raskaana vaikeassa elämäntilanteessa

Hei! Onko kukaan muu raskaana ja elämäntilanne samalla vaikea? perheessäni on ollut surua ja riitoja ja fyysinen vointini on kamala syystä jota en halua kertoa.

29.12.2014
tiger_for_real
tiger_for_real

Sanoppa muuta. =D Miten se voi olla nii vaikeeta.?!

Hyvä et lekurit tajuu siun kohalla et unettomuus on se ongelma, eikä lähe hoitaa sen seurauksia väärällä tapaa. Miul tais käyä vähä nii. Olin yliviree tai aliviree koko aja ja se neuroleptien jättämine sillo syksyl lisäs niit miun tunteitten heilahteluja ja naurunpurkauksia, ja tietty raskaus. Niiku joku fiksu tääl sano: ne naurun- ja itkunpurkaukset on niitä tukahdutettujen tunteiden ulostuloa. Ku 8 vuotta laahustaa tuol muumiona, ja yhtäkkii lopettaa ne muumioittavat lääkkeet, ni kyl siin menee useempi kuukaus enne ku se tasapaino löytyy uuestaa. Ku kysyin lääkäriltä aikaa sit sitä ketipinorin lopettamista, se sano et tasapaino pitää olla. Nyt mie kyl ootan et pää toipuu entisit myrkyistä enne ku suostun ottamaa uuen lääkkeen (tai siis mielummin en ota koskaa) "tasapainottamaa" miun niinsanottua hulluutta, mikä on vaa toipumista tainnuttavasta vuosia kestäneestä lääkekuurista.

Miulle sanottii et mitä pienempi mirtazapiiniannos, sitä paremmi se antaa unen. En tiiä onko totta. Mei iskälkii meni se nukkumisee ja hää sano nukkuvansa paremmi ku lopetti sen. Kaikkien aivot ei vaan toimi sillee ku lääkäri olettaa.

Ketipinorkii kuivatti/kuivattaa suuta nii pahasti, etten välil pystyny kunnol puhumaa. En ymmärrä mikä pakko sitä oli miulle syöttää ku sain siitä vaa fyysisiä ja henkisiä sivuoireita. Tuli ne itsetuhoset ajatukset takas ja päässä alko pyörii iha pimeitä mielikuvia. Sellasii ei oo ollu sen jälkee ku lopetin ne entiset mömmöt. Lääkäri/osaston omahoitaja ei uskonu et sellaset voi johtuu siitä lääkkeestä, vaik se lukee sen pakkausselosteessa. Selittivät vaa et raskaus heittää mielialoja. Tulin NII vihaseks! Miul on laps mahassa, enkä tosiaa haluu tappaa sitä, ku olin vielä onnelline siitä et jätin miehen ja elämä on aukeemas miulle! Oon syöny 8 vuotta kaatopaikallisen lääkkeitä, tiiän kyllä millo miul on taas huumattu olo ja ajatukset tulee jostai miun "ulkopuolelta".

 

Ei miun ystävätkää tienny mite hirveetä miul oli parisuhteessa. Kaunistelin asioita ja kerroin vaa ne yksittäiset positiiviset asiat. En sanonu niitä ikäviä asioita ku ajattelin et nekii johtuu miusta. Et jos käyttäydyn oikei ni se ei suutu eikä osota mieltää. Syyllistin itteeni kaikista sen tempuista ja aloin huomaamattani käyttäytyy sillee et miellytin sitä. Siis muokkasin persoonallisuuteni sen seurassa sellaseks ettei se suuttunu tms. Niiku sanoin jossai aiemmas tekstis, en huomannu et leikin pelon vallassa jotai iha muuta ku oon, enne ku sain etäisyyttä. Sit tuntu ku ois potkastu nivusii vauhtia miljoona km tunnissa. Miks mie olin nii hölmö et nuolin toisen hanuria?! Miks en osannu sanoo vastaa?! Toine juttu on et en voinu kirjottaa siitä mitää negatiivista, ku epäilin et se lukee tätä sivustoo, enkä voi nytkää suuremmin avautua, ku entistä suuremmal varmuudel tiiän et se lukee tänkii jutun, enkä haluu itelleni siitä enää yhtää enempää harmii. Noi mitä kirjotin se luultavammin tietää jo, että ei sillä nii väliä..

19.4.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Tiger,
En ois ikinä tienny et teillä oli noin vaikeeta parisuhteessa. Siis mä sain aikasemmin ihan eri kuvan lukemistani. Mutta mul on kyl muisti ja järkikin osittain mennyttä että ehkä oon sekoittanut/käsittänyt väärin...

Mulla toi mirtazapiini on 15mg ja en kyllä ota sitäkään enään ku ihan pakon edessä. Näin päätin tänään.
Hirveän väsyneeksi tekee koko amp , vasta ip herää kunnolla.
Lisäksi hirveä päänsärky aamulla ja suuta kuivaa.
Lääkäri sano et vois ottaa 2tbl mutta sitä en edes kokeile. Sit en kykenis lapsia hoitaa.
Eihän kai ollu tarkoitus että tulisin vielä väsyneemmäksi, vaan että nukkuisin paremmin ja olisin pirteämpi päiväsaikaan?!
Lyrica auto mulla aikoinaan tosi hyvin uneen, mutta sitä en mielellään alota uudelleen, koska siihen syntyy vahva riippuvuus ja sen vierotusoireet oli kamalia. Itekseen sen lopettelin kun olin kauan syönyt jatkuvana maximiannostuksella kun oli se krooninen hermotulehdus. Pääsin niistä kivuista akupunktiolla kun lopulta nöyrryin kokeilemaan kun neurologi sanoi että seuraavat lääkkeet on sitte huumejohdannaisia. Sitä en halunnut, kun oli jo kourallinen kaikkea mahdollista pilleriä.

Mäkin uskon kyllä että sun oireet on vahvasti vierotusoireita ja ehkä sitä ennen unen puutteesta. Vai mitä?
Siis vakava uniongelma pitkään aiheuttaa ihan psyykkisiäkin oireita, mutta onneksi mun tapaamat lääkärit on tajunnu et ennemmin tutkii mitä sille unille ois tehtävissä (tai siis itseasiassa olen itse sitä ehdottanut, koska tiedän että se on mahdollista)eikä laittaa mua psykiatriseen hoitoon. Toki sitäkin on ehdotettu että jos koen tarvitsevani ja kaiken moiset kyselykaavakkeet jne. Mutta tähänmennessä kaikki on uskonu et mun oireet tulee vain yksinkertaisesti unen pitkäaikaisesta puutteesta.
Toki uskon et esim keskustelu asiantuntijoiden kanssa auttaa vaikeassa tilanteessa ja itsekin juttelin sairaalassa psykiatrisen sairaanhoitajan kans, mut en nähny syytä jatkaa mitään pidempiä kontakteja.
Mulla tähän 'kriisitilanteeseen' liittyy pojan sairaus, sen toteaminen, tutkimukset jne...


Haluan vaan nukkua yöt. Yksinkertaisesti. Miten se voi olla niin vaikeeta?!
Toisille itsestäänselvyys, joka mulle tuntuu olevan tavoittamattomassa?

18.4.2015
Minnie
Minnie

Miul oli tarvittaessa vaa se 5 milline diapam. Ekan kerra ku siellä päivystyksessä laitettii sitä suonee, ni tuli raukee olo.(Suonee laitettuna vaikutus on vissii vahvempi, tai ainakii nopeempi, enkä tiiä oliko se tujumpaa tavaraa ku ne mitä aloin saaha tablettina sit ku kanyyli otetii pois) Sit toleranssi kasvo koko aja ja lopuks se ei tuntunu enää missää. Ei aina edes auttanu vartalon/käsien tai muitten lihasten nykimisee, eikä vapinoihi. Enkä enää nukkunu sillä edes sitä 20 minuuttia. Tenoxia en oo käyttäny. Mei äiti vaa, enkä tiiä vahvuutta. Miullakii menee kaks 3 millistä melatoniinia ja 7mg mirtazapiinia nukkumisee. En usko et niil on mitää vaikutusta, ku nukuin niilläkii niitä tunnin yöunia vaa. Sairaalassa en vaa jaksanu tapella että en haluu syyä niitäkää, enkä kotona oo uskaltanu jättää pois "jos niistä kummiskii on hyötyä"..

Mie oon iha ku kännissä sillo ku nukun vaa sen tunnin yössä. Miun avopuolen omahoitaja sano et jos oisin oikeesti mielisairas (eli se diagnoosi pitäs kutinsa), ni oisin iha mental case niillä unilla, mut enpä ollu. Eli se ei usko siihe diagnoosii. Miekii ihmettelen et sie oot järissäs ja pystyt muodostamaa järkeviä lauseita vuosien valvomisen jälkee. Miul on nyt jo meinannu kadota kirjotustaito ajoittai! =D

Miekii rustaan melkei kalenterii jos satun nukkumaa yli 2h putkee. Saatan mutista jotai tyyliin "jes", ja jos vielä silmissä on unirähmää, ni tulee sellane voittajafiilis et oksat pois..

Mut tajusin etten ookkaa nii huono nukkuja ku luulin. Miun uniongelmat johtu vierotuksista, ja nyt raskaudesta ja ketipinorin tuomasta ahdistuksesta, ja elämäntilanteesta. Ensimmäine yö kotona meni piloille ku pelkäsin koko aja et miun mies kävelee ovesta sisää. Enää sil ei oo avainta. Mut siis voisin näköjää olla sata kertaa väsyneempikii, ja siekii oot elämässäs pärjänny noilla unilla ja vielä lasten kanssa, ni enköhä miekii.

18.4.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Oon siis ihan lapsesta asti ollu huono nukkumaan. Heräilen 10-20x yössä. Välillä unet jää vain 1-3h pitkänkin aikaa ja siis nuokin vain pätkissä.
Tällä hetkellä oon nukkunu jopa 3h putkeenkin ja lopun yötä katkonaisesti.
Nukahdan lähes aina heti kun vain pääsen nukkumaan (joskus jonkun harvinaisen asian vuoksi voi olla nukahtamisvaikeutta)
Joo, en tiedä miten ylipäätään oon elävien kirjoissa vielä...sitähän ne Tyksissä ihmetteli että ei oo ihan sekasin tai kuollut jo kun niin kauan kestänyt huonoja jaksoja.

Vaikein jakso oli pojan synnyttyä 2v sitten. Sairastaa harvinaista sairautta,mastosytooma, ja ei ole saanut asianmukaista hoitoa ja siksi kärsinyt, huutanut ja valvottanut.
Vartin pätkissä nukku ekan elin vuoden. Aamu hällä alkoi klo 1-3 välillä nousin aina ylös, jatkoi unia aamulla kun muu perhe nousi jne.
Nyt kun on pojalla oikeat lääkkeet, ruokavalio yms niin nukkuu huomattavasti paremmin, jopa klo 6 kahdella herätyksellä.

Millaisia vahvuuksia käytät diapamia /tenoxia?
Mulla vain 5-10mg.
Ja vain tarvittaessa, en voi ottaa jos olen vastuussa lapsista, tuun tuosta jo pökkyräiseksi.
Jatkuvana on pitkävaikutteinen melatoniini ja mirtsatsepiini?!
Imovane ei vaikuttanu mitään.
Mutta vaikka oon kokeillu noita kaikkia yhdessäkin, en nuku yhtenäisesti 3h pidempään. Olen vaan ihan pää pimeänä koko päivän. Ja siis todella väsyny.
Että haittaa enemmän kuin hyötyä.
Ja mähän kuitenkin hoidan ite kotona 2 ja 3v lapsiani.
Nyt oon saanu voimakkaan uupumiskohtauksen jälkeen muutamana yönä hoitajan ja silloin oon ottanu enemmän lääkkeitä.

Aikaisemmat lääkkeet oli ennen hemiplegiseen migreeniin, krooniseen hermotulehdukseen, krooniseen poskiontelo/keuhkoputken tulehdukseen, levottomiin jalkoihin ja sit reumalääke.
Mutta siis ilman niitä en ois saanu nukuttua edes sitä muutamaa tuntia.

En tiedä vielä tarkemmin millainen rekisteröinti tulee olemaan.
Hemiplegisen migreeniä tutkittaessa tehtiin aivosähkökäyrä ja silloin toinen neurologi olisi toivonut tehtäväksi myös unenaikaisen aivosähkökäyrärekisteröinnin. Mutta jäi tekemättä.
Ehkä sellainen. Lisäksi sais olla verenpaine mittaus, koska tiedän että itellä se laskee liian alas. Jopa 40/80 olen mitannu päiväsaikaan ja unessa kaikki vielä hidastuu, myös verenpaine. Joskus ollu niin alhainen ettei mittari saa mitattua ollenkaan. Ja pulssikin 30 silloin on todella hankala olo, puhuminenkin hankalaa ja tietää ettei sisäelimet saa riittävästi happea.
Nuo lääkkeet ovat keskushermostoa lamaannuttavia, rentouttavat ja sen kyllä ihan tuntee kun pulssikin hidastuu huomattavasti.

17.4.2015
Minnie
Minnie

Onko siulla Anmaha kui paha uniongelma, ja kui kaua kestäny? Siis mite nukuit ilman mitää lääkkeitä? "Pääsetkö" sellasee laitteesee, mist vejetää piuhat siun päähä ku nukut? =D Tarkottaaks se unirekisteröinti sitä siis. Oon kuullu et semmone laite on.

En tienny et Tenox laskee verenpainetta. Imovane on ainut tavalline unilääke mikä miul on menny, mut siit on vuosikausia, enkä muista mite vaikutti. Muilta oon vaa kuullu juttua et lääkeuni ei oo yhtä syvää ku normaali, eikä rentouta samal taval.

Mite oot jaksanu lasten kanssa surkeilla unilla? Oon miettiny sitä, ku se rivatril tullaa vähentämää nollaa synnytyksen jälkee asteittai, (yks puotus saattaa olla enne sitä), ja sit on varmaa taas sellaset tuskat, etten pysty nukkumaa. Mut nyt oon sopinu lääkärin kans et saan ottaa niihi tuskii diapamii, kuha en ota siinä määrin et jään sit siihenkii koukkuu. Noin puoltoist kuukautta miun piti sitä ottaa tarvittavana oireisii siel sairaalas, mut nyt oon ollu koht 2 viikkoo ilman, ja toistaseks oon pärjänny ilman diapamtuskia.

Ei se eroomine helpoo oo, vaik se olikii helpotus. 4 vuotta oltii yhes, ja laps tulossa. En pysty näkemää miestä vielä. Miul on nii hirveet muistot siitä ja pelkästää sen kuvan näkemine tuntuu hirveeltä. Tuntuu vähä niiku miut ois taas raiskattu. Taas mie olin se hyväkskäytettävä, niiku kaikis aiemmiskii suhteis. Henkine väkivalta sattuu ehkä enemmä ku fyysine. Lyönnin tajuu sil hetkellä ku se tapahtuu, mut henkiset lyttäämiset hyökkää päälle yhessä nivaskassa jälkikätee. Siel sairaalas niitä arkipäivän jatkuvia alistamisia tuli koko aja lisää mielee, ja miun oli pakko kirjottaa mei suhteesta noin 11 sivuu et sain päätäni selvitettyy. Niitä sivuja ku pläräsin, ni en yhtää haikaillu sen perää. Jos oisin psykiatri, sanoisin et sil on persoonallisuushäiriö, mihi tarvii pitkäaikasta psykoterapiaa. Maallikkona sanon vaan että henkine tasapaino heittää pahasti, ja se jätti jälet minuukii. Pahin pelko on et mitä se tekee lapselle.

17.4.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Tiger, ihanaa että olet saanut apua vauvan tuloon valmistumisessa 😊
Koeta todella rentoutua!

(Joo, ja siis eihän mulla mitään hirveitä annoksia oon noita lääkkeitä ollu, mutta tajusin äsken miks varmaan herään juur ottaessani enemmän tenoxia...kun se laskee entisestään pulssia ja jo matalaa verenpainetta. Ja mullehan on siis jo enne sanottu että tod.näk. osa mun heräämisistä johtuu siitä et verenpaine laskee vaarallisen alas ja elimistö herättää nostamaan sitä. Kun hereillä ollessa se siis nousee hiukan itestään.
Mä odottelen nyt Tyksiin unitutkimuksiin, toivon että pian saan unirekisteröinnin yms jotta näkee oikeasti mistä kiikastaa.
En todella halua joutua lääkekierteeseen.
Ennen lapsia kun oli pahimmillaan 11 lääkettä päivittäin, jotta sain oltua/nukuttua/käytyä töissä jne.
Ne lopettelin pikkuhiljaa ennen ekaa raskautta tai siis osan kun tajusin olevani raskaana.)

17.4.2015
Minnie
Minnie

Tosi hieno juttu et saat sieltä lastensuojelusta apuja ja oot päässy hypistelee pikkuruisia vaatteita.

Hyvä että olet nyt itse tyytyväinen asioiden laitaan. :)

16.4.2015
misukka
misukka

Korjaan tota alkuu: mömmöillä nukkuu surutta vaikka 9 tuntii putkee, jos vetää norsun annoksen keskushermostoa lamaavaa antipsykoottia/neuroleptia, mut EN suosittele! =D

15.4.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Ei millään lääkkeillä vissiin yhtenäistä unta saa, tai nii oon käsittäny. Mei mutsi vetelee mm. tenoxia nukkumisee, mut ravaa öisinkii tupakalla. Sen minkä mie nukuin ketipinorilla, näin kauheita painajaisia. Kannustan yrittämää nukkumista ilman pillereitä. Ei se vissiin kaikilla kuitekaa onnistu ees ajan kanssa. Ite luulin olevani toivoton tapaus sen jälkee ku olin nukkunu 8 vuotta rankemman luokan neuroleptilla, mut ku maltoin oottaa ni se uni palas. Sit se rivatrilin vähentämine sekotti taas unia, mut uskon et pää toipuu siitäkii. Ja siitä ketipinorkasta, joka laittaa pään pöhnäseks 24/7 (en voi  sanoo et kaikilla, mut miulla). "Ketipinorkka" on se uusin tuttavuuteni lääkemaailmassa, joho en koske enää ikinä.

Se on surullista että olin päässy nii pitkälle lääkkeitten lopetuksessa, ja sit lisättiin taas. Mut sellasta se psykiatrisissa piireissä on. Lääkkeiltä on vaikee välttyy ku hoidon piirii joutuu. Plussana tältä reissulta sain sen, että tajusin jättää mieheni, ja et lastensuojelu tuli kuvioihi. Ens viikolla minuu tullaa kotii auttamaa jo kolmena päivänä. Ne sano et nyt miun pitäs stressata mahollisimman vähän esim. kotihommista, ja keskittyy rentouttavii asioihi. Ite hoito siellä sairaalassa ei tuonu miulle mitää hyvää, mut se että jouduin sinne, sai miun elämän kääntymää. Vasta ku olin ollu kuukauden miehestä erossa, tajusin et olin iha tossun alla (taas), ja huomasin ettei miulla ollu sitä edes ikävä.

Tänää laiteltii vauvanvaatteita lastensuojelun perhetyöntekijöitten kanssa kaappii ja sain vaunut lahjotuksena. Teretulemast tähä maailmaa pikkutiikeri. 3

15.4.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

No hyvä jos naurattaa :) Mut kyl siul on noita haasteita ja mutkia riittäny muutaman kuukauden ajalle enemmän kuin tarpeeksi.

Onhan se tietyllä tapaa koomista, miten elämä heittelee. Hyvä jos sillekin jaksaa joskus nauraa :)

Mut ei kyl jaksa ymmärtää tuota, et taas lähtivät tuolle pumpataan täyteen lääkkeitä-linjalle. Ja ihan parasta, että taistelit taas oman elämäsi puolesta. Ei sellaista pitäisi joutua tekemään.

Ja 7 viikkoa enää, niin sulla on oma pieni muru sylissä. Paljon on vaavikin läpikäynyt jo ennen elämänsä ensihetkiä. Toivottavasti vauva pärjää hyvin syntymänsä jälkeen. Pidän peukkuja. 👍

On nuo pienet niin ihmeellisiä otuksia ❤

14.4.2015
misukka
misukka

Ompa todella ikävää jos ei kannusteta eroon lääkkeistä.
Että surutta lisäävät kun jo niin pitkälle pääsit eroon.
Ei osaa muuta sanoa kun tsemppiä oikein paljon tuleville päiville ja loppuodotukseen!!
Toivottavasti saat jatkossa tukea tarpeen mukaan!

(Ite jouduin nyt hieman maistamaan kuinka hirveää on syödä mömmöjä ja olla niistä tokkurassa päivätkin.
Unettomuuteen mulle määrätty diapam/tenox, mirtsatsepiinia tms?!, ja cirdaludia, joka nyt on ihan luonnonmukainen melatoniini.
Mutta kyllä noistakin cocktaileista on koko keho unessa koko päivänkin ja silti heräilee öisin kymmenenkin kertaa. Eli eivät auta siihen mihin tarvitsisi apua.
Tää on varmasti ihan pientä vielä verrattuna sun lääkityksiin ja sivuoireisiin/vierotusoireisiin...)

14.4.2015
Minnie
Minnie

=D

Misukka sai miut nauramaa. Jotekii kuulostaa aina nii hassulta ku täällä sanotaa ettei miun kuulumiset oo hyviä. Alkaa kelaamaa koko tätä raskautta, että onpas tapahtunu paljo ja tullu useemmi takapakkia ku ois ikinä luullu. Se on koomista, ja se että mei mummo makas siellä sairaalassa miun yläkerrassa. Tai siis makaa vieläkii. Elämän ristiriitasuus (toine syntyy ja toine kuolee, psyk.hoidossa meet vaa huonompaa kuntoo jne,) on huvittavaa. Toisinaan. Toisinaan se tuntuu hirveeltä.

Oon viikol 33, ja ennuste oli et syntys enne laskettuu aikaa eli enne 4.6. Ootan innolla ja välillä peläten et tää tulis ulos. Se on läpikäyny sellasen rääkin miun vierotusten ja diapamien sun muitten kanssa, että pakostikkii huolettaa onks sil kaikki kunnossa, ja miten se sopeutuu ulkomaailmaa, ku ei saakkaa enää miun kautta noita lääkkeitä. Mut sitä on turha liikoja surra etukätee. Ku parhaasa on lapsenkii etee yrittäny, vaikkei aina ehkä viisaimman kautta, ni enempää ei voi tehä. Tää vauva on lujaa tekoa. =D

Pääasia että oon nyt kotona ja saan tänne lastensuojelusta apuu. Voin alkaa elää "suht" normaalia raskautta. Lisätään nyt kuitekii että toivon mukaa, ettei karman laki taas iske minuu nilkkaa..

14.4.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Kiva kuulla sun kuulumisia vaikkei hyviä olekaan.

Nyt en ehdi enempiä kirjoittamaan mutta ihanaa kun olet kotona ja oman itsesi herra :)

Isot tsemppihalit!

Kuis pitkällä siun raskaus nyt on? Ei laskettuun enää vissiin pitkälti ole, vai muistanko ihan päin honkia?

14.4.2015
misukka
misukka

Se siitä hyvästä hoiosta.

Taitaa olla koko Suomessa yhtä huonolla tolalla terveydenhuolto, ja etenkii psykiatrine hoito. Se ei oo pelkästää täällä korvessa, että nappeja suositaa terapian edellä. Miks kehitellään kaikenlaisia kemikaaliyhdistelmiä, kun samaa aikaa vois kehitellä niitä terapiamenetelmiä?

Hoitajien ja lääkärien kanssa saa aina vääntää jos ei halua nappeja. Siut yritetää saaha syömää niitä, vaikka sanoisit et niistä tulee vaa huonompi olo. Miulle laitettii nukkumisee neurolepti täl reissul. Sanoin siel isommas sairaalas, mihi miut ambulanssil ekaks vietii, etten haluu sitä. Lääkäri sano vaan että se on surkee skitsofrenialääke, määrätään siulle vaa nukkumisee, eikä näin pienellä annoksella vaikuta tunne-elämää. Sit miut siirrettii sinne psyk.osastolle, ja annosta lisättii. Kysyin taas että ei kai vaan tunne-elämä latistu. Sanottii et ei. Kissanviikset. Aikaa kulu ja miulle tuli koko aja surkeempi olo. Sit laitoin sille stopin ja sanoin et lopetan (myös sen takia et miulle tuli siitäkii lääkkeestä lihasnykinöitä ja käet alko vatkaamaa nii paljo, et teet lens naamalle), mut jouduin taistelemaa hoitajien ja lääkärin kans asiasta. Se on hanurista! Potilasta pitäs kannustaa lääkkeettömää elämää, jos se ite huomaa et nii on parempi.  (Eikä se lääke muuten edes auttanu nukkumisee).Mikä siinä on että hoitajatkii menee siihe lääkärien kelkkaa, ja ylistää psyykenlääkkeitä? Pelkääkö ne lääkäreitä nii paljo? Eile sain vihdoin lääkärin siunauksen lähtee sieltä osastolta, ja nyt oon ollu viikon ilman sitä lääkettä. Jos saisin pian sen entisen elämänilon takas. Elämä alko nimittäi taas tuntuu tasapaksulta viivalta, enkä enää nauttinu mm.vauvan potkuista sillee ku enne. Nyt saan sentää olla kotona ja keskittyä olennaisee, enkä hoitotahon kanssa vääntämisee.

Nii se näköjää menee et potilaan pitää aina tietää ite. Omii vaistoihi pitää luottaa ja antaa lääkärin räpättää. Olkoon käyny vaikka sata koulua. Se ei silti pääse ihmisen aivojen sisälle, eikä pysty sanomaa, että tosta aivojen mutkasta muuten puuttuu ketipinor- niminen lääke.

Repesin nauruu ku kuuntelin niitten potilaitten juttuja. Lääkäri ei pahemmin selittele lääkemääräyksiää. Yhelle oli sanonu vaa että " Tulee parempi olo." Potilas jäi sitte ihmettelemää et miks lääkäri määräs hänelle psykoosinestolääkkeen, ku ei hänel oo ollu koskaa psykoosia. No mutta, " Tulee parempi olo. " En oo todellakaa ainut joka on saanu diagnoosin tai lääkkeet kaverin synttäreillä ongenvedosta, jossa lääkäri vaa sattu olemaa siellä onkivavan toisessa päässä. En taas tiiä pitäskö itkee vai nauraa. Sen tiiän että säälin kaikkia, jotka joutuu psykiatrisee kierteesee.

14.4.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Älkää toverit sitä eroa surko.

Miul oli paha olo siin suhtees, mutten kertonu siitä kenellekkää, enkä kirjottanu edes täällä. Omahoitajanikaa ei tienny millasii ongelmii miul oli miehen kans. En uskaltanu puhuu siitä, enkä myöntää edes itelleni et elämä voi koulii nii pahasti et suhdekii pissii kaiken tän keskellä. Kehuin miestä päässäni, kehuin sitä kaikille, ylistin olemattomia asioita, siis aivopesin ittenikii uskomaa et kaikki on hyvi. Nyt ku oon myöntäny et se ei toiminu, ja jättäny miehen ni miul on paljo helpompi olo ja ne nykimiskohtaukset loppu sen päivän jälkee ku erottii. Henkine paha olo saatto lääkärin mukaa tehä niist vierotusoireist kahta kauheempii.

Hirviöks mie tunsin itteni ku jätin sen jälkee mitä hää oli kestäny, mut siel sairaalas lojuessani tajusin et oon taas valinnu miehen joka vaa polkee miun itsetuntoo ja rajottaa kaikkee miussa. Miult meinas lähtee se vapaus minkä sain ku lopetin sen ison määrän lääkkeitä. Sit miehelt tuli semmone uhkaus et tajusin et nyt riitti miun alistamine. Jos ois ollu ensimmäine laatua ni oisin ehkä sietäny, mut ei ollu. Uhkailuu, "ehtojen" laittamista, mielenosotusta, lapsellista käytöstä ja kaikkee narsistisuutee viittavaa oli koko aja. Se et mies kesti kattoo miun tuskaa ei enää riittäny miulle syyks olla yhessä, ja hyvä nii, vaik se raa alta tuntuukii häntä kohtaa. Ja se et hää ei ite taia tunnistaa noita piirteitä itessää eikä siks voi saaha niihi apuukaa.

(Miul ei oo enää tietsikkaa ku se oli miehen. Tää on äitilt lainassa).

 

Sen opin täst kaikesta et apuu pitää hakee enne ku on henkihieverissä, vaik se tarkottas et joutuu sinne mitä enite pelkäs, eli psyk.osastolle. Iha hyvää hoitoo oon saanu, enkä niitä entisiä lääkkeitä takas, enkä muute site "ihanaa" diagnoosiakaa. Ei siel usko vissii kukaa siihe.

Nyt rivatrilii ei vähennetä lähitulevaisuudes, ja sit ku kotiudun osastolta rupeen saamaa kotii apuu lastensuojelusta, joitten työntekijät on nähny minuu jo 3 kertaa. Ensikotii tms. en pääse ainakaa enne synnytystä, mut kotii apuja oman tarpeen mukaa.

Pitkäst aikaa miul on turvalline olo ja tiiän et minuu ei jätetä yksin eikä pulaa, kuha vaa aukasen suuni ku alkaa tuntuu et se hengenlähtö on lähellä. Nii kova kunnianhimo oli et olin näköjää valmis heittämää vaik henkeni et pääsisin lääkkeistä. Naurettavaa. Tulipahan opittua rankemman kautta et itteesä ei piä ylittää. =) Ei ainakaa ku on vauva mahassa kokemassa kaiken saman ku mie.

27.3.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Voi hurja millaisia uutisia :( Mutta hienoa että saat apua sieltä ensi- ja turvakodista.

Mieki luulin ettei se mies luovuttaisi kun niin paljon kestänyt jo.

Iso halaus sinulle ja tsemppiä jaksaa. On noi sun oireet todella hurjia. :/

19.3.2015
misukka
misukka

Hyvä että sait/saat apua!
Ensikoti kuulostaa hyvältä! Noin rajuja oireita, ei kyllä kotona uskalla vauvan kanssa olla yksin.

Mutta ero... 😢 kun luulin että mies on niin vaikeita aikoja ollu tukena jottei lähe koskaan.

Mutta pääasia että sulla ja vauvalla kaikki niin hyvin kuin nyt olla voi. Että ootte hyvissä käsissä kun apua tarvii.

Lämmin halaus 3

19.3.2015
Minnie
Minnie

Hyvä, että saat tukea sekä sairaalassa että ensi-ja turvakodissa.

Hyvää loppuodotusta.

18.3.2015
PekkajaMatti
PekkajaMatti

En paljoo ehi kirjottaa, väliaikatiedot vaa..

Tona päivänä ku kirjotin edellisen tekstin vietii taas ambulanssilla sairaalaa. Oireet meni taas epileptisiks,mut taju ei lähteny. Suonee tykitettii jo päivystykses diapamii. Aivosähkökäyrä otettii taas, mut vierotusoireita nää taitaa heiän mukaa olla. Lääkärit ei oo silti viel varmoja mikä tätä kroppaa vaivaa, ja sitä diapamia oon joutunu oireisii syömää.

Ja jouduin sieltä neurologiselta osastolta sitte sinne psykiatrin osastolle kumminkii, ei ollu paljoo vastaa sanomista ku kunto oli/on nii heikko. Nyt miulle etitää paikkaa ensikodista tms, eli rupeen saamaa toivon mukaa apua jo enne synnytystä. Enne ku jatko selvii oon siel osastol,nyt ekaa päivää koton käymäs.

......Sit tuli viel ero miehen kans. Taidan olla elämäni huipulla. Toivottavasti ainakii merkittävässä käännekohassa.

18.3.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Mitä kuuluu Tigerille ja pikkuiselle?
😀

19.2.2015
Minnie
Minnie

Nii ja uskon ettei hamsteri tai marsu ihan ratkaise tuota yöpulmaa :D Mut jos kaveri aatteli, et sulla olis yöllä seuraa kun et kerta nuku.

13.2.2015
misukka
misukka

Harmi ettei se lauluryhmä toiminu :/

Siis kun isällä oli kanssa illalla se 0,5 ja aamulla 0,25 ni kun tuntui oireet ihan järkyiltä sen ekan illan jälkeen ku tiputettiin 0,25een ni otti seuraavana iltana 0,5 ja sit sitä seuraavana taas 0,25. Eli muutaman päivän heijas sitä illan annostusta pienemmän ja isomman väliä. Aamuisin aina se 0,25. Se kuulemma tasotti oireilua jonkin verran. Mut ihan pari kertaa vaan meni ees taas ennen ku tiputti pysyvästi siihen 0,25+0,25 annostukseen.. Seuraavaksi sillä jäi aamusta pois kokonaan koska oireilu oli pahinta öisin (paniikkikohtauksia joita joskus aikoinaan luultiin sydänkohtaukseksi). Vikana tiputettiin se iltalääke pois.

Mun iskä on ollu jo jonkin aikaa eläkkeellä eli ei tosiaan tarvinnut töitä onneksi miettiä. Ja kylilläkin kävi päivällä esim. kaupassa vaan jos tuntui että jaksoi mennä.

Kyllähän ne yöt oli sillä mitä sattui. Iltaisin ei saanut unta ja yöllä heräili. Erityisen hirveitä yöt oli sillon ku havahtu paniikkikohtaukseen. Rintaa puristi, sattui eikä saanut henkeä. Hirveätä herätä sellaiseen tunteeseen. Mut nyt kun tiesi että ei oo sydänkohtauksesta kyse vaan paniikista ni se aina herätti äiteen kaveriksi ja sit ihan tietosesti kävi läpi et tää on vaan paniikkikohtaus ja nyt pitää hengittää rauhassa. Ja sillä se sit meni ohi.

13.2.2015
misukka
misukka

Tein sen virheen tiistaina et menin sinne lauluryhmää. En mee enää. Siel on kirkkaat valot ja ne sattuu kuuppaa ja tuskan hiki koko aja pinnassa. Haluisin lähtee sielt karkuu, mut oon vieläkii näköjää nii tunnolline et en anna periks jos tuttava sanoo et hyvihä sie jaksat. En jaksanu! Sen jälkee paheni se unettomuus. Se on viel illalla ni aivot menee kai johokii käymistilaa ja ku yhen yön valvoo ni kierre on valmis.

En iha ymmärtäny tota et tei iskän vähennysvaihetta. Ku miul seuraava pudotus on 0,75stä 0,5:tee,mut aamus puolikas ja illas puolikas.

Jos nukkuisin kestäisin tän paljo paremmi. Oliks tei iskäl pahat uniongelmat? Yks tuttava tarjos marsuu ku se on yökyöpeli. Ei ymmärtäny et ongelma ei iha ratkee hamsterilla.. Ei kai isukki yrittäny käyä töissä vierotusten kanssa? ei tulis miul mitää.

13.2.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Ajattelinki jossain vaiheessa noista oireista et varmaan oot jo alle millissä annostuksen kanssa.

Mun isälle seuraava tiputus oli vaikein. Eli 0,75stä 0,5een. Se joutu muutaman kerran tekee sen et joka toinen ilta otti puolikkaan ja joka toinen vähennetyllä annoksella ennen ku pääs siihen puoleen milliin. Eli jos tuntuu ettei se vähennys onnistu, ni ole itsellesi armollinen.

Mä uskon vakaasti et sä pääset tosta myrkystä irti 👍

Kai tähän et osaan ottaa tosissaan siut auttaa se, että tuota taistelua on seurannut vierestä. On jonkinmoinen käsitys siitä mitä sä käyt nyt läpi.

Ja kun raskauksiakin on useampia ollut, niin senkin tietää mitä se normaalisti on. Raskausdementia on mulla aina. Mulla ei mikään pysy päässä. Siis mä en muista mitään jos en kirjota ylös. Kaikki pitää olla jossain kirjallisena ja mielellään mua pitää muistuttaa jos oon jotain luvannu. On ku kaatais vettä pahasti vuotavaan ämpäriin :D

Mut ei todellakaan raskauteen kuulu epätodellisuuden tunteet tai se että öisin sattuu aivoihin niin ettei nukkumaan pysty.

Loppupuolella vikoina viikkoina nukkumisesta ei tule mitään jatkuvan vessassa ramppaamisen vuoksi ja siksi ettei yksinkertaisesti ole kropan puolesta hyvää asentoa olla.

11.2.2015
misukka
misukka

Miekii ajattelen öisin etten haluu kokee tätä olotilaa enää koskaa, mut silti koen sen uuestaa melkei joka yö. Se olo on jotai nii epätodellista ja pelottavaa.

Miul menee illas rivatrilii (saaks tääl sanoo lääkkeen nimen? =) ? ) 0,5 millii ja aamus 0,25 millii. Viimeeks oli vähennys viime viikon tiistaina.

Juu oon päätelly et tää pään puutumine sun muu sonta ei voi johtuu raskaudesta. =) Kiva ku joka ottaa tosissaa eikä harrasta sitä jeesustelee raskauden tuomista vaivoista.

Oon kuullu et keskiraskaus on yleensä tarmokasta aikaa. Ei miulla. Haluu ois mennä mut ei voimia.

11.2.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Helppo uskoa et turhauttaa. Tuota siun olotilaas ei voi missään tapauksessa sanoa normaaliksi raskaudeksi. Voisin melkein sanoa, että normaalit raskausoireet on varmasti jääneet tuon vieroituksen oireiden jalkoihin.

Nythän sulla on se "seesteinen keskikolmannes" menossa jolloin tuntuu kuin ei raskaana olisikaan ja virtaa riittää. Vain se mahan olemassa olo muistuttaa raskaudesta.

Eli nyt oikeastaan kaikki oireet johtuu siitä vierotuksesta. Tai näin uskaltaisin ajatella.

Millainen annostus sulla nyt muuten on?

Noi sun yöt kuulostaa hirvittävältä :( Ei soisi kenenkään joutuvan käymään tuota läpi.

11.2.2015
misukka
misukka

Se onkii nii ihmeellistä ku maha on näi iso vaikkei vauva oo. Kai se on vaa sitä ku ei oo enne ollu raskaana eikä tottunu tähä kessii.

Turhauduin ku ihmiset vertaa tätä normaalii raskautee. Sanovat et heilläkii oli vaikee raskaus jne. En voi ku miettiä et ku sais ees nää vierotusoireet karsittuu pois, ettei niit vaivoi ois jotai 5 samaa aikaa kestettävänä. Sen takia lakkasin sit selittämästä ku sanat valuu hukkaa. Mut sama pätee toisinpäi. Iha sama kui paljo ihmiset jeesustelee ni se ei auta minuu ku ei oo muuta ku epätoivo, minkä tasoo kukaa ei voi ymmärtää.

Tuntuu taas ku oisin huumeissa. Nukuin viime yönä tunnin ja senkii kahes osas. En vaan pysty nukkuu. Käet on jääkylmät ja iha hiessä. Aivoihi sattuu koko aja. Vaihan yöllä makuuhuoneesta olohuoneesee monta kertaa ku en pysy paikoillaa. Tänää on parisuhdeterapia..

Pitäs vissii juosta kaupungin ympäri ja kattoo et sammuuks kone sitte.

11.2.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Aika hurjaa et näkö voi tuolleen lähtee paranee. On siinä vinttikopalla töitä saada silmät ja aivot ymmärtää toisiaan.

Toi kuva on ihan älyttömän vanha. Kuopus tuossa varmaan jotain 6-8kk :D Mut söpösiä nuo on edelleen vaikka ne onkin kasvanu tuosta ihan hurjasti :)

Ja joo, ihan kohta pitäis olla nyytti sylissä. Vihdoinkin. Kolmannen lapsen syliin saaminen on ollut melkoinen taival. Eikä se vieläkään ole varmaa. Tosin todennäköisyydet on jo onneksi vahvasti sen puolella että tämä vauva saadaan elossa syliin. :)

Noi liikkeet on ihania. Paitsi tässä loppuvaiheilla alkaa tehdä kipeää. Sun pitäis nähdä tää mun mahani. Tää on melkoisen jäätävä. :D Kun maha oikeastaan lähtee kunnolla kasvuun vasta tuossa rv 30 jälkeen kun vauva alkaa tosissaan kasvaa.

Tuo on varmaan ihan totta, että ihan pienimmästä ei tosiaan hermot mene kun sinuu on nyt koeteltu oikein kunnolla.

Toisen tuskaa on todellakin vaikeaa ja oikeastaan mahdotonta kuvitella jos ei itsellä ole mitään vastaavaa kokemusta taustalla. Ja vaikka olisikin, jokainen silti kokee asiat omalla tavallaan.

10.2.2015
misukka
misukka

Se on teräsmummo, on aina ollu. =) Tosi menevä enne ku se syöpä iski.

Ne sano et kaukonäkö on loistava, silmät iha vähä eri parii, mut ei nii et se haittais. Ja just ton et hormonitkii eli raskaus vaikuttaa myös näköö. Kysy lääkityksestä ja sanoin et lopetin niitä syksyllä läjäpäin. Se vaikuttaa huomattavasti. Oon ite huomannu et nään syvyydet liian hyvi ja joitakii kohtii näkökentäst puuttuu. Ja jos on tumma ja vaalee tausta tms. vierekkäi ni toine alkaa "vilisee". Katon ihmistä nykyää yleensä vaa toisee silmää, vaikee kohdistaa katsetta jne.. Tuntuu et nään "liian hyvi". Samal ku alko pää kirkastuu siit lääkevuorest, alko näköjää näkökii. =)

Mie oon katellu noit siun lapsii tost kuvasta, etekii tuo nuorempi piltti on ihana! Ja siullaha on koht synnytys? Onnee matkaa!

Kattelin tätä miun mahaa tänää et mite on mahollist et tää kasvaa viel jotai 16 viikkoo!? Laps saa miut säpsimää nykyää melkei joka päivä. Eka kerta oli nii jännä et kiljuin ku säikähin.

Sit mietin et toisaalta hyvä et tää hermojen koettelu, eli se ku AINA on joku vaiva, tuli tähä välii. Koska lapsen kans sitä pinnaa tarvii. En enää valita ja huua joka asiast, muute pitäs olla koko aja kitisemäs. Enkä enää edes yritä saaha läheisiäni ymmärtämää. Ei kukaa pääse sisälle toisen tuskaa, kaikilla on omansa.

10.2.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Mitäs ne sulle siellä näöntarkastuksessa sit sano?

Munkin pitäis käydä mut muistaakseni raskauski vaikuttaa näköön ni en mee ennen ku tää yksi on ulkona ja vähän aikaa kulunu.

Eli sulla on nyt kaksi asiaa jotka vaikuttaa näköön. Onneksi molemmat väliaikaisia.

Ihana tuo sun mummu ❤ Ihana kun siun raskaus on niin tärkeä asia hälle. :)

10.2.2015
misukka
misukka

Revin kohta silmät päästä kun oon kyllästyny siihe etten nää!

Toverit passitti näöntarkistuksee vaik tiesin koko aja et näkö heittää myrkkyjen takia. Onneks oli ilmaset näöntarkistusviikot!

10.2.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Koitan.

Ja onhan se hienoakii et mummol on edes yks syy elää. Se ei hetkittäin ymmärrä täst maailmast mitää, mut aina jaksaa muistaa sen et mie oon raskaana.=) (vaik ei minuu näkiskää) On kuulemma itkeny ilosta miun puolesta mm. sillo ku kuuli rakenneultrasta.

Kaikki taistelut vaan ei pääty onnellisesti, sano ukko.

10.2.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Koeta olla potematta huonoa omaatuntoa. Eihän tuo sinun vikasi ole että olet itsekin huonossa kunnossa.

Ja kuulostaa hyvältä että olette kuitenkin menossa mummua tapaamaan. Mä luulen, että se on hänellekin tärkeintä.

9.2.2015
misukka
misukka

Mummo ei oo vielä edes palvelutalossa. Ei oo pärjänny yksin aikoihi, mut kaupungil ei oo resursseja ottaa hoitoo. Jos nyt alkas niitä löytyy, ei hää pärjää yksin niitten kipulääkkeitten ja kipujen kanssa. Mei äiti käy siel joka päivä, hoito on iha liikaa hänen vastuulla. Kotihoitajat käy liian harvoin. Mut nyt viimesiks ajoiks hänen on pakko päästä laitoksee, en vielä tiiä kui nopeest se järjestyy.

Minuu vaivaa syyllisyys siitä ku oon nii huonos kunnossa enkä oo häntä kauheest nähny. Toivoin koko aja ettei tätä uutista tulis nyt ku miult on voimat iha lopussa. Pitäs olla mummon kanssa ja näyttää et välittää, mut viimeekskii lähin sielt pois just enne ku itku pääs valloillee. Ei kai sekään oo hänelle hyväks et hää näkee kui huonossa kunnossa muut on.  No mut valitaan miehen kans semmone päivä ku oon suht kasassa ja käyn antamassa mummolle ison halauksen.

Ja ois niin hienoo jos hää ehtis nähä ensimmäisen lapsenlapsenlapsen. Se taitaa olla hänelle ainut syy elää enää. =(

9.2.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Onpas surullista!
Voimia läheisille ❤️
ja koettakaa seurata että mummo saa riittävät särkylääkitykset yms
että mummolla olisi niin hyvä olla kuin suinkin mahdollista!
Läheisyyttä, juttelua ja jotain mistä mummo pitää ja mikä hänelle on ollut elämässä tärkeää. Se voi olla hyvin pieniäkin yksityiskohtia.
Olen itse ollut lähihoitajana saattohoitamassa mm syöpäpotilaita ja nykyään on hyviä ratkaisuja kipujen poistoon jos vain lääkäri ymmärtää niitä antaa.

9.2.2015
Minnie
Minnie

Surullisia uutisia :(

Voimia sinne paljon ja nauttikaa nyt viimeisistä hetkistä mummun kanssa. Toivottavasti mummun ei tarvitse kärsiä hirvittävistä kivuista.

9.2.2015
misukka
misukka

Tuli vaihteeks suru puseroo. Kuulin lauantaina et mei mummon syöpä on uusinu. Vasta talttu se edelline. Hää taisteli 14 syöpähoitoo, ne laukas muistisaurauden, sit taisteli sen tuoman häpeän kanssa(ties jälkeepäi tekeväsä sekoja juttuja, muttei voinu sille mitää), sit sai kuulla et kärsit vaa saadakses vähä lisää aikaa kärsiä. Nyt sitä syöpää ei edes yritetä hoitaa, se ois kai jo turhien toiveiden elättämistä.. Ainut lohtu on se et saahaa tilaisuus sanoo hyvästit ja ne sanat mitkä hänen halutaa vielä kuulevan.

9.2.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Siis runsas lääkitys ja niitten lopetus on laukassu sen epätodellisen olon, eikä tiietä onks se vaa väliaikasta. Mut en tod. ota lääkitystä siihe et miun pää on saatu sekasii lääkkeillä!

7.2.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Ei todellakaa oo potilaan homma. Ja lääkärin pitäs muutenkii enemmä kertoo mitä on määräämässä. Sanoo mihin vaivaa, sivuvaikutukset ja et pääseeks siit koskaa irti. Mie olin nii kiltti ts. lääkkeissä etten kyseenalaistanu mitää. Otin kaikki napit vastaa kyselemättä miks, mihi vaivaa jne. Kunnes nyt meni se luotto ja tarkistan kyl ite kaiken. Lekuri kävi jo puhumaa et katotaa tarviinko tulevaisuudessa lääkkeen depersonalisaatioon (epätodellinen olo). Määrätköö jos parhaaks kattoo, mut kaiken tän jälkee en aio sitä syyä. Ei oo kuitekaa vaaralline vaiva.

7.2.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Vastuutonta. Ei ole potilaan hommaa selvittää aiheuttaako lääke esim.väsymystä tai huimausta niin että se haittais koneilla ajoa! Mulla migreenilääke ja yksi särkylääke on kolmiolla ja mulla ainakin jälkimmäisellä lähtee jalat alta ja tulee sydämentykytyksiä. Eli ei ajatustakaan että autolla ajaisin. Kävelykin kun tekee tiukkaa.

7.2.2015
carata
carata

Se on huolestuttavaa, ettei miulle edes sanottu et syön kolmiolääkkeitä, en tienny itekkää ku ne jaettii siel osastol. Onni onnettomuudes oli se et miul ei oo autoo. Enne lääkkeitä ajoin muitten autolla, sit aloin käyttää bussii. Kukaa ei enää lainannu autoo.(johtuskoha siitä et ajoin äitin autoo kivan raian ruskeeta maalii ku lähentelin liikaa sillankaidetta). Eli en tiiä oisko miul järki sittekää pelittäny, jos oisin auton omistanu.

Eikä sitä korttia muuten nytkää kössitty, tuol se on rahapussissa. Epikriisissä vaa lukee et 12kk ajokieltoo. Eikä epikriisiäkää(sairaalareissun tiivistelmä ja syyt) potilaalle anneta jos ei sitä ite pyyä.

Meni tää yö taas valvomisen puolelle..

7.2.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Kiva että tyttö pääs käymään. :)

Ja sattuuhan sitä tuommoisia kämmejä. Hyvä ko nopsaan hoksasit :)

On toi lääkärien toiminta jännää joskus... Joskus lääkäri vie kortin turhaan ja joskus vaikka ois kuinka syytä, ni ei millään.

6.2.2015
misukka
misukka

Tost siun tekstist Misukka tuli muuten taas lääkärien vastuuttomuus esille. Ettei otettu tonkaa jälkee korttia pois. Aika paljo pitää potilaan näköjää ite osata ajatella/tietää muuallakii.

6.2.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Hyvä et pelitti sen verra. Sillo ei oo viel toivo menetetty.

Tost tuli mielee et niitte epileptisten kohtausten jälkee miulle iskettii 12 kk ajokielto. Naureskelin et just, meikäl on ollu 8vuotta kolmiolääkkeet ja nyt laitetaa ajokielto.! (en oo ajellu niitten lääkkeitten kans ku miulkii pelittää järki sen verra)

Siis nää miun oireetha on melkei psykoottisia, eli tietämätön vois sanoo et oon sairas.  Jos ei tietäs et oon vierottautumas.

Tyttö kävi mummonsa kans ja halus kattoo Ruohonjuuritasolla. Pohin et osaankoha käyttää dvd:tä täs tilas, hurrasin ku osasin, mut ruudulle lävähtikii Jack Bauerit! Otin kyl lasten dvd:n hyllystä mut sen sijaa et oisin tuikannu se laitteesee, jätin sen lattialle ja pistin koneen surutta käyntii..

6.2.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

:) Olet kyllä kruunusi ansainnut kun tuosta selviät.

Toi nukahtamisen säikähtäminen on itse asiassa sellainen, et oon kuullu sen sekä isältäni että tältä ystävältäni jolla kakssuuntanen. Eli kun se kakssuuntanen heitättää et lääkkeet ei ihan futaa täpöllä, ni tulee noita samoja juttuja kuin vierotuksessa.

Hyvä ettei hallusinaatioita ole tullut. Ystävä kerran kertoili et hän päätti ihan omaehtoisesti lopettaa autolla ajamisen ku Helsingin keskustassa rupes tiessä näkyy railoja ja maa pettää silmien edessä. Näytti et talot sortuu päälle jne. Oli lääkitys aika pahasti hakusessa silloin.

Mut se ihmetytti ettei lääkäri ottanu korttia pois vaan hän tosiaan ihan itse päätti et nyt muuten loppu ajelut hetkeksi. Ja aikamoinen oli mielenlujuus kun kaikesta huolimatta päätti et noihin ei voi reagoida, et ne on hallusinaatioita. Järki pelitti sen verran.

6.2.2015
misukka
misukka

Tiistaina pienensin annosta, ku alkaa tulla se paniikki etten selvii täst enne lapsen syntymää. Lääkärin lupa on siihe vähennyksee. Iteasias sitä oon täs koko aja pelänny ku on vaa jatkunu ja jatkunu, etten pysty hoitaa omaa lastani. Mut miehel oli lohdutus tähäkii asiaa: hää lopettaa työt jos en pysty. Sit kyl ei pärjättäs taloudellisesta, eli ei auta ku uskoo et tää on ohi touko/kesäkuus eikä piltti päätä haluta maailmaa liian aikasii.

Ai nukahtamisen säikähtämine kuulostaa tutulta? Sain taas lohtua. =)

Tän keskel on nimittäi sekii pelko et aletaa sanoo "hulluks". Nii kaua aiheetta väitettii mielisairaaks, tuijotettii vaa niitä hullun papereita ja ohitettii kaikki oikeet ongelmat. (alkoholi, syömishäiriö ja ne pirun traumat.) On menny luotto lääkäreihi ja vaikee puhuu pelkäämättä saavasa väärää kohteluu. Oon silti puhunu enkä oo viel joutunu kusee.

Joku aika meni nii et joka toine yö nukuin ja joka toine en. Sit oli peräkkäin huono päivä, hyvä päivä jne.. Nyt alkaa sekottuu, mikä on iha hyväkii, ettei iha lannistu sinä surkeena päivänä. Mut kyl sitä yöl valvoes miettii ettei jaksais tätä enää yhtää.

Yks ihmine sano miulle et nyt miul on se maali, ku tiiän et lääke loppuu. Välil on hiton vaikee uskoo et tää loppuu koskaa, mut innolla ootan sitä päivää ku ei tarvii laittaa murustakaa sitä kemikaalii naamaa. Sit kestän, tuli mitä vaa, ja ostan itelleni palkinnoks kruunun. Nii minuu käskettii tekee. Miulle tulee tänää yks viisvuotias tyttö kylää, jos vaan oon näkemis kunnossa. Eli toiveikkaana tähä päivää. =)

 

Anmaha, toivon todella et se on lähempänä ku uskonkaa. =)

6.2.2015
tiger_for_real
tiger_for_real

Tiger,
Kiva kuulla kuulumisia vaikka ihan hurjia oireita, vaan hienoa kun osaat ottaa tuon vieroituksen positiivisesti kaikesta huolimatta!
Vielä joku päivä olet erossa noista kaikista mömmöistä ja niiden vaikutuksista!!
Ja ehkä se on jo lähempänä kuin sitä nyt uskookaan.
Olet kyllä huippu vahva!


Channel,
Miten ihmeessä voi noin vakavasta sairaudesta jättää lääkkeet kokonaan pois? Siis jos on oikea diagnoosi? Ja jos ilman lääkkeitä käytös on vaarallista?

Kyllä kuulostaa hurjalta ihan teitä kaikkia ajatellen.
En tiedä mitä sanois.

5.2.2015
Minnie
Minnie

Hui tiger, mitä sä taas käyt läpi. Onko sulla taas pienennetty annosta kun noin pahana on oireet? Tuokin kuulostaa tutulta, että säikkyy omaa nukahtamistaan. Todella inhottavaa :S

Onko sulla ollut nyt hyviä päiviä milloin viimeksi?

Toi varmasti auttaa kun etsii tietoa ja tunnistaa et kaikki noi tuntemukset johtuu lääkkeestä.

5.2.2015
misukka
misukka
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...