Mulla tuli viel mieleen että oisko tyttö katsonut jotain lastenohjelmia joissa ollut jotain pelottavaa/jännittävää joka jäänyt mieleen pyörimään.

Meidän tytöllä on näin.
Muistaa aivan pienetkin yksityiskohdat ties mistä ja niitä pohtii ja toisinaan tulee juuri jotain pelkoja. Niitä käydään juttelemalla läpi ja joskus katotaan yhdessä uudestaan joku ohjelma missä jäänyt joku mietityttämään.

On myös ihan hirveän tarkka jokaisesta äänestä. Ihan 1v asti kysellyt joka ikisestä rapsauksesta jota ei tunnista että mikä se oli ja mistä sellainen ääni tuli.
Ei välttämättä edes peloissaan. On vaan hirmu tarkkaavainen ympäristöstä ja myös tiedonhaluinen!

mutta siis sitä turvaa toi kyllä se keskustelu äidin kanssa. Sillä jaksoi aina uskoa että kaikki menee hyvin♥ joten pidä tuo linja niin hyvä siitä tulee :)

Mulla tulee ihan tuosta teidän tytöstä mieleen minä pienenä :) olin tosi epävarma ja halusin koko ajan olla äidin kanssa. Mutta kun menin tarhaan niin siellä oli yksi aivan ihana täti johon sitten rupesin luottaa ja olin sen helmoissa kiinni koko ajan. Se koulun aloitetus oli sitten vaikeampi kun ei oikein kavereita ollut :/

Kiitos teille sanoista!!!

Mä vaan olen kans sellainen, että alkaan 'ressaamaan' tälläsiä, varsinkin kun on lapsista kyse.. Mietin ja tuumaan myös, että miten voisin toista rohkaista ja auttaa ja ennenkaikkea kertomaan, että kaikki on hyvin!!!
Tyttö on kyllä todella kovasti mun perään, olen nyt ollut 7vuotta kotona lasten kans (lapset 6,5v, 5v ja kohta 3v), olen välillä jutellut lasten kanssa, että jos äitikin menisi töihin, johon tyttö(5v) vaan aina meinaa, että ei, sillä hän haluaisi olla vain äitin kans kotona. Huomaa kyllä tytöstä, että koti on sille todella tärkeä ja turvallinen paikka! Ja me kun ei olla tytön (eikä toisten lasten) kanssa erossa juuri ollenkaan, tytön yökyläilyt mahtuu varmaan yhteen käteen..

Tuo ikäkin on varmasti sellainen, että mielikuvitus on suuri. Viime yönä tyttö taas itki sängyssään ja kävin peittelemässä, kohta nyyhkytti uudestaan, sanoi, että ihan kuin joku olisi koputtanut ikkunaan. Tuli viereen taas loppuyöksi (yhdessä välissä myös tuli joka yö meidän sänkyyn, mutta nyt n.2kk on nukkunut tosi hyvin omassa sängyssä aamuun saakka), vieressä kun nukkuu, niin nukkuukin kuin tukki eikä tunnu unia näkevän. Illalla nukkumaan mennessä ei ole ongelmaa, tosi hyvin jää ja nukahtaa omaan sänkyyn, huoneen ovi (huoneessa myös isoveli 6,5v) kokonaan auki, eteisestä paistaa valo, juttelemme miehen kanssa ihan normaalilla äänellä, että tyttö kuulee, että täällä ollaan koko ajan. Pieni yövalokin on, tällä hetkellä tosin patteri loppu, mutta eteisestä tulee valoa melko paljon huoneeseen.

Se, kun tyttö on niin ujo/arka tutustumaan uusiin ihmisiin, paikkoihin tms., niin tässä on jännä se, että jos vaikka isoveikan eskarikavereita tulee kylään, niin tyttö on menossa mukana kuin olisi aina heidät tuntenu, mutta ehkä tässä on se, että kun perhe on tytölle niin turvallinen ja tärkeä, niin luottaa siihen, että kun isoveikka tuntee kaverinsa, niin uskaltaa itsekin silloin heidän kanssa leikkiä. Ja paremmin tyttö tulee kyllä vähän ikäistään vanhempien kanssa juttuun. Osaa turvautua isoveikkaan ja jopa pikkusiskoonkin. Kerran sanoikin, että sitten hän menis kerhoon, jos pikkusiskon sinne voisi tulla :D ihana!!!

Oon myös yrittänyt mennä tytön kanssa kaksin jonnekkin, kuten viimeksi mentiin kaverin luo me&i kutsuille, mutta jo matkalla tyttö meni hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi. Ennenkin lähdettiin, niin sanoikin monesti, että toisaalta tahtois tulla mukaan, mutta toisaalta ei, eli jännitti tilannetta ja vielä enemmän, kun ei sisarukset ollut mukana.
No oltiin kutsuilla ja kun sieltä lähdettiin, niin kehuin tytölle, että kuinka mukavaa oli kun lähti äitin kaveriksi sinne.

Noh, nää ny ei enää niinkää liity noihin uniasioihin tms.. Mutta jos tosiaan muillakin on näin herkkä ja ujo lapsi, niin olisi kyllä kiva kuulla miten on menny asiat. Varsinkin itse mietiin jo sitäkin että kun pitää eskariin mennä, että onko siihen mennessä tyttö saanut rohkeutta lisää. Eihän hän varmasti ujoudesta yli pääse, eikä tosiaankaan tarvitsekaan, osa hänen luonnetta ja temperamenttia se on, mutta että vähän edes rohkaistusi ja oppisi luottamaan oikeasti luottamisen arvoisiin ihmisiin (kerhotädit jne..)

Huh, tulipa stoori.. :D ..josko tuosta jotain selkoa saisi, eikä teksti poikkoilisi miten sattuu asiasta toiseen :D

Tuo on niin raastavaa kun ei tiedä miten auttaisi pientä, varsinkin kun ei edes tiedä mistä kyse tarkalleen... 😢

Voisiko auttaa että olis nulahtamishetkellä hänen luonaan toistaiseksi?
Yövalo?
Miten jos kokeilisi pimeässä huoneessa tuota kipinöiden tekoa...en tiedä onko ihan hullu ajatus tuossa vaiheessa... Ite tunnet tyttös, kannattaako vai pahentaako tilannetta? Ei ainakaan nukkumaanmeno hetkellä ja ehkä jossain toisessa huoneessa?
Me tehtiin pienenä tuota että laitettiin huoneesta valot pois ja sitten vetästiin esim villapaita tosi nopeaan päältä pois niin että säkenöi. Se oli jännää mutta hirmu hauskaa!
Oon ollu aikas pieni kun isoveljet sen opettaneet.

Mutta mitä muuta se voisi olla kuin sähköä...
Niin, se on vähän miten kukakin uskoo. Ite uskon täysin enkeleihin, mutta tuntuis kummalliseta jos ilmestyisi niin että lapsi pelkäis. Enkelithän on juuri turvaksi.
Jos huone on ollu ihan pimeä ni toi sähkööntyminen kuulostaa ainakin luonnolliselta selitykseltä.

Meillä myös tyttö ihan hirmu herkkä ja pohtivainen 3v.
Oli kausi ettei ois nukkunu muuta ku kädessä kiinni.
Näki unia ihan koko yön, kaikista päivän tapahtumista ja mitä kuullut esim aikuisten puhuvan ja unet sitten sekoittui todellisuuteen.
Ei hyväksy sellaista pistorasiaan laitettavaa yövaloa koska sen aiheuttamat varjot pelottavat. Haluaa että isompi pikkuvalo on päällä kunnes nukahtaa. On unilelut ja pari kirjaa vieressä.
Meillä on iltasadun jälkeen myös iltarukous.
Ja siihen saa lapsi osallistua ihan omalla tavallaan.
Milloin kiittää jostain lelusta tms tai rukoilee vaikka jonkun tutun lemmikin puolesta jne. 😊💕
Tosi ihania juttuja tulee pienille mieleen ja toivon että tuo lapsenmielisyys säilyisi.

Voi surkelo♥ muista että pääasia on että lapsi saa turvaa äidistä mihin hän luottaa♥ ei äiditkään kaikkea osaa selittää mekin ollaan vain ihmisiä♥ älä vaadi itseltäsi liikaa.

Niinpä. Onhan se sähkö voinut tosiaan tulla vaan hiuksista..

Koko päivän tyttö on ollut mietteissään, ei edes olisi tahtonut mennä mummun ja paapan luo siksi aikaa, kun me käytiin isännän kans hiihtämäs, jäi kuitenkin ja hyvällä mielellä oli kun tultiin hiihtämästä. Mutta selkeesti siellä piti mua silmällä kun jäätiin vielä hetkeksi, seurasi, kuunteli tarkasta mitä mummun (äitini) kanssa juttelin.. Kotiin kun tulimme, ja alettiin valmistautua nukkumaan, alkoi tyttö itkemään ja kertoi että pelkää.. :'( syliteltiin ja halittiin, juteltiin vielä, ettei tarvitse pelätä.. Kyllä niin äidin sydäntä särkee.. Miten sitä osaisi rohkaistakin tyttöä..
Hän on ihan erilainen kuin isoveljensä ja pikkusiskonsa, heillä on rohkeutta yms.. Kai tää meidän tyttö jää vaan niin kovasti miettimään asioita, eikä pääse yli hetkeen aikaan.. Oli siis ihan mistä asiasta tahansa kyse..

Mä en tiiä muuta kun että voi olla sitä sähköä ja sit nuo henget, miksi ei? mua säikäytti yksi ilta kun tultiin mummilasta kotiin ja poika lähti juoksemaan yhtäkkiä alapihalle ja huusi äiti kato tuolla on x! Se tuli meitä katsomaan! Ja tuo x.. Poika kutsui nimeltä meidän kuollutta koiraa jota ei ole nähnyt muuta kuin kuvissa. intti vielä että se x se on Ei mikään vieras koira eikä meidän nykyinen. Ja mä menin tietenkin pojan perässä enkä nähnyt mitään. liiketunnistim valo kyllä syttyi vaikka kukaan ei ollut siinä lähellä että se vois syttyä. Meidän koiran kun päästin ulos niin juoksi häntä heiluen heti alapihalle vaikka ei siellä koskaan käy .. Jos henkiin on uskominen niin en ihmettelisi että sen koiran henki siellä olisi ollut koska tuo mummola, missä me nyt asutaan, oli sen lempipaikka, viimeinen paikka minkä se näki ja se koira rakasti lapsia enemmän kuin mitään koko maailmassa♥ joten miksi s ei olis näyttäytynyt sille pojalle joka mun mahassa kasvoi tuon koiran kuollessa

On ihan hyvin voinut olla ihan luonnollinen selitys kuten just joku staattinen sähkö pehmolelusta. Tai sit on näitä henkiä sun muita joita etenkin lapset näkee ja kokee. Kaikki on mahdollista. Henkiä voi sit ihan pyytää menemään pois jos lasta pelottaa. Ne tottelee kyllä. Siis meinaan, että lapsi voi itsekin sanoa ääneen, että mene pois. Jos kyseessä on staattinen sähkö, niin se ei tietenkään käskemällä kaikkoa.

Mulla on yks huono peitto joka sähköstyy. Eikä mikään fleece vaan siis perus nukkumiseen tarkoitettu peitto. Se iskee siis joskus ihan kipinääkin! Mutta mä olen 5-6v iässä nähnyt enkelin ja joskus teininä 14-15v olen tuntenut kun sänkyä ravistellaan. En siis pitäis yhtään hulluna hommana vaikka siinä olisi joku juttu ollutkin.