Ääh. Alkoi sitten särkemään taas päätä. Lapset hiljeni hetki sitten, joten nyt äkkiä pesuille ja nukkumaan. Pieni huono olo vaivaa, mutta varmaan johtuu osittais päänsärystä. Täytyy namata ennen nukkumaan menoa vielä vaikka banaani ja vettä.

Itku sentäs mummy että sattukin :/

Jollekin asiansa osaavalle kannattais se kone viedä jos kuvat löytyis. Itse niitä ei kannata yrittää kaivaa ellei tiedä tarkalleen mitä tekee.

Ehditkö poistaa ne kuvat muista vehkeistä jo et ainoat kappaleet oli siellä koneella?

Mulla on ulkoinen kovalevy tuon läppärin lisäksi jossa on kaikki kuvat. Nyt pitäis tosin taas tehdä kopsut että saa viimesimmätkin kuukaudet talteen. Jossain vaiheessa meinasin polttaa dvdlle mut olis menny joku 20 levyä ja niidenkin käyttöikä on rajallinen.

Tuo anmahän isännän käytös kuulostaa ihan meidän isännykseltä muutaman vuoden takaa. Hermot kestäny mitään, tosin se nyt vieläkään ole ihan vahvimpia puolia, ja ei ottanu osaa lasten hoitoon jne. Mut on se ajan kanssa tsempannu. Asenneongelma tuolla oli. Ihan suoraan sanottuna. Nykyisin paljon paremmin tekee ja hoitaa hommia.

Toi on tosi rasittavaa et lupaa jotain tehdä mut ei koskaan tee. Se rasittaa enemmän kuin se et oikeasti asennoituu jo valmiiksi niin et ite saa kaiken tehdä. Se toisen lupauksen pitämisen odottelu rassaa ihan vietävästi.

Niin ja Tennarille vielä tsemppiä viime minuuteille/tunneille!👍
Toivotaan että on helppo synnytys!! ❤️

Voi kun mun on ihan ikävä tuota synnytystä ja sitä kun saa pienokaisen vierelle!!
Ihan hullua mut musta on tuntunut jo viikon päästä synnytyksestä et haluun heti uudestaan!!

No voihan!!
Meillä hävisi johonkin koneen uumeniin tai taivaan tuuliin myös kaikki kuvat pojan syntymäajalta!
Ei edes ole teetettynä niitä!
Harmittaa kyl ihan vietävästi aina kun muistuu mieleen.
En ymmärrä koneista mitään, joten en ite osaa niitä ruveta kaiveleen. Mies ei oo myöskään osannut/jaksanut ja maksais kuulemma hirveesti jos veis koneen ammattilaiselle katsottavaksi voisiko ne vielä löytyä jostain kolosta...

Anmahä, ehdottomasti apua pyytämään. Ja miehet...Eihän nuo välttättä avaudu tai hae apua. Niin nähtyä. Vasta sit kun jotain tapahtuu, niin sitten ehkä voi mennä näytille... Tollainen hermostuminen jostain pienestä voi olla väsymystäkin. Jos menee meinaan myöhään nukkumaan jne.

iltoja.

Ihan pikkuinen vitutus päällä, kun mies tervehti mua töisyä palatessani sanoilla "toivottavasti sulka ei ollut koneella mitään tärkeää, se kaatu". eihän siellä ollutkaan ku viimeisen 5vuoden kuvat. jotka JUST siirsin joulukuussa kovalla työllä kaikilta muilta laitteilta sinne, et poltan ne cd:lle kun vuosi 2014 on pulkassa.

ja samaan aikaan oli tarkoitus myös tulostella niitä kuvia. :( mut sinne män.

toivotaan että caratan mies sit ihan oikeasti olis keskustelutuulella ja vähän selkiintyny senkin ajatukset, mitä elämältään haluaa.

kiva kuulla että nki on saanut vähän rytmiä elämään ja jos jaksaa sen avulla paremmin, niin vielä mahtavampaa.

ja kiva kuulla että teekollakin on parempi mieli parisuhteen suhteen ku aikaisemmin syksyllä.

Teeko:
Kiitos tuesta!!
Mä oon kirjoituksiasi lukiessa ajatellut monesti että on niin tutun tuntuista tekstiä, siis vaikka onkin varmaan erilaista syistä haastavaa, mutta jotain yhtäläisyyttäkin.
Meillä oikeastaan on mennyt pahemmaksi pojan synnyttyä kun on ollut niin raskas hoidettava sairastellessaan paljon. Miehellä ei ole tietääkseni koskaan ennen mennyt hermot niin mitättömistä asioista. Ja silloin ei todellakaan ole hyvä että lapset ovat hällä tai edes näkemässä.
Tyttöä hoiti vielä ihan ok.
Urheilujutut ovat myös lisääntyneet ja tuo töllötys iltaöisin. Minusta riippuvainen siitä. Ehkä nämä ovat myös pakoa siitä kun ei kykene lasten kanssa olemaan hermostumatta. Siis kärsii ja ihmettelee sitä itsekin, vaan en ymmärrä miksi ei sitten tee asialle mitään. Esim jos nyt menis vaik klo23 viim nukkumaan.
Ja lääkäriin. Jos itsestäkin tuntuu et jotain on aivoissa pieleen mennyt kun ei kestä vastoinkäymisiä, hermostuu, väsyy, nukahtelee ja unohtaa tärkeitä asioita vähän väliä. Mutta suomalainen mies ei avaudu ongelmistaan. Kolme vuotta puhuin uniapneasta kun hengityskatkoksia yms, mutta vasta ulosajon ja koko perheen kuolemanvaaran jälkeen suostui painostettuna menemään.

Onhan tässä väsymyksessä tullut itekin hermostuttua, mutta siinä on sentään joku raja ja mielestäni ollut aihettakin.


Sitten välillä ajattelen että ei tää nyt sen raskaampaa pitäis olla kuin yksinhuoltajilla tai ketä Erilaiset perheet sarjassa pyöritti perheen lisäksi yritystä ja hoisi sairasta miestä!

Carata:
Tuota olen vähän itekin miettinyt jos kehtaisi vielä kysyä...
Ja tottapuhuakseni neuvolassa on suositeltu perheneuvolaakin, mutta se on vasta mietintämyssyssä miehellä.
Ei oo hyvä jos lapset huomaa väsymyksestä kireän ilmapiirin usein.
Kesä kun tulis niin lapset paranis, nuo korvatkin vain kesällä ja myös ite saan virtaa auringonvalosta. Tää pimeä kausi on tosi väsyttävä mulle aamuisin kun täytyy nousta monta tuntia ennen auringonnousua ja illalla jaksaa valvoa vaikka jo pimeä ties milloin!

Tennari, hyvältähän tuo jo kuulostaa! Harmillista tosin on se, että pää ei ole alhaalla, niin ei niiiiin hyvin availe paikkoja, mutta josko vauva alkaisi laskeutumaan, kunhan kanava katoaa kokonaan!!! 👍Tsemppiä! Toivotaan että ei mene montaa päivää että sulla on vauva sylissä 👶💕

Tatja, mä sain siis piikkinä lihakseen oxanestin. Väsytti ja aiheutti huimausta. Kipuun kyllä auttoi, mutta lopetti myös supistukset. Salissa tositoimissakin tuon sain ensimmäisenä lääkkeenä ilokaasun kanssa, mutta silloin se ei tehnyt pöhnää oloa saati poistanut supistuksia!

Juu nyt taas vähän suppailee. Täytyy tarkkailla. Jos jatkuu tällasena ni takas lähden.. Mä en saanu mitää lääkettä tänään, ne loppu vähän ku itestään.

Lähtiessä oli kanavaa ilmeisedti vähän ja jossain joku reuna.. kohdun suu oli kahdelle sormelle auki ja pää aika ylhäällä.

Mut sanovat et toi sisätutkimus saattaa käynnistää synnytyksen..

Carata minkä kipupiikin sä oot saanu tai siis mitä lääkettä? Mä sain oxynormin ja olin sen ja ilokaasun takia ihan kuutamolla 😂 ihanaa kun on viikonloppu. Ollu niin kiukku päällä töissä pari päivää että ihana ku saa olla.. Työkaveri meni kuittamaan eilen aamulla työvuoroista ja omista menoista niin jäi ärsytys päälle.. Taitaa olla menkat tulossa. Neiti alko taas eilen yskimään, toivottavasti menee ihan näin vaan ohi.. Maanantaina olis siirto uuteen hoitopaikkaan pysyvään sellaseen ja ens keskiviikkona olis tukkatohtori jota ootan ku kuuta nousevaa.. Mulla kans meinaa vauvakuume tulla näistä teidän vauvauutisista 😊

Kirjoittaja on poistanut kommentit.

Tennari, supistuksetko katos?! Mä niin muistan sen, kun pojan kanssa kävin sairaalassa ja työkaverit sano, et kyllä se huomenna syntyy ja paskat! Sain kipulääkkeenä sen lihakseen annettavan ja sen jälkeen supistukset loppui! Ihan seinään. Että otti päähän. Takas kotiin lähdin ja viikko meni et poika syntyi.

Pöh. Kotona ollaan.

Anmahä, pitäiskö teidän taas ottaa tuo perhetyön tekijä? Jos kävis teillä vaikka kerran viikossa? Vaikka silloin, kun lapset nukkuu ja herää päiväunilta? Hän vois vähän siivota ja sä levätä. Eihän tuossakaan ole järkeä, et molemmat vanhemmat on väsyneitä ja riitaa tulee siitä kumpi herää. Tai riitaa tulis, mutta ilmeisesti sä nouset mukisematta. Oletko neuvolassa puhunut?

Mä muuten aloitin sillä kun meillä on tuo kauppa kahden kilsan päässä niin kysyin jos olis pojan kanssa hetken et käyn äkkiä kaupassa hakemassa jotain pientä. .. On teillä kanssa ollut rankkaa! ! Mä jaksan taas tätä meidän hullunmyllyä paljon paremmin kun kuulen että kohtalotovereita oikeesti on olemassa!

anmäha koeta välillä silti pyytää sitä miestä auttamaan. Hän ei ymmärrä mitä sinä käyt läpi jos ei yhtään osallistu. Mulla on huonohermoinen ja vakavasti kroonisesti sairas mies kotona että uskon kyllä tietäväni mitä ajat takaa. Tulee helposti myös sellainen olo ettei halua toista kuormittaa enempää kun on "omat ongelmat" ja vielä työt päälle. . Mutta joskus vapaapäivinä, kun on saanut ensin vaikka nukkua pitkään niin ottais lapset vastuulle ja sä saisit omaa aikaa. Pienet hetket kerrallaan alkuun niin oppii ne hermot hallitsemaan paremmin. . Näin meillä on päästy eteenpäin asioissa ja ei ole kyllä ollut helppoa. Meilläkin tuo poika nukkui todella huonosti vielä pitkään vauva-ajan jälkeen :/ siinä mielessä mä ymmärrän mitä sä käyt läpi eikä ole helppoa! Mut on pitänyt pahimpina aikoina järjissään nuo hevoset ja meidän tallimummo joka on sit ollut välillä pojan kanssa et oon saanu rauhassa eläinten kanssa viettää aikaa. Siellä tuo poika oli myös vauvana yötä ja nukkuu siellä edelleen paremmin kuin kotona :/ mullahan kävi vielä niin et pojan ekan vuoden lopussa mun mies oli viikon sairaalassa Ja Ekana aamuna kun siellä oli, mä löysin isäni kuolleena. Olin sitten huonounisen lapsen kanssa ihan yksin ja romuna.. siitäkin selvittiin :)

Hyvä jos ymmärtää mun tekstistä! 😊

Mies tekee myös fyysisesti raskasta työtä ja sikäli henkisestikin kun on tavallaan yrittäjänä niin koskaan ei tiedä onko töitä tarpeeksi ja sit taas joskus on 12h päivä 6pv/vk.
Oon kyllä monesti ehdottanut vakipaikkaa jostain muualta ni ois henkisesti helpompaa, mut jos haluais samalla fyysisestikin kevyemmän niin pitäis kouluttautua uudelleen...

Ja siis jos kysyn ja välillä kyllä pyydän laittaa tiskit, pyykit tai imuroida. Joo joskus tekeekin, mutta toisaalta hänellä on elämään asenne et mikään ei oo niin just nyt tehtävä, eli jää helposti mulle aamuun jos esim meen lasten kans nukkuun ja hänen jäädessävalvomaan kysyn jos sit tekis jonkun homman. Meinaa et ehtii ne sit aamullakin kun kivampi kattoa ohjelmia/urheilua sohvalla, mutta aamullahan hän nukkuu ja sit töihin.
Tässä on mun mielestä juur sitä vastuunottoa arjesta.

Oon esim pyytänyt nousen yhtenä aamuna viikossa, silloin kun töitä vähemmän, pojan kans, et voisin jäädä lepään. Mutta jos ei nousekaan niin parempi että ite nousen kuin että mies hermostuneena sitten lopulta nousee ja sitte ollaan kaikki pystyssä ja pahalla päällä.
Ehkä nyt on puolenvuoden aikana viis kertaa noussu. Vuos sitten nukahti rattiin ja 80 tolppaa viistäen ojan yli pellolle koko porukka, ihme että hengissä ollaan. Tästäkin tullut mulle sellainen olo ettei ainakaan ole sitten mun syytä kun saa nukkua aamuisin ja minä valvon lasten kanssa.

Näkemykset eroaa, ja sopimuksen vakavuus, ei tarvi olla niin tarkka ja tip top. Mä sit taas mielummin ja pakkokin jos ite hoitaa asiat, niin suunnitelma eteenpäin, että seur päivänä pystyy ulkoilla ennen ruoanlaittoa, pyykit joka pv, jos harrastuksia tai kerhoihin menoa tms. Tekee mielummin ne mitä pystyy heti pois jotta pärjää niille pakollisille jokapäiväisille hommille kahden pienen kans.

No nyt nuo leikkii jo keskenään, oli paljon vaikeampi sillon kun poika niin kipeänä vuoden että vain sylissä, ei ollenkaan lattialla.

Mutta siis en halua moittia aviomiestäni.
Toivoin erilaista perhe-elämää, mutta tässä on tullut yhtä sun toista yllätystä meille kaikille.
Eikä ero ole edes vaihtoehto minulle, toivon, että tilanne korjaantuu jotenkin ajan kanssa.

Anmahä, mä kyllä ymmärrän mitä ajat takaa. Mutta jos mies ei meillä pärjäis lapsien kanssa tai haluais heidän kanssa olla, niin kyllä mä sit sanoisin, et sit laittais just tiskit ja siivois. Koska ei mullakaan kädet riitä joka paikkaan. Meillä tosin ymmärrän miehen vösymystä työpäivän jälkeen, koska työ on raskasta. En siis oleta, että kun hän tulee kotiin niin mä voin vetästä vaakatasoon. Mutta apua mäkin tarviin ja sitä kyllä pyydän. Jotain täytyy tehdä, olla sit lapsien kanssa tai käydä kaupassa tms. Mutta jotain.

PuhOuu
Joo, siis hyvällä hetkellä kyllä voi esim lukea kirjaa tai tulee yhdessä luistelemaan.
Vaikea selittää ja kun en viitteis toisen asioista puhua.
Siis hermot hällä ihan olemattomat. Ja kait siinä on eri sairauksista johtuvaa ja ihan luonnekin. Ei vaan kestä lasten kans vaik toisaalta hirveesti toivonut lapsia ja tykkääkin, mutta tää on ollut aika rankkaa kun sairasteltu paljon.
Sitte mies urheilee, täs välillä 5-6iltaa viikossa. Nyt loukkaantumisen vuoksi taukoa.
Jos ihan totta puhutaan niin kyllähän se musta tuntuu itsekkäältä, mutta jos ei jaksa lapsien normaalia kränää yms ja pojan korvakivun ja huonosti nukuttujen öiden vuoksi, niin on se parempi et ei oo sitte vieressä hermostumassa.
Kai sitä jotain vois hän ite vaikuttaa omaan tilanteeseen ja suhtautumiseen, mutta se täytyy tulla itestä. Ei auta mun puhe tai vaatimus.

Välillä yritän taas keskustella asioista rakentavasti.
Kyl hän esim välillä voi laittaa tiskit tai imuroida jos pyydän. Kaikki on kuitenkin mun vastuulla ja mun täytyy kaikki suunnitella niin että mies ei teekään mitään vaikka sovittu.

Tästä saa nyt varmaan aika omituisen kuvan...oon huono kirjottaa mitä tarkotan.

Nki, piti vielä sanoa, et hyvältä kuulostaa jos teillä herätty jo ennen 9! 👍 Edistystä. Jaksat ilmeisesti itsekkin paremmin kun alkaa perheessänne olemaan päivärytmi?

Anmahä, vaikka et päivällä saisi nukuttua, niin kyllä se pötköttäminen tai vaikka kirjan lukeminen sängyssä auttaa kummasti jaksamaan. Meillä mies herää lapsien kanssa usein vapaapäivinä (melkein joka la) ja aloittaa heidän kanssa aamua katsomalla lastenohjelmia ja vaihtamalla päivävaatteita. Aamupalalle mäkin usein liityn sit mukaan. Ja jos mies on vkloppuna kotona, niin kyllä mä hänelle sanon, että voitko leikkiä lapsien kanssa niin teen ruokaa sillä aikaa tms. Omaa aikaa sekin on. Ja itseasiassa on ihan kivaa tehdä ruokaa, kun yksi ei ole tyhjäämässä kaappia ja yksi roiku lahkeessa!

Teeko,
Tuota mun täytyy nyt kysyä joku kerta, jos mummo tai mies sellaista kokeilisi.
Joku vapaapäivä, koska molemmat töissä pojan päikkäriaikana.
Se ei ennen onnistunut, koska poika nukkui päiväunetkin niin huonosti pikkupätkissä ja täyty olla niin ettei yhtään kuule siskon ääntä.
Mutta jos nyt koettaisi uudestaan...
Tosin en mä päivällä vielä nuku siinä tunnin ajassa, mut oishan se huippua olla omassa rauhassa hetki kotona tai käydä jossain.

Totisesti rankalta tuntuu mulla, ja ehkä siksikin kun tietää ettei apua ole varalla varmasti. Mies ei pysty/osaa ottaa vastuuta, erinäisistä asioista johtuen, sillätavalla lasten asioista et mä voisin jättää joskus vastuun hänelle. Perhetyöntekijä kävi meillä muutaman kerran hirveimpänä aikana vaan tuli sellainen olo että ajatteli ettei oikeasti tarvita apua, ja kyllähän mä kaiken kotihommat ja muut sellaiset teenkin justiinsa niin tarkkaan kun tarviikin. Kun eihän mulla ole ongelmana työnteko vaan lepääminen.
Laittoi loman jälkeen viestiä että jos vielä koen tarvetta niin ottaa yhteyttä. En sitte enää ottanut.

Nki, mies edelleenkin on ollut hiljaa, mutta en ole jaksanut asiasta sen enempää kysellä kun se on töissä. Mutta ilmoitti, että viikonloppuna voitais jutella. Ja kyseli se itseasiassa, että miten neuvolassa meni, joten ei se kai vauvaa kohtaan ihan tunteeton ole!!! 👍 Paljon tässä vielä on tekemistä meidän suhteen kanssa, mutta pikku hiljaa. Moottoripyörä messuille se haluais viikonloppuna mennä. Ilmoitin että voi mennä, kunhan sitä ennen puhutaan. Mut saas nähdä mitä sillä on asiaa. Tuntuu kyllä, että tuo sen vanhempien käytös sai sen tajuamaan mikä elämässä oikeasti on tärkeää ja tuntui, että sekin ymmärsi miten väärin ne mulle sanoi.

Tuo on anmahä todella rankkaa jos ei saa lapsia hoitoon koskaan :( Voisitko sä saada ne joskus edes hetkeksi niin et voisit nukkua vaikka sen aikaa jos ei muu onnistu? Mä ehkä ite tekisin niin et jos voisin ottaa samaan aikaan ni lähtisin sellaiseen aikaan vanhemman tytön kanssa ulos kun pienempi sais nukkua jotta se vois rattaissa olla tai sitten molempien kanssa puistoon pariks tunniksi niin sais äiti levätä. Se on kuitenkin aika helppoa vahtia jos on aidat puistossa.

Ja hoidossa meilläkin olleet vain pieniä aikoja, koska poikaa imetin 11kk ikään asti, mutta nyt tuo pärjäis jo täysin muulla ruoalla, joten alkaa olemaan jo helppo hoidettava. Tissiksi kun on kenenkään vaikea muuttua 😅☺️

Ja osansa teki selkeästi tytölle väsy. Heräsi meinaan 8 aikoihin ja meni nukkumaan nyt päiväunille ennätys nätisti. Söi neuvolassa vähän rusinoita, jotta oli jotain kivaakin. Vaikka kyllä me mitattiin pituua ja painokin vaikka ei ollut heisän neuvolat. Tyttö oli jo 89cm pitkä!! 😬

Seuraavalla kerralla varmasti kuunnellaan, koska se meni jo maaliskuulle! Mut reippaan viikon päästä mulla on np ultra, joten siellä ainakin selviää, että onko pieni vielä mukana ☺️ Ja dopplerin saan kaverilta lainaan. Ja mulla kyllä usein on kuulunut äänet näillä viikoilla, mutta ehkä ne vaan ei halua tuolla ottaa sitä riskiä, että jos ei kuulukkaan. Mikä tietty on ihan ymmärrettävää.

Mäkin yleensä pääsen lääkärissä käymään yksin, mutta on mukanakin, jopa kiropraktikolla molemmat.
Että kyllä mummo ja mies joskus pitää molempiakin, mutta ei mielellään eikä pitkää aikaa. Tuntikin on harvoin ja pitkä aika!

Carata:
Vois varmaan pyytää ensikerralla kuulla sydänäänet..
Voimia sulle niiden pienten kanssa! Kun edes tiedä miehestä auttaako jatkossa! Hyvin ikävä tilanne. Mutta oot ainakin hyvä äiti!

Lohdullista kuulla että jollain muullakin kasvatuksesta huolimatta tulee noita raivarikohtauksia.
Kait oli väsy ja nälkä. Meidän tytöllä se on ainakin altistava tekijä.

Meillä onneksi mun vanhemmat hoitaa molempiakin tarvittaessa. Joskus kysyvätkin hoitoon, kun on ikävä. Nyt ei hetkeen ole kyselleet, kun ollaan siellä törkeästi vaan majailtu joskus viikkokin, kun ei ole kylppäriä vieläkään. Mutta usein kyllä meillä joku lapsi mukana on, mutta en mä esim.hammaslääkäriin kumpaakaan ottanut. Ei siitä mitään tulis. Etenkin kun viimeksi hampaan poistivat.

Piglet
Kyllähän se vähän helpottaa kun kuulee että jollain muullakin sama tilanne.
Onko teillä sitten koko perhe aamurytmissä?

Mä ite varmaan sopeutuisin pojan kans aamuvirkuksi, mutta tyttö ja mies toista sorttia niin eipä ole saatu oikein hyvin rullaamaan tätä ristiriitaa.
Menen kyllä heti kun lapset nukahtaa, itekin nukkumaan n. klo 21. Pakko. Vaikka mies valvoo puolille öin ja herään kun tulee nukkuun ja sit siitä eteenpäin onkin lasten herätyksiä.
En mä tiedä, jos tähän ei mitään ratkaisua tule, niin jaksanko enää kauaa.

Kyllä sekin vähän vie voimia ja latistaa parisuhdetta kun ikinä olla kahdestaan niin et lapset nukkuis. Jos joskus jään valvoon ni sitä hullummassa kunnossa oon sen jälkeen.
Ja aamulla ei ikinä olla kahdestaan kun poika herää aina ensimmäisenä.

Meil ei oo ainuttakaan läheistä ketä ottais molemmat lapset joskus hoitoon. Äitini hoitaa joskus toista, että pääsee esim sairaalareissuun tekeen toisen kans. Ei mielellään ota molempia ja ymmärrän kun tytöllä oli tässä hirvee raivarikausi kun väsynyt ilman päiväunia. Mitä sitten teet toisen pikkusen kans kun hällä vielä nuo korvat koko ajan kipeänä!
En mä tiedä, joskus tuntuu et pitääkö tää elämän olla pelkkää taistelua.
Sit taas saa voimaa kun lapset tekee jotain hauskaa tai vaan hymyilee ja katsoo silmiin niin ihanasti 😍

Tennari on osastolla. Supparit laantu mut alkanu taas uudestaan vähän laimeampina.

Eiköhän tennari tämän päivän aikana pääse saliinkin asti. :) Mulla on vakaa luotto siihen.

Ihanaa kun lapset esittelee noita parhaita puoliaan :D

Harmi ettei kuunnellu sydänääniä. Olis ehkä voinu jopa kuuluakin jo.

Onkos muuten Tennarista kuulunut mitään? Eikös se mennyt eilen sairaalaan? Supisteli?

Eka neuvola oli ja meni. Ei kuunneltu sydänääniä, harmi. Nyt sit täytyy vaan odottaa ultraa! ☺️ Ja itkupotkuraivari julkisella paikalla...2,5v halus jäädä leikkimään neuvolaan hellalla, jossa on valo, mutta koska päiväuni ja ruoka-aika läheni oli pakko lähteä. Hirveä huuto pukiessa, veti ihan spagetiksi ja vain huusi. Noloa. Sain puhumalla sen kävelemään niin et kannoin poikaa autolle, mut tyttö päätti vetästä sit heti ulkona jarrut lukkoon ja heitti pipon menemään. Yrittä rimpuilla, mutta kädestä roikottaen, osittain kylläkin kävellen talutin autoon. Itki pipon perään, mutta silti otti kengät pois kun pääsi autoon. Hullua huutoa edelleen. Ei jestas. Ja tähän vielä kolmas..huoh. 😅 Hammasta särki ihan pirusti yöllä kun olin vahingossa kääntynyt kyljelleen niin, että toi kipeä posti painoi tyynyä. Nyt lapset nukkuu ja pakko turruttaa naamaa minttujäätelöllä.

sralla: ei se aina muillakaan ole niin helppoa :( mun elämä ennen tätä miestä on ollut yhtä suurta katastrofia ihan jokaisella elämän osa-aluella ja jos mun perhettä on uskominen niin ihan syntymästä saakka ;) kyllä se sit joskus kolahtaa ja kaikki napsahtaa kohdalleen. Sit kun sen aika on. Mä uskon siihen jos vaan itse antaa asioille mahdollisuuden. Mä olin jo päättänyt että mähän elän yksin enkä yhtään miestä lähelleni päästä. Sit kun mä ihastuin mun mieheen niin silti koko ajan ajattelin ettei tästä mitään tule. . enkä edes odottanut että siitä sit koskaan mitään tulisikaan mut kas kummaa kyllä siitä sit vaan tuli :) monta vuotta mä kattelin tuota kauempaa mut en edes puhunut sille vaikka Samoissa piireissä liikuttiin. Sit ku tuli jotain pientä säpinää niin otin aina takapakkia. . Sit ku mies jossain vaiheessa alkuaikoina sano, ettei tiedä mitä haluaa niin totesin vain et ilmoittaa ku tietää enkä pitäny mitään yhteyttä. Ei menny ku 2 päivää ni sit alkoi oikeasti meidän seurustelu

Mä laittaisin kanssa eri paikkoihin arestiin.. Mä oon niin syväuninen et tiedän jos meidän poika heräisi noin ettei nukahtais niin mä nukahtaisin väkisin sitä rauhoitellessa. Ja on mulle niin käynytkin kun me ollaan nukuttu vasta alle vuosi kunnolla. Mutta kyllä nuo sairastelut sekoittaa unet :( ja kokemuksesta tuo atopia myös. Mä ole lapsena ollut paha atoopikko eikä sillon mitään lääkkeitä ollut. rasvaa vaan ja sit kävin kerran viikossa allergiasairaalassa, missä rapsutettiin kuollutta ihoa pois ja laitettiin aina joksikin aikaa rasvakääreet. Mä tykkäsin nukkua pikkuhousut jalassa vaan lämpimällä peitolla. Muuten kutitti koko ajan :/ kuinka vanha teidän poika nyt on? onnea vipe pojan edistymisestä! Harmi toisaalta että loppuu mut onneksi lapset sopeutuu

Huomenia!
Meillä on yöt ollu aika horror ja tänään äiti tajusi et tytöllä on 2hammasta😊
Ikää se reilu 5kk,nyt pitäs hammasharjaa kaivella esiin😊Me on pidetty kotiviikko,yritetty saada siivoiltua ja muutenkin rästihommia hoidettua😊Siitä hyvästä kävellään lounaan jälkeen tuohon lähi Leipomoon ja haetaan jotkut herkku leivokset,kun on viikonloppukin ja kaikkea😊

Ei saa yksin jättää jos pelkää. Se ei oikein aja asiaansa kun keskittyminen rangaistuksesta menee pelkäämiseen.

Arestin tarkoitus on kuitenkin se, että miettii mitä tuli tehtyä, rauhottua ja tulla sitten pyytämään anteeksi.

Yleensä aresti olisi hyvä olla paikassa jossa ei ole virikkeitä muttei myöskään eristettynä muista.

Meillä on arestinurkka eteisessä. Pienemmälle vessan kulmalla josta näkee olkkariin. Ja isommalla ulko-oven kulmassa käytävän päässä. Isommalla siirtyi tuonne ulko-oven luokse siksi, että molemmat ei voi olla samassa nurkassa yhtä aikaa ja tuossa vessan kulmauksessa on kulmataso johon tuo isompi lyö päänsä ko on niin pitkä jo.

Oon mielestäni kyllä johdonmukainen ja tiukkakin, mutta voinko esim pitää yksin jäähyllä saunalla?
Siis kun pelkää yksin eristettynä olemista.
Musta rangaistuksen pitää tuntua mutta etten aiheuttaisi turhia traumoja?

Riu ja Misukka:

Oon tottapuhuen kateellinen tuollaisista lapsista jotka nukkuu sikeästi!
Meillä ei oo kumpikaan koskaan nukkunut läpi yön.
Tai sori, tyttö kaksi kertaa!!
Ja heräävät kyllä milloin mihinkin ääneen.
Mut mitä muuta sitä vois odottaakaan. Jos on antanut huonot geenit lapsilleen!!

Oon kovasti tassutellutkin.
Mut en jaksa olla kahta tuntia niin vaikeassa asennossa ja vieressä ei nuku koskaan ikinä minuuttiakaan.

Saati itkupotkuraivarit julkisilla paikoilla.

3v hakee rajojaan eli sen kanssa jos minkä, pitää olla johdonmukainen ja tiukka.

Jos jokin on kiellettyä, se on sitä aina eikä siihen auta krokotiilinkyyneleetkään.

Suuhunpantavaa=suuhunsa Kaikkea tää muuttelee huomaamatta!

Misukka:
Mä oon ihan samaa mieltä tossa kasvatuksessa!
En vaan aina tiedä kuin tiukka voi 3v olla ja nyt tuo poikakin alkaa testaamaan miten oma tahto toimii!!
Kyllä oli aika amp tässä joku pv. Tyhjensivät keittiöstä mun pullon ja purkkien kannet lattialle. (Poika laittoi suuhunpantavaa, joten vaarallisia) Ja kun ite uunin pesussa kädet niin komensinpa tiukasti kolme kertaa keräämään, vaan ei kumpikaan totellut.
Saivat jäähyllä miettiä että tottelevatko keräämään vai istuvatko jäähyllä pidemmänkin aikaa.
Monta kertaa sain tuota poikaakin kädestä pitäen neuvoa keräämään, vaan uhmassa ei olisi suostunut edes käteen ottamaan.
Mutta minä en periksi anna jos jotain pitää tehdä, se myös tehdään.
Kauan meni, mutta ehkäpä muistavat seuraavalla kerralla totella.

Pikaista paranemista tuvituksen pienille! Ihan kauheeta ku noin pienet sairastaa...

Noi sairastelut ikävästi kyl sotkee noita unia :/ Se on sinänsä normaalia.

Ei sitten ihan tassuttelulla rauhoitu?