Äitien jaksaminen

Hei, haluaisin keskustella äitien jaksamisesta. Miten te muut äidit jaksatte? Harrastatteko itse jotain? Kuinka monta lasta? Minkä ikäisiä? Oletteko kotona lasten kanssa vai käyttekö töissä? Kuinka paljon järjestätte puolisonne kanssa yhteistä aikaa ilman lapsia?   Tässä minun tarinani omasta arjestani: Eli olen kahden tyttölapsen (1v 10kk ja 4,5v) äiti, iältäni 25v. Tällä hetkellä olen lasteni kanssa kotona ja mieheni on töissä päivät/illat. Harrastan itse urheilua 2x/vko(1,5h/kerta) niin, että lapseni ovat sen ajan mieheni kanssa kotona tai hänen ollessa töissä, olen vienyt lapset jommalle kummalle isovanhemmalle. Toimin myös ohjaajana muille lapsille urheilussa 1x/vko, 2h kerrallaan. Eli näihin harrastuksiin käytän viikossa aikaa yht. 5h. Käytän lapsiani myös omissa harrastuksissa, molemmat käyvät muskarissa. Sekä käydään myös lasten kanssa 1x/vko seurakunnan järjestämässä perhekerhossa. Kotona minä äitinä (luonnollisesti) olen se, joka hoitaa pääpiirteittäin kaikki kotihommat (pyykit,tiskit,siivoukset,talon lämmittämiset,lumityöt,lastenhoito ym ym.. Lapsilla kun on välillä huono päivä tai ovat muuten vain kiukkusia niin minun tulee tiuskittua heille välillä turhaan. Tavallaan, että vaikka ei olisi syytä tiuskia niin paljon, niin siltikin.. Lapseni ovat molemmat aika villejä tapauksia, isompi kun näyttää mallia, niin pienempi tekee perässä.  Omien kotihommien lisäksi hoidan omaa mummoani lähes päivittäin, käyn siellä siivoilemassa, keittämässä ruokaa, pesemässä hänet ym. Viikonloput meillä menevät yleensä niin, että n. 1x/kk minulla on pelejä harrastukseni myötä ja välillä mieheni on töissä myös, tai järjestämme perheenä yhteistä tekemistä. Mieheni harrastaa myös metsästystä, joten syksyisin viikonloput menevät hänellä metsällä.Yritämme käydä aina silloin tällöin mieheni kanssa elokuvissa,syömässä,kylpylässä,baar​issa ymym että saamme yhteistä aikaa. N.2kk välein vähintään. Mieheni hoitaa kyllä lapsia paljon, ei ole sellainen joka makaa sohvalla ja pyytää tekemään kaikki, tai jos olen pois kotoa, niin tekee myös jotain esim. täyttää astianpesukoneen vaikka en pyytäisikään. Siisti mies pääpiirteittäin, valittaa aina kun lasten vaatteita lojuu pitkin taloa ja leluja siellä täällä vaikka minun silmään ne ovat ihan normaalia meidän arjessa.. Minusta nimittäin tuntuu välillä siltä, että olen todella väsynyt!! Voiko se olla mahdollista, vaikka pääsenkin itse harrastamaan ja pois kotoa tuulettumaan! Aika ajoittain tuntuu todella pahalta, kun on niin väsynyt. Mutta olen kuitenkin sellainen persoonana, joka ei kovin äkkiä sano ei. Tykkään tehdä kotihommia kuitenkin, en ole sellainen joka makaa paikallaan. Pakko on päästä jotain tekemään. Inhottaa kun tulee tiuskittua lapsille, ja välillä myös miehellenikin. Olen kuitenkin päättänyt tehdä niin, että palaan töihin huhtikuussa ja lapset lähtevät silloin päiväkotiin! Yritän sillä, jos se vaikka jollain tapaa auttaa jaksamiseen! Huomaa, että sekin ressaa välillä kun kelan tuet on mitä on ja rahaa tarvisisi, että kun ei ole rahaakaan kunnolla elämiseen! Ei pysty kunnolla auttamaan kodin yhteisissä laskuissa kun ei kertakaikkiaan ole sitä rahaa.. Olenko oikeasti väsynyt vai kuvittelenko vain.. T. Omasta mielestään väsynyt äiti

4.2.2015
Mippe90
Mippe90
2 years, 6-month-old toddler

Kuule Nyyrikki, ei ole paha asia lähteä ulos tuulettumaan vaikka lapsi onkin noin pieni. Me kävimme mieheni kanssa ulkona kun ensimmäinen lapsi oli 2kk ikäinen; imetin silloin mutta en juonut kuin yhden tai kaksi siideriä illan aikaan.
Meidän lapset olleet TOSI hyviä nukkujia syntymästään asti! 1,5kk iässä nukuttiin jo 9h unia ja reilun 2kk iässä 12h unia eivätkä vähentyneet siitä vaikka ikää tulikin lisää!
Täytyy äitien päästä välillä tuulettumaan kun lapsia hoitavat kotona, jaksaa paremmin kun pääsee välillä ihmisten ilmoille ilman lapsia!

5.2.2015
Mippe90
Mippe90

Mä olen reilu pari kymppinen. Mies 26(?). Lapset on 2,5v tyttö ja 1v poika. Vauva meille on tulossa taloon näillä näkymin elokuussa jos kaikki menee hyvin. Ikäeroa näillä kaikilla on siis 1,5v. Tasaisesti edetty. Mies tekee meillä töitä ja mä olen kotona lapsien kanssa, syynä ihan se, että mä imetän jne ja mies tienaa enemmän. Reilusti enemmän! Miehen työ on reissutyötä, eli työmaat vaihtelee ja näin ollen hän voi olla ma-pe pois kotoa, jolloin mä vastaan lapsista ja kaikista kotitöistä. Lumitöitä pyrin tekemään vointini mukaan, mutta nytkin vaikka raskaus on alussa, niin alavatsa kipuilee kun joutuu lykkimään raskasta lunta. Eli koko pihaa en välttämättä tee, vaan just väylät ja auton ympäriltä... Pyykinpesut, tiskaukset, ruoanlaitot ja siivoamiset on myös mun vastuulla. Jos mies on arkena kotona, niin hän on tietty oman jaksamisensa mukaan lapsien kanssa, leikkii heidän kanssa kun mä teen esim.iltapalan tai iltaruoan. Harrastuksia kodinulkopuolella mulla ei ole, koska ompelu, neulominen ja lukeminen onnistuu kotonakin. Salille ois tarkoitus mennä kunhan pääsee taas täysin vapaaksi eli sitten kun ei ole raskaana tai imetä. Väsymystä on vaihtelevasti, mutta toisaalta olen kiitollinen siitä, että meillä lapset on olleet terveitä, jollei oteta huomioon kuumeita rokotuksista tai vauvarokkoa. Hampaita tehdessä ollut pientä tukkoisuutta. Mutta terveitä lapsia muuten olleet. Eli jaksamista auttaa sekin, että he ei ole sairastaneet.

5.2.2015
carata
carata

Mä olin ihan hajalla esikon aikaan ku ikää oli se 4kk pojalla. Mä olin vauvan kanssa ja siitä vastuussa 24/7. Mies teki kotitöitä kun pyysin. Mut ei ottanu vauvaa multa että mä olisin saanut hetken hengähdystauon. Eli olen Nyyrikki kokenut saman.

Mä en ees päässy mihinkään tuulettuu kun ei ollut ketään jonka kanssa lähteä. Olis varmasti säästänyt masennukselta ja kaikilta niiltä kamalilta ajatuksilta joita alkoi kertyä kun pojalla oli ikää 5kk. Jos ois vaan ollu joku kaveri jonka kanssa lähteä jonnekin. Ihan sama minne, baariin en halunnu. Mut pois. Hetkeksi. Pieni hetki vain itselle ja ilman jatkuvaa vastuuta vauvasta.

Eli käy vaan hyvillä mielin tuulettumassa. Se tekee henkiselle hyvinvoinnille paljon.

5.2.2015
misukka
misukka

Samaa minäkin ajattelin mitä Riu kirjoitti.

5.2.2015
Minnie
Minnie

Pyh pah 4 kk on jo sen verran iso että hyvin pärjää ilman äitiä yhden yönseudun :)

Jos tuntuu että veto on oikeesti pois, niin asiasta kannattaa varmasti mainita myös neuvolassa. Moni kokee tuon vauva-ajan kaikkein raskaimmaksi, ja että kun lapsi on taapero niin elämä helpottaa. Ehkä siullakii :) Ja onhan se aika sopeutumista alkuun kunnes oppii siihen että sitä ihan omaa aikaa on vaan rehellisesti vähemmän kun olet vastuussa jostakin muusta. Sitten siihen jo tottuu eikä enää niin ees kaipaa :D

5.2.2015
riu
riu

Onkohan sulla sellainen tilanne että haluat olla yhtä tehokas nyt lastesi kanssa kuin ennen lastenne syntymää? Lisäksi olet nyt ottanut mummosi auttamisen tehtävälistallesi.

Me puhuttiin miehen kanssa just, että en voi olla niin tarkka ja perusteellinen toimissani kuin ennen lapsia.

Meiiä 3 lasta, keskenään noin 7 vuoden ikäeroilla. Esikoinen täyttää kesällä 15. Kuopuksen kanssa olen kotona (1v 3 kk). Hänet otan käytännössä aina mukaani, kauppaan, koulujen vanhempainiltoihin ja koulun vanhempainyhdistyksen kokouksiin. Olen kokenut helpommaksi niin, koska mieheni tekee pitkiä työpäiviä ja on usein töitten jälkeen väsynyt.

Kuopuksen kanssa käyn kerran viikossa seurakunnan perhekerhossa, nyt lisäksi aloitin kerran viikossa muskarin hänen kanssaan.

Tässä lyhyesti mun harrastukset.

5.2.2015
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Oma harrastus on sellainen mitä olen harrastanut 7-vuotiaasta asti!! Eli en hevillä siitä luovu! :D Ja se mitä junioreille valmennan, on juuri tuota omaa harrastusta! Ja jos sen lopetan, niin jatkajia sille ei oikein ole, eli 20 nuorta jäisi vaille harrastusta ( ainakin yksi harrastus jäisi pois)!

Eli tavallaan jos harrastukseni lopetan, niin mitä minulle jää; perhe ja työ.. Eli toisaalta en haluaisi ainoasta ihanasta harrastuksestani luopua! Toisen lapsen kohdalla valmensin junioreita synnytysviikolle asti ja siihen loppuikin sitten kausi sopivasti ja mukana heti uudestaan syksyllä kun harrastukset alkoivat uudelleen!

Mummun hoitamisen aloitin viime kesänä auttaakseni äitiäni joka on äitinsä omahoitaja. Mummu alkaa kyllä valitettavasti olemaan siinä kunnossa, että omassa kodissa asuminen kotihoidon käyntien turvin + meidän käynnit päälle, niin ei auta.. :/ Vanhuus tulee vastaan, mummun syntymäpäiviä juhlittiin jouluna (85v)..

Itse teen henkisesti kuin fyysisestikin raskasta työtä. Lähihoitajana vanhustenparissa.. Kaikenlisäksi vielä muistisairaiden!! :)

Eihän se juu välttämättä tuo töihin paluu ja "Lasten pois pano päiväksi" helpota tätä. Päälle vielä nuo kotihommat.. Onneksi siinä vaiheessa mies on lupautunut tekemään kotihommia myös enemmän, että ei enää silloin jää kaikki minun harteilleni!

Mutta saamme kyllä olla erittäin onnellisia siitä, mitä kaikki eivät välttämättä pääse hyödyntämään näin paljon kuin me! ISOVANHEMMAT! Omat vanhemmat ja miehen isä perheineen asuvat 2km säteellä talostamme, miehen äiti asuu 30km päässä meistä, mutta siltikin auttaa lastenhoidossa aktiivisesti. Tottakai he kaikki työssäkäyviä ihmisiä mutta siltikin! Kyllä on ihanaa kun on noin ihanat ja aktiiviset isovanhemmat! :)

4.2.2015
Mippe90
Mippe90

Sulla on kyllä mielestäni hurjasti ohjelmaa viikottain!!
Toisaalta aika vaihtelevaa omaani verraten, että siis saat omaa aikaa niinkin paljon ja että on mahdollisuus olla kahdestaan miehen kanssa. Ja että mies kuitenkin osallistuu lasten ja kodin hoitoon.
Mutta ehkä on niin paljon erilaisia tapahtumia ja järjestettävää että jo se väsyttää. Ja tietysti fyysisenkin rasitus, vaikka sopivassa suhteessahan se tuo lisää jaksamista.

Mutta totta kai olet väsynyt jos susta siltä tuntuu, ei se mitään kuvitelmaa voi olla.
Sitä mitä olet valmis karsimaan tai muuttamaan, on vaikea ehdottaa.
Pelkkä töihin paluu ja lasten hoitoon laittaminen ei välttämättä tuo ratkaisua.
Riippuu työstä ja siitä kuinka väsyttävää se on.

En taida omaa tilannetta tähän kirjoittaa... Väsynyt olen ja olemme, mutta tilannekin on aivan toinen kuin teillä.

4.2.2015
Minnie
Minnie

No onhan sulla ihan hurjasti kaikkea. Etenkin tuo sun mummosi auttaminen päivittäin. Se on todella hienoa mutta taatusti myös raskasta.. Kaikki tiuskivat väsyneenä turhasta vaikkei pitäisi. Se tarkoittaa vain sitä, että jostain pitää vähän keventää.

Noi sun harrastukset varmasti piristää ja tuo vaihtelua mutta nekin kuluttaa fyysisiä voimavaroja.

Työkuviot tuo aikuiskontakteja mutta syö myös omalta osaltaan jaksamista. Illat työpäivän päätteeksi on aika rankkoja.

Minä täytän kesällä 33 vuotta (hirvitys sentään! Ihan oikeestiko mä oon näin vanha). Meillä muksut täyttää huhtikuussa 9 ja 4. Kolmas pitäis syntyä tässä kohtsillään.

Nyt siis äippälomalla. Työpäivinä olin kyl ihan naatti kun kotia tulin. Ja jos jannuilla oli hulinapäivä ni tuli kyl iteki ärhenneltyä. Etenkin jos töissä oli vähänkään huonompi päivä.

Mä ite käyn 2x viikossa tanssitunneilla. Siis normaalisti. Nyt jäi hetkeksi toinen tunneista pois kunnes tää vuokralainen ulostautuu yksiöstään. Tanssitunti kestää 1,5h + matkat.

Kahdenkeskistä aikaa meillä ei kovin usein ole. Siis siten että lapset olisi jossain muualla hoidossa. Hyvä jos kerran vuoteen. Mut illat ollaan yhdessä ja se on omaa tai yhteistä aikaa. Aina silloin tällöin innostutaan tekemään 1000 palan palapelejä tai vaihtoehtosesti hakataan jotain seikkailupeliä wiillä tai xboxilla. Eli ollaan pelattu indiana jonesia, batmania, harry potteria tai pirates of caribiania.

4.2.2015
misukka
misukka

No jos siusta tuntuu että oot väsynyt niin silloin sie oot väsynyt, ihan sama minkä verran tuuletut tms.Mutta sanoisin myös että älä suotta kanna huonoa omaatuntoa, koska kaikki meistä joskus ärhentelee perheelle väsyneenä. Onhan lapsilla ja puolisollakin joskus huonoja päiviä 😊

Miulla on jo elämä ihan erilaista kun lapset on niin paljon isompia; 11, 7 ja 4 v. Lapsilla on jo omia juttuja ja äitii ei tarvita niin paljoo. Meillä isommat on koulukkaita ja pienin on arkisin päivähoidossa, itse yritän väsätä opinnäytetyötä valmiiksi ha jään kohta äitiyslomalle. Oman ajan kaipuu miulla täyttyy jo päivisin ja illalla kun lapset nukkuu 😊 Arki oli miusta rankempaa silloin ku kaksi ensimmäistä oli pienempiä. Vaikka ne kaksi ekaa on myös erityisiä, niin sitä en oo kuitenkaan kokenut rasittavaksi vaan miun mielestä on meijän perhe saanut hienosti apua ja tukea 😊

4.2.2015
riu
riu
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...