Sasme, kuinka teillä menee? :)

En tiedä, kauanko sitä on kestänyt. Enkä tiedä, onko kyse ihastumisesta, rakastumisesta vai jonkinlaisesta huumasta. Mieheni sanoi rakastavansa minua ja uskon että hän sitä tarkoittaa. On ollut hyvin pahoillaan ja rikki itsekin, ollaan täällä itketty pari päivää molemmat ja hän on selvästi asioita miettinyt.. tänään soitti käymään työpaikalleen, oli kuulemma asiaa.

Sanoi haluavansa perheensä.

Toivon että aika parantaa haavat ja voisimme olla onnellisia. Teemme ainakin kaikkemme sen eteen. Kiitos tuestanne, on ollut helpottavaa kuulla erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä ja itseki miettinyt asioita paljon useammalta kantilta..seison silti anteeksiannon ja rakkauden takana, aika näyttää kaadunko vai pysynkö pystyssä.

Sasme, onko mies siis kerran pettänyt vai onko useastikkin? Ajatellen vaan, että jos tunnetta on jo pelissä ja on ehtinyt siihen toiseen naiseen tutustumaan, niin kauanko tota on sitten jatkunut? 😦
Mut mä uskon, että sinä ja lapset pärjäätte kyllä vaikka jöisitte yksin, jos mies päättää lähteä. Ja uskon kyllä, että saatte asiat puhuttuakin, jos mies päättää jäädä ja sä annat anteeksi.

Jos sulla on tämä sivu auki ja päivität sitä, se lähettää edellisen kommentin aina uudestaan ja uudestaan.

Kiitos. Tää aina jostain syystä lisää mun edellisen kirjoituksen toiseen kertaan kommenttien väliin..siksi joudun poistelemaan kirjoituksia. Kyllä tämä tästä.

Kirjoittaja on poistanut kommentit.

Tiedän, olen varmaan tyhmä..mutta pakko tehdä niinkuin tällä hetkellä tuntuu parhaalta, koetan olla rauhallinen vauvan vuoksi koska en halua sille mitään pahaa. Ymmärrän että mun elämä on pian toisenlaista, mutta tarvitsen aikaa siihen valmistautumiseen.

Iskä hoki minulle aina pienenä, kun oli vaikeaa, että ruumis voi olla heikko mutta mieli on vahva. Sen mukaan olen yrittänyt aina elää ja elän edelleen, siihen uskon.

Kirjoittaja on poistanut kommentit.

Uskomaton sissi olet kun jaksat katsella pettäjämiestä silmissäsi. Mä en tuollaiseen pystyis jos tietäisin et ukko on käyny vieraissa.

Mutta jos koet että tuo järjestely sopii sulle niin siitä vain. Kunhan muistat arvostaa itseäsi riittävästi, eli jos se ukon läsnäolo alkaa risoo ni dumppaat sen mäkeen.

Muistat että sinä ja lapset olette tärkeimpiä ja et anna ukolle mitään saumoja pitää itseäsi löysässä hirressä. Vaikka musta sä olet jo hirressä kun odottelet miehen päätöstä. Mut oma on valintasi milloin sun rajasi tulee vastaan.

Ei mulla oo oikein vaihtowhtoa kuin antaa anteeksi, lastenki takia. Se ihminen kulkee mun elämässä jossain muodossa sen loppuun asti, en jaksa katkeroitua ja kantaa kaunaa,koska senkin kantaminen on raskasta siinä missä anteeksianto. Musta mieli ei oo koskaan ollu mun juttu, harmi että asiat meni näin.. kysyin aamulla mieheltä miten selviän, niin halasi ja sanoi ettei ole lähdössä minnekkään, että nyt vain ollaan ja katsotaan, mikä käy minulle koska tuntuu etten pärjäisi yksinkään. On mulla äiti, ja sisko ja rakkaita ystäviä, kaikki on tukena ja kun hrtken epäröin jaksanko yksin vauvan kanssa, niin saivat valettua muhun voimaa, että tietenkin jaksan.
Nyt vain elellään ja yritän olla rauhassa, kun olen itse valmis niin kysyn mieheltä mitä hän päättää jatkossa tehdä, jääkö vai lähteekö. Nyt tieto vielä satuttaa niin paljon, pitää alkaa valmostautimaan pahimpaan, mutta toivoa parasta.. kiitos teillr ♡

Sasme, me oltiin miehen kanssa jo eroamassa, koska mies koki sen helpommaksi ratkaisuksi. Silloin hän ei olisi ollut mulle ja lapsille "rasitteena" ja heikkona hetkenä lupasi mulle yksinhuoltajuudet ja ei halunnut tavata lapsiaan. Lupasi maksaa elatukset jne. Toimi täysin vastoin normaalia käytöstään.

Me saatiin asiat puhuttua, mutta miehen valehtelun takia nyt keräillään luottamusta takaisin. Ja valehteli tosiaan niinkin tyhmistä asioista, kuin siitä, että meni harrastuksiin vaikka sanoi olevansa töissä...

Mutta oltiin tosiaan moneen otteeseen eroamassa, kun taas sitten mies ihan yöstä ilmoitti, ettei haluakkaan. Vuorotellen vatvoi. Ja koska meidän tilanteessa mies oli 2,5kk vatvonut eikä tiennyt, niin ilmoitin, että huomenna viimeistään kertoo mitä haluaa tai mun on pakko hakea itse eroa. Ja sehän puhui. Mutta meillä tilanne vaati sen, että mieheltä piti se tieto vaatia. Hän kun ei muuten varmaan ois saanut mitään järkevää ajatusta päähänsä. Ja ehkä se tunne, et oli menettämässä perheen, lapset ja vaimon, sai sen tunteen että "ei helvetti mitä teen".

Eron suhteen aloin kyllä jo olemaan valmis ajatuksissani, koska välillä tuntui tosiaan, että mies oli etäinen ja ei vaan enää halunnut jatkaa. Ei koskenut muhun jne. Jopa asuntoa hain mulle ja lapsille. Mutta jossain vaiheessa tosiaan itkut oli itketty.

Mutta JOS teillä on aitoa rakkautta ja aitoa välittämistä, niin älkää antako periksi, vaan avatkaa solmut joiden takia teidän liekki on sammunut. Jokin syyhän sille on, että toinen ei ole onnellinen. Eli nyt vaan keskustelua. Voimia sinulle 💗 Etenkin jos aijot antaa miehellesi anteeksi. Itse en pystyisi.

Carata, tiedän, on hirveän vaikeaa olla puhumatta parannuksesta ja asioiden korjaamisesta, mutta tiedän että se on mieheni päätös. Olen antanut hänelle ehkä vähän ajateltavaa, en kiristäen enkä uhkaillen. Jos hän rakastaa ja haluaa valita vielä perheen kaiken jälkeen, olen tässä. Jos ei, otan vastaan hänen tarjoamansa tuen ja suostun yhteishuoltajuuteen ainakin esikoiseata, jos nyt jotain kamalaa tapahtuisi ja hän päättääkin kuukauden päästä ottaa ja lähteä, niin sitten en tiedä mitä vauvan käy vai pidänkö hänestä yksinhuoltajuuden jos voin. En toisaalta halua tehdä asioita liian vaikeiksi ja isälmä on aina oikeus tavata lapsia ja olla osa sitä elämää, samalla tavalla kuin itsekin haluan olla. On tämä vaan raskasta..mut leidit, mitä enemmän tätä tässä olen vatvonut niin enää ei edes itketä:) tekee ihan hyvää purkaa mieltä, kiitos teille.

Kiitos nki91 kauniista sanoista ja tuesta♡ En syytä itseäni tapahtuneesta koska en ole tehnyt mitään, mutta en tiedä voinko miestäkään syyttää. Kenen vika se on, joskus asioita tapahtuu ja virheitä tehdään, tuntuu ettei se syyttäminen nyt auta ketään. Rakastan vielä niin paljon enkä osannut tätä odottaa, ehkä se viha tulee myöhemmin tai sitten aivot suli lopullisesti...:)

Sasme, toista on vaikea pakottaa mihinkään. Eli miehen täytyy päättää haluaako olla täysillä teidän kanssa vai olla tämän uuden tai jonkun muun kanssa. Ja se, että on sokeasti olettanut toisen olevan täysillä mukana, kun huomaakin ettei se ole, niin kyllähän se sattuu. Tiedän 😔 Ja lapsien takia erokin tuntuu pelottavalta vaihtoehdolta, mutta JOS ette saa asioita kuntoon, niin kyllä kaikki asiat saa niin, että sinä ja lapset pärjäätte.

Sun pitää nyt vaan ajatella itseäsi ja lapsiasi. Eikä missään nimessä harmitella ainakaan sitä, että sinussa on nyt uusi elämä! Eihän teidän tilanne hänen vika ole. Eli iloitse raskaudesta 💗 Miehesi teki väärin, mutta lapset ja sinäkin olette siihen syyttömiä.

Ehdotin pariterapiaa. Sanoin että kaiken voi korjata, vielä voi tehdä asiat toisin..oon ollut niin kiltti kun oöen vain voinut olla, ei huutoa eikä räyhäämistä, ei ei se en ole minä..miehellä yhtä paha ollut olla kuin mulla. En tiesä miten vakavaa sen toisen kanssa on, ilmeisesti vaikuttaa, kun sanoi ettei sitä ehkä voi nyt enää peruuttaa mitä on tapahtunut heidän välillään. Esikoisemme on 2v. Eniten erossa pelottaa olla erossa lapsista, menisi varmaan vuoroviikoin ja voi taivas en ole oölut kahta päivääkään erossa pojasta. Vauva tietenkin alkuun ei voikkaan olla isällään kun on rintaruokinta enkä pystyisi sitä antamaan pois varmaan mielellään ennen kuin syö kiinteitä. Sanoin siitä miehelleni ettei hän voi "riistää" vauvaa rinnoiltani ja siitä voi olla vaikea alkuun luopua kun on niin pieni. Sanoi ymmärtävänsä.. kaikki asiat vähän pelottaa voielä.. pitänee vain tottua ajatukseen ja rauhoittua, untakaan ei saa kun asiat pyörii ja pyörii.. niin ja kun kysyin miksei mies ole sanonut aiemmin, että hänellä on toinen mielitietty, niin asiat olisi voitu twhdä toisin kun nyt raskautta on myöhäistä edes keskeyttää tai en halua enää näin pitkällä, se on kuitenkin jo pieni minivauva, niin hän sanoi vaan ettei tiedä ja että on yrittänyt itse yrittää olla tässä suhteessa muttei enää voinut.. en tiedä, toivon että tästä vielä selvittäisiin.. huoh..

Jenkku, mun tapauksessa mies olis lähtenyt heti jos olis pettänyt. Silloin en olis miettinyt tai alkanut edes yrittämään keskustella ja korjata asioita, koska mun mittapuulla pettäminen on asia jota ei vaan anneta anteeks. Mutta meillä ongelma oli se, että mies pakoili kotona oloa ja meitä, koska ei tiennyt pystyykö olemaan hyvä isä lapsille ja mies mulle, kun laina ja laskut painaa päälle eikä hänellä ole juurikaan aikaa olla kotona. Haluaa kuitenkin vapaa aikaa, aikaa harrastaa ja olla kavereiden kanssa. Ja kun tulossa oli kolmas lapsi, niin HÄN oli se joka koki helpommaksi jättää perheen ja erota. Mutta hän paniikissa noita temppujaan teki ja vatvoikin tuon haluan erota ja en missään nimessä halua erota kanssa.

..Ja mä aloittajan tekstistä ymmärsin, että jos "mies kertoi tekemisistään ja sanoi olleen tunteita toiseen naiseen jonkin aikaa", että tekemisillä viitataan siihen, että on ehkä tehty muutakin kuin katseltu.

Eikä se ihastus välttämättä ohi mene. Jos ihastuu, niin äkkiä sitä rakastuu, kun onkin uusi eikä se "sama vanha". Valitettava tosiasia. Mutta mun kokemuksen mukaan pettäjä pettää. Se on vaan asia jonka joko pystyy tekemään tai ei pysty. Ja jos pystyy, niin mikään ei estä tekemästä niin uudelleen.

Mutta aloittaja, sun ja miehen täytyy nyt tosiaan puhua. Miehen täytyy päättää mitä haluaa ja sun pitää päättää annatko anteeksi. Itse en voisi antaa anteeksi, etenkin jos homma on jatkunut jo jonkun aikaa. Mahdollisesti jo silloin, kun olette lasta yrittäneet 😔 Ja se, että mukana on pettämisen lisäksi tunnetta, niin ei...😩

Mutta päätin illalla että tuli mitä tuli niin elän lapsilleni ja aion pitää heistä parasta mahdollista huolta. Jos mies päättää suhteemme niin se olkoon sitten niin. Olen fiksu ja vahva nainen, ehkä löydän vielä onnen jostain, mutta nyt aion omistaa elämäni lapsilleni ja keskittyä omaan hyvinvointiin. Pyöriköön mieheni kuvioissa, hän on mielettömän tärkeä esikoispojallemme ja minulle. Sattuu päästää irti, mutta sitä kai se rakkaus on..nyt minulla on sitä enemmän annettavana lapsille. Kiitos kauneista sanoista teille ja ohjeista, eiköhän tämä tästä..

On pettänyt sen naisen kanssa. Ollaan olty 4v kihloissa ja yksi lapsi on ennestään, eli yämä on toinen. En halua viedä häneltä lapsia, koska jos joku tekisi niin minulle, se olisi maailmani loppu. Hä on hyvä isä. Enkä usko että hän vedättää ja haluaa vain "punkata" kanssani, ei ole kyse sellaisesta eikä hän halua minua ainakaan tällä hetkellä. Pyysin itse häntä jäämään, että pystyn käsittelemään eroasiaa rauhassa ja totutella ajatukseen, koska en ole varma jaksanko nyt yksin hoitaa esikoista ja murehtia eroa ja raskautta.. viestini taisi vai olla että sydämeni särkyi ja kaipasin lohtua muilta, olin päivällä hyvin sekaisin ja ehkä vähä paniikissa tilanteesta. Tässä nyt vielä jutellaan ja minusta tuntuu että hän miettii, jääkö perheensä tykö vai haluaako lähteä. Minä en voi sitä hänen puolestaan päätttää..toivon että jäisi, koska olin onnellimen ja haluan sokeasti uskoa, että voimme vielä olla, mutta miehen pitää sitä myös itse haluta. Tai sitte olen vain epätoivoinen ja koitan riippua jossain mitä ei enää ehkä ole..

Tosi kurja kuulla tuollaista mutta onpas "jalomielinen" kun jää sun kanssasi asumaan. Voi hyvä ihme sentäs. Ei tuo nyt sinua kohtaan ihan oikein ole, että tyyppi vaan ilmottaa et hän on ihastunu toiseen mut silti meinaa punkkaa sun kanssas.

Nyt kyl peesaan Maarua. Älä suostu tollaseen. Jätkä ei arvosta sua puolikkaan pennin vertaa.

Kuulostaa pelottavasti samalta vatvomiselta jota meidän perheessä oli joulun jälkeen kun kolmas lapsi ilmoitti tulostaan. Mies oli pois kotos, valehteli, ei puhunut ja kun kysyin, niin alkoi vuodattaakkin kaikkea maksamattomista laskuista isoon lainaan ja siitä, kuinka ei tiedä mitä elämältä haluaa. Nyt onneks ollaan jollain ihmeen kaupalla (rakkautta seitsemän vuoden ajan 💗) saatu asioista puhuttua ja pystytään jatkamaan, vaikka luottamusta joudutaankin uudelleen rakentamaan.

MUTTA älä nyt missään nimessä kuuntele sitä miestäs ja usko, että tuo olis jotenkin sun vika ja etenkään, että sussa olis se vika. Mulle jäi tekstistäsi päähän vaan se, että Miehellä on ollut tunteita toista naista kohtaan jo pidempään? Siis MITÄ!?!? 😱 Raskaus sulla on kuitenkin melko alussa, joten en sit tiedä miten voi tuntea toista naista kohtaan jotain, kun toisen kanssa yrittää lasta?...Huoh 😔 En tiedä oikeesti mitä sanoa. Mä varmaan olisin jo potkassut jalkoväliin. Kerran omasta puolesta, kerran syntymättömän lapsen puolesta.

Se, että mies asuisi sun kanssa odotus ajan kuulostaa mun korviin vaan lähinnä siltä, että käyttää sua hyväksi, kun ei tarvii ehkäisyä käyttää. Noin rehellisesti sanottuna. Muuta ei tule mieleen. Koska jos pystyy toisia katselemaan, niin ei siinä paljoa enää "vanhasta" välitetä. Ei ainakaan rakasta, vaikka niin olisikon sanonut. Sanoa voi mitä vaan, mutta teot ne merkitsee.

Pihalle se mies. Ihan oikeasti...

Saattaa kuulostaa pahalta mut voin kokemuksesta sanoa, että nyt yhteishuoltajuus kuulostaa hyvältä idealta, mutta ota yksinhuoltajuus ja elatusmaksut tapaamisoikeudella/pakolla. Mut jos jäätte yhteen asumaan ni toine naine unohtuu nopeesti ja palaatte varmasti takas yhteen jos sitä molemmat haluatte. Toi voi olla vaa joku vaihe