Ulkonäkökriisi

Ihan hirveä olo, masentaa vain koko ajan. Ensimmäinen raskaus ja vasta menossa rv 18+2. Turvottaa,masentaa,väsyttää. Koko ajan vain lihoo ja lihoo ja arpia lisääntyy. Olen ollut monta viikkoa jo niin väsynyt etten ole kotoa liikkunut oikeestaan minnekään, mieskin joutunut hoitamaan kaupassakäynnit. Onko muilla ollut masennusta raskauden aikana? Ja millä tätä oloa saa paremmaksi? Moneen viikkoon jaksanut laittautuakkaan,saati meikata. Sitä vain istuu 4 seinän sisällä collegehousut jalassa. Ei auta vaikka mies kuin sanoo rakastavansa minua tällaisena ja yrittäen lohduttaa. Mieli ei vain parane :( seksiäkään ei tee mieli vaikka miehellä tekee. Todella paha mieli myös miehen puolesta. Hän yrittää vaikka mitä mutta minua ei vain kiinnosta. Turhaan vain kiukuttelen tai olen surullinen ja puran sitä aivan väärään ihmiseen.. Jotenka siis, ottaisin mielelläni vastaan ideoita miten saisi skarpattua itseään ja saisi paremman mielen?

13.1.2015
babyonboard_
babyonboard_

Mä just vähän aikaa sitten luin netistä tästä Siskot-ryhmästä.

21.1.2015
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Kuulostaapa hyvältä :)
Kattoko ne neuvolassa hemppaa sulta?

21.1.2015
misukka
misukka

Misukka; oli neuvola. Juteltiin siellä tuntemuksista ja pikkuhiljaa alkaa perhevalmennukset ja joku josta en ole kuullutkaan: Siskot. Se on tällaisten nuorten äitien kerho ilmeisesti. On tässä onneksi jo saanut itseään niskasta kiinni, ja täälläkin ollaan vertaistukena. Kiitos mammat

21.1.2015
babyonboard_
babyonboard_

Tukiryhmiä ei mun mielestä ole ainakaan meillä päin, mutta sekin varmaan paikkakunnasta riippuvaa. Neuvola kyllä ohjaa tarvittaessa ravitsemusterapeutille, jotta voidaan katsoa, että mitä kannattaa syödä ja mistä saa kaiken tarvitseman. Tukea ja apua neuvolasta kyllä saa jos he asiasta tietää ja siellä siitä uskaltaa puhua. Vaa'alla väärin päin käynti on yleistä, koska monia ahdistaa just se, että paino nousee.

19.1.2015
carata
carata

Carata, tiedätkö onko neuvoloissa odottaville äideille syömishäiriön läpikäyneille tukiryhmää?

Kaikentyyppisiä tukiryhmiä on mm. raskausdiabetsta ehkäisevä ja muitakin.

19.1.2015
PekkajaMatti
PekkajaMatti

joo tänään puhuin neuvolassa tilanteesta ja antovat isälle kotitehtävän et seurattava syömistä ja pitää välttää paheksuvia sanoja ettei päästelis.. hyvällä tuella pitäs helpoiten ohi mennä. meillä vaan ollu raskausaika aikamoinen vuoristorata. syömishäiriö 2012 ja kaikki kuulema heijastuu raskauden loppuvaiheilla.. meillä ku on käräjät viikon päästä torstaina nyrkki tappeluista ukon kanssa nii se stressaa nii paljon et ei tiiä pitäskö itkee vai nauraa.. mut jospa kaikki iloksi viel muuttuis. ja toivon mukaan täältä löytyy vertaistukea lisäksi :)

19.1.2015
Channel1
Channel1
2-year-old toddler

Channel, älä ihmeessä nyt jää yksin! Ja neuvolassa kannattaa kyllä puhua. Jos painon nousu tuntuu pahalta, pyydä että saat käydä neuvolassa väärin päin vaa'alla, niin ettet nää numeroita. Masua ei saa piiloon, kun se alkaa kunnolla kasvamaan, mutta itse kehottaisin nauttimaan raskaudesta ja siitä kasvavasta masusta. Se kun merkki lapsestasi, eikä esim.liikaa syödyistä herkuista 😉

18.1.2015
carata
carata

Morjens! Mulla tullu nyt tämä oman kehon häpeäminen.. masennun jos mies sanoo et oon seksikäs ja kiihpttava.. en tunne itseäni hyväksi ku maha alkanu vasta kasvamaan. Huomenna on neuvola ja pakko siellä kertoa tilanteesta. Saattaahan se olla et meillä tulossa käräjän loppu kuusta joka viel painaa lisänä mieltä. mutta nyt kaikki tuntuu ylitse pääsemättömältä. Pari kertaa miettiny et jos hommais toisen asunnon missä vois yksin olla piilossa ruman kehon kanssa. mut nyt raskauden aikana tullu syömishäiriö yms nii mies ei onneksi anna olla yksin... millä saisin mahan piilotettua niin et voisin edes päivän olla oma ihteni?

18.1.2015
Channel1
Channel1
2-year-old toddler

Mä olin kans ihan järkky väsy yhdessä vaiheessa raskautta ja tajusin et raudanpuute sen tekee. Lisärauta piristi parissa päivässä!

16.1.2015
Jopster
Jopster

Oisko sullekin vertaistukea "Erilaisia perheitä"-ohjelmasta, joka mainitaan tuossa tigerin ketjussa?

16.1.2015
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Jokos sulla oli se neuvola?

Mitäpä ne siellä tuumasi?

15.1.2015
misukka
misukka

Tsemppiä normaalia on. Mä meinasin kuopuksen aikaa nukkua melkein 24/7 väsytti koko ajan ja makoilin sängyllä esikko leikki vieressä. Välillä sai mies käydä kaupassa kun olin vuode levossakin supistelujen ja paikkojen avausten kanssa. Enkä uskoltanut edes joulu ostoksille lähtee. Esikon aikana ei mitkään kengät menny jalkaan.

Onhan näitä ja se kuuluu toisilla vähemmän ja toisilla enemmän.

14.1.2015
nki91
nki91

Iita90, minkä ikäiset lapset sulla on? Ollaan saman ikäiset ja täälläkin jo kaksi lasta, mutta kolmas ilmeisesti tulollaan. Selviää perjantaina ☺️

14.1.2015
carata
carata

komppaan muita. ite kans raskaana tälläkin hetkellä, mutta odotan kolmatta. vaikka tiedän mitä tuleman pitää niin silti masentaa, väsyttää ei jaksa laittaa itteensä ja koko ajan tuntee ittensä kamalan näköseks, eikä pääse lähtemään kotoota minnekkään. Ollut sama ongelma molemmissa raskauksissa. minulla olo on helpottunut kun sen itse on tiedostanut ja ottaa itteensä vaa niskasta kiinni ja ulos kotoo. minulle on aina auttanut kun päsee vähä tuulettaa päätä. esim. soittaa kaverille käydä kahvilla jossain ja juoruaa kaikki hyvät kuin huonot murheet. laittaa parasta päälle ja lähtee miehen kanssa elokuviin.. yms. mistä itse tykkää.

14.1.2015
iita90
iita90
3 years, 7-month-old toddler

raskaus saa hormoonit päälaelleen. varsinkin  ensimmäinen kun ei yhtään tavallaan tiedä mitä tuleman pitää:)   mie olin koko ikäni yrittänyt itteeni lihottaa, ja silloin mietin että jokainen raskauskilo on tervetullut.   no, esikoisesti turposin 27kg, joka oli jo liikaa:D  mie kävin päivittäin itkemässä saunassa/kylppärissä muilta salaa omaa turvonnutta itteäni.  pää ei vaan yhtään pysynyt mukana siinä muutoksessa mitä kropassa tapahtui.  mie en näyttänyt pelkästään norsulta, vaan sotanorsulta!  eikä auttanu että mies kehui kauniiksi ja seksikkääksi.  tunsin olevan rantautunut valas joka pitäisi työntää takaisin mereen.   olo ei myöskään helpottanut synnytyksen jälkeen. mie olin aina ollut ylpeä litteästä mahasta. se oli ollut mun ulkoisen olemuksen paras puoli omasta mielestäni.  litteä sixpäkki.  ja yhtäkkiä siinä oli kymmenen litran pullataikina, perse oli revennyt arvista, reidet oli muhkeet, tissejä ei ollut vieläkään.   mie itkin silloinkin.

vasta puoli vuotta synnytyksestä, kun vyötärökin oli löytynyt uudestaan, aloin taas tyytyä omaan kroppaan.  vuosi synnytyksestä koin, että raskaus oli jopa tehnyt hyvää mun ulkoiselle habitukselle, vaikka sitä nahkaa vähän jäikin yli, eikä se sixpäkki sieltä enää samalla tavalla loistanutkaan;)   mutta kuten mieheni sanoi, lantion kasvu toi naisellisuutta, ja siinä suhteessa pieni nahan ylijäämä oli pieni paha.

nyt edellisestä sektiosta on 5kk aikaa, ja vaikka kovasti on toipumisjumppailut ynnä muut vauhdissa, niin en ole enää epätoivoinen:) vaikka jenkkikset vielä turskahtaa vanhoista farkuista, niin uusissa koko isommissa näytän jo taas hyvältä;) ensi kesään mennessä on tarkotus sulattaa vielä ylimäärästä ja kiinteytyä.  uskoin sitten taas olevani jälleen tyytyväisempi ulkonäkööni.

usko siis, se mitä kropassa muuttuu, saa kenet tahansa sekaisin. se kuuluu asiaan.  mutta siitä palautuu ja uudesta synnyttäneestä itsestään oppii tykkäämään ihan eri tavalla:) vaikka sie tuntisitkin ittesi norsuksi nyt, niin yritä miettiä sen olevan väliaikaista.  keskity henkiseen hyvinvointiin.  kumppanin kanssa voi nautiskella sylikkäin leffasta jäätelön kanssa tai mitä vain, ei siihen tartte seksiä liittää jollei se nyt maistu:)  läheisyyttä, yhdessä tekemistä.  ja jos väsyttää, niin anna itsellesi lupa levätä.  raskaus on aina rankkaa kropalle ja jokainen reagoi eri tavalla.  lataa siis akkuja ja anna lupa olla myös väsynyt.  opettele nauttimaan rauhallisista hetkistä, mutta suosittelen myös jotain kevyttä liikuntaa.  kokeile vaikka uimista tai vesijuoksu.  se piti miut kävelykykysenä ekassa raskaudessa kun liitoskivut esti  normaalin olemisen. siitä myös nautti.  ei sitä tarvitse mennä hikoilemaan juoksumatolle muiden timmien mimmien keskelle jos on kriisissä oman olemuksensa kanssa, vaan voi mennä uiskentelemaan, nauttimaan hierovista porealtaista, tai sitten miehen kanssa tehdä pieniä kävelyretkiä:)

tämä kaikki on väliaikaista ja liittyy hormooneihin:)  mene ystävän luo kahville, tai tehkää miehen kanssa vaikka reissu heurekaan:D  nyt on aika keksiä mikä tuntuisi kivalta ja tehdä sitten niitä:)

13.1.2015
Blanco
Blanco

Komppaan muita.

Liikuntaa, sosiaalisia suhteita, tarvittaessa perheen ulkopuolista keskusteluapua.

Ja vaatteiklsi muuta kotiin sitten päälle kuin verkkarit tai collaget, jos kummatkin vaatekappaleet masentaa mieltä.

13.1.2015
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Jokin harrastus kuulostaa hienolta idealta!
Ja jos painonnousun kanssa ongelmia, niin jokin kevyt liikunta?
Ite kävin molempien raskauksien aikana vesijumpassa. Teki todella hyvää selälleen, ei rasita niveliä vaikka painoa tulee ja paikat löystyy.
Olin itse kansalaisopiston senioriryhmässä, ohjaaja antoi mulle sitten eri versioita.
Mua ei häirinny ettei ollu oman ikäistäni, viihdyn myös iäkkäiden kanssa eikä itseäni haitannut heidän mielenkiinto ja erilaiset kommentit ja näkemykset odotuksestani.
Nämä on sellaisia asioita jotka toisia häiritsee ja toisia ei.
Sitten olin myös pilateksessa, ihan todella hyvä laji, suosittelen!! Treenaa tukilihaksia hitaalla tempolla. Vieläkin kävisin, mutta ohjaaja muutti kauas pois.

Ja jos sulla ei oikein mitään kavereita ole, suosittelen etsimään myös samassa elämäntilanteessa olevien seuraa. Esim onko teidän paikkakunnalla perhevalmennusta? Vauvakerhoja, joihin jo odottavatkin voivat osallistua?
Itellä ei ollut yhtään perheellistä kaveria lähiseudulla kun esikoista odotin. Itseasiassa kaikki kaverit kaikkosi. Mutta noiden kerhojen myötä ja sitten lasten harrastuksien myötä olen saanut ystäviä ja tuttuja kivasti!

Mitä mielialan vaihteluihin tulee, niin ihan hormonimyllerrystä se on!!
Ite sekä itkin että harmistuin pienistäkin asioista ja olin aivan sairaan väsynyt!
Mutta puhu avoimesti neuvolaan kuten Misukka neuvoo!

Opiskeletko tai oletko työelämässä? Voisko sieltä saada uusia kavereita?

Hienoa, että miehesi ymmärtää, rakastaa ja auttaa!! Sitä tarvitaan sittenkin kun pikkuinen syntyy! Muutokset ovat niin suuria, että siinä on opettelemista ja asioiden uudelleen miettimistä molemmille.

Oikein paljon tsemppiä, voimia ja iloa pikkuisesta masu-asukista! ❤️

13.1.2015
Minnie
Minnie

Komppaan misukkaa että ulos kodista. Vaikka vain kävelylenkin tekisit mut raitis ilma, pieni liikkuminen ja sen näkeminwn maailmassa on muitakin ihmisiä piristää jo itsessään.

13.1.2015
Mummy83
Mummy83

Voihan sulla olla hemppakin alhaalla. Tuossa puolivälin tietämissä usein romahtaa kun vauva vie osansa ja sun verimäärä kasvaa kropassa.

Pyydä neuvolassa ottamaan hemppa jos se ei muuten sitä mittaa. Vaikka veikkaan että ottaa sen joka tapauksessa. Sitten vaan lisärautaa popsimaan jos hemppa tipahtanut. Purkista tai pullosta. Itellä tuommosta "rautamehua" joka toimii mulle parhaiten.

Se nimittäin saa ihan vetämättömän olon päälle jos hemppa on laskenut.

Uusi harrastus kuulostaa oikein hyvältä :)

Tuo on kumma juttu miten usein kaverit kaikkoaa raskauden myötä. Tosi kurjaa :( Mut harrastuksen parista ja äitiryhmistä voi löytää uusia.

13.1.2015
misukka
misukka

Just meinasinkin että onneksi on parin päivän päästä neuvola. Eiköhän siellä saa päätä purettua. Voiskohan tässä olla vitamiinin puutostakin mukana kun koko ajan vaan väsyttää.. Kavereita ei kyllä ole, jotenkin tuntuu että kaikki on kaikonnut, varsinkin jo ennen kuin kuulin vauvasta ja lopetin juomisen. Toiseksi viimeisetkin kaverit lähtivät kun kuulivat raskaudesta. Olen miettinyt jonkun harrastuksen aloittamista, toisihan se jonni näköistä erilaisuutta ja 'rytmiä' kun on tekemistä. Näkisi ihmisiäkin ja jos oikein lykästää niin voisi saada ihan kavereitakin. Ei tässä ihan pohjalla onneksi olla, on tuo vauva tuonut suurta onnellisuuttakin

13.1.2015
babyonboard_
babyonboard_

Ihan ensiksi otat tuon olosi puheesi neuvolassa. Jos sulla on hyvä neuvolahoitsu se osaa helpottaa sun oloasi ihan juttelemalla tai sitten laittaa sua eteenpäin saamaan keskusteluapua. Jos se ei laita eteenpäin, niin vaadit sitä.

Toiseksi. Onko sulla kavereita joiden kanssa lähteä ulos? Lähteminen neljän seinän sisältä auttaa. Vaikka se on väkinäistä eikä kiinnosta, niin pakota itsesi liikkeelle. Sekin helpottaa.

Se, että jumittuu sisälle on kaikkein pahinta. Olo vaan pahenee.

Eli potku pyllylle ja liikkeelle. 👢

Ja raskaus saa mielen myllertämään. Jopa masentumaan kun kroppa muuttuu eikä pää pysy mukana. Se on ihan normaalia. Mutta kun olo tuntuu pahalta niin sitten pitää hakea apuja. Tsemppiä!

13.1.2015
misukka
misukka
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...