Masennusta?
Moikka mammat! Oliko täällä joku joka oli sairastanu masennusta? Minkä perusteella aloit sitä epäilemään ja söitkö ihan lääkkeitä? Mä oon pitkän aikaa ihmetelly tätä jatkuvaa väsymystä ja oon epäilly jonkilaista ikäkriisiä kun tuntuu et kaikki tympii. Välillä oon itekki epäilly masennusta mutta en oo asiaa sen kummemmin miettiny. Mies tuumasi tänään että kun tätä on jatkunu jo kohta puolivuotta että kannattasko mennä lääkäriin tuohan on jo masennusta.. Kierukka mulla toki on käytössä en tiiä kuinka se mielialoihin vaikuttaa. Joskus oon pillerit jättäny pois mielialanvaihteluiden vuoksi.
Vastaa
Listaa uusin ensinKiitoksia vastauksista ja 💕 kiitos Maarua 😊 kyllä nyt on taas ollu mukavempia päiviä vaikka nyt yks työjuttu meni persiilleen ja ketuttaa se. Onneks on tuo ukko joka meuhkaa siitä munki puolesta niin mun ei tarvii. Täytyy nyt seurailla ja tuumailla vähän. Ihana kun on tämä paikka mistä saa aina apua 😉
Mun kokemukseni on se, että niin kauan ku se jatkuva paha olo, väsymys ja ärtyisyys häiritsi itseä, kyseessä oli lievä masennus.
Sitten kun tuli kuvioon välinpitämättömyys omaa oloa kohtaan ja turtui oireisiin, niin masennus paheni.
Lääkkeitä en suostunut ottamaan. Puhumalla mä taistelin itseni suosta. Ja tuolta pahemmasta tilanteesta omin nokin ja liberolaisten tukemana kun psykiatrinen sairaanhoitaja vaihtui eikä uuden kanssa oikein tulla juttuun. Kemiat ei vaan kohtaa. Siitä ole silloin mitään hyötyä.
Srallan ajatukset kuulosti tutulta. Mun teini-ikä oli kans just juomista ja seurustelu vähän vääränlaisten tyyppien kans. Mitä lie sillon pitäny oirehtia.. Nykyään se on lähinnä itekseen hiljaa möyröttäminen ja armoton väsymys/ketutus. Onneks on tuo muksu 💕. Töissä on ollu aika rankka vuosi. Huono työilmapiiri ja onneton johtaminen. Toivottavasti pääsen syksyllä siirtymään vanhaan paikkaan. Ja tietty tää koko talven kestäny sairastelu... En tiiä.. Kaikki on vaan sekasi
Hop