olevani yli 20 v vaikka vasta 22, kriisi täytän tänä vuona 23 :S joka vuos sama kriisi
Mulla onneks asiaa helpottaa se, että tyttö syntyi kolme päivää sen jälkeen kun mulla oli synttärit. Eli kahteen kymppiin aina lisään sit vaan tuon tytön iän 😅 Mutta välillä kyllä ei tule ihan heti se vastaus...En tiedä mihin mä olen jymähtänyt, mutta on kauhean näppärää aina sanoa olevansa pari kymppinen. Vaikka 25 alkaa olla jo lähempänä 😬
Tipihii, mä en edes aina tiedä paljonko olen. Viimeksi poliisit pysäytti ja kysy, että oonko minkä ikäinen, kun olen niin sairaan lyhyt (160), että voisi luulla siis ihan pennuksikin. Mutta ne oli hieman kauhuissaan kun arvoin ikää 😅 Mutta toinen oli naispoliisi ja sanoi kans, että ei se lapsien jälkeen ole vanhentunut, lapset ne vaan kasvaa ☺️
Mummy, melkein aikuinen 😉
mulla taas on enemmän sellainen fiilis että en ole aikuinen vieläkään.
omilleen muutto , lastensaanti eikä edes ylennykset töissä ole saanut mua tuntemaan itseäni sillä tavalla aikuiseksi, että kuuluisin joukkoon. Olen itsenäinen, vastuuntuntoinen ja vastuullinen, mutta ne ei mun mielestä ole vain aikuisuuden merkkejä. Tietysti vastuun määritelmä on kokonaan eri kun on lapsia, mut silti musta ei tunnu aikuiselta. Ei kyllä teiniltäkään, mut jotain siltä väliltä :) vaikkei tässä kai enää edes "nuori aikuinen" kategoriassa olla.
Mä olen miehen sössimisen jälkeen alkanut tuntemaan olevani jo liiankin aikuinen. Nyt mietittynä olen tainnut aikuistua äidiksi tullessa, eli tuossa pari kymppisenä. Alaikäisenä tuli meinaab hölmöiltyä ja kierrettyä jopa baareissa. Polttaakin kerkesin kolme vuotta ennen täysi ikäisyyttä! Ja onneksi lopetin 😬 Ajokortti ja oma-auto lisäsi kyllä vapautta ja olis varmaan voinut jatkaa hölmöilyä, mutta mieheni tavattua ei ollut enää tarve mennä ja sekoilla. Tavallaan silloin alkoi miettiä elämää ja mitä siltä haluaa. Baaritkin kun oli nähty jo tuossa 16-18. Mutta vastaisin siis 20, koska sen jälkeen on vaan ollut järkevä, ajatellut lapsia aina ensin, yrittänyt olla aikuinen ja huolehtiva vanhempi. Eikä mulla tosiaan edelleenkään ole tarvetta mennä, olen tähän ihan tyytyväinen. Ja kiitollinen kaikinpuolin että mua on näillä ihanilla lapsilla siunattu! Mies oli ehkä väärä, ehkä ei. Sen näyttää aika.
jaa, aina iteki kuvittelin, tosin katoin aina muutaman vuoden vanhempia miten aikuisia ne on, MUTTA olen 22 ja en koe vieläkään olevani aikuinen ja mieskin siitä aina muistuttaa :D ei auta vaikka on työ, asunto, auto ja laina
sillon kun sain ensimmäisen lapseni eli noin 30 vuotiaana...
joo, mun ei tarvii ees heittäytyä nolatakseni itteni, se tapahtuu ihan luonnostaan:DD
No täähän nyt vaihtelee :D Ajoittain tunnen itseni vieläkii ihan pennuksi, kun taas toisinaan kiristän kukkahattuani tiukemmalle ja oon vastuuntuntoinen aikuinen. Ehkä sitä luuli olevansa aikuinen ku muutti omilleen? Nyt sitä tietty tietää jo paremmin :D Mutta miusta on kiva välillä heittäytyä ja minnuu ärsyttää joskus ihmiset jotka ei osaa heittäytyä ja vaikka nolata ihteensä :)
up!
