Meillä on poika välillä jonkun sanan aina heittänyt ja ne on jäänyt kun ei ole kiinnittänyt yhtään mitään huomiota. Sillä oli joku kausi tuossa et autossa aikoi yhtäkkiä hokemaan v.ua oltiin sillon mummon kanssa autossa niin ruvettiin väittämän ihan väkisin et ei se oo se vaan pikku (vai mitä ikinä olikaan) niin sit unohti kokonaan nuo. Nyt on pitkään mennyt taas hyvin tuon suhteen mut uhman uusin muoto on nyt nukkumaanmenon hankaluus ja siinä tulevat harmitukset joihin tyyppiv sit vetää raivarit perään. Eilen sain sit pojan vihdoin harmituksen jälkeen halaamaan, jotta tulee hyvä mieli ja voi mennä nukkumaan. Toivottavasti jaksaa nyt näitä iltoja tässä nyt sit kunnialla

Mä harvemmin kotona noita voimasanoja käytän, mutta nuo kaksikin tuo on kuullut mieheltä, vaikka sekään ei ole nyt hetkeen kotona ollut niin paljoa, että tyttö olisi noita hetkeen kuullut. Eli jostain muistista taisi tuon paskankin kaivaa.

Raha juttu... En tiedä toimisko meillä. Ehkä myöhemmin lapsen kanssa. Miehen kanssa ollaan sovittu taas, että mä saan sitä näpäyttää aina kun meinaa sanoa tai sanoo jonkun tälläisen ei niin painokelpoisen sanan. Ja hänen joitaan kavereita muutaman kerran mulkaussut siihen malliin, että ei oo tulemista meille jos tulee just jotain v:tä joka lauseessa 😏

Meillä on kuulunu kanssa paskat ja vitut ja saatanakin ihan tässä viime aikoina :/ Isännys tsempannu tuossa kiroilussa vähän liikaa...

Mut nyt jos jommalta kummalta irtoo esim. paska ni kuopus napauttaa et ei saa sanoo paska ja mulkasee pahasti :D

Siitä on tullu meidän kielipoliisi kiroilun suhteen :)

Toivon että menee. Mutta tietää onneks senkin olevan rumasana ja pelkkä mulkasu riittää hiljentämään 😉😅

sentäs vaihtelua 😁

Ehkä sekin menee ohi ajan kanssa..

Noniin. "Saatama" on jo menneen talven lumia, koska tilalle on nyt tullut "paska". Ja vielä ihan oikein äännettynä! 😒😔😩

Ja jenkku, uskon, että lapset poimii ne sen takia, että usein niissä äänensävy on voimakkaampi, kuin muissa sanoissa ja suurin osa sisältää joko r kirjaimen tai jonkun muun joka oikein särähtää kun sen sanoo.

Ja vipen tavoin mäkin olen töiden kautta opetellut pitämään pääni kiinni. Joa oikein ketuttaa, niin sitten kiroilen päässäni. Niin se vain on. Ja musta lähes jokaisen aikuisen pitäisi niin voida tehdä.

No meillä mies lähinnä päästelee silloin, kun saa esim.lelusta päähänsä yllättäen tai joku lasku on maksamatta tai jotain muuta tälläistä. Eli ei mitään sellaista että joka toinen sana olis ruma. Meillä hitto/vitsi/hitsi ja jopa kettu on sallittuja ja mies on alkanut korvaamaan osaa hemmetti/himputti sanoilla joista jälkimmäinen on mun mielestä kamala. Mutta tosiaan, vaikka kuinka sitä olen piessyt, niin ei ole auttanut. Nyt tuo tytön suusta kuultu saatama hieman auttoi asiaa.

kotona ei suvaittu minkäänsortin kiroamista, joten mie olin tosi paha suustani kodin ulkopuolella. vanhemmiten sitten oppinut rajaamaan ne ajat ja paikat missä voi ja kehtaa kirota.  

meidän talossa on ärräpäät lennelly aina, vaikka aloinkin kehottamaan sillosia teinejä ja miestä siistimään suutaan sen verran ettei esikon ekaks sanaks muodostui v***u.  no,  se eka sana tais olla "kenkä" ja se v***u hyvänä kakkosena...

onneks likka oppi aika nopeesti mitkä sanat on rumia sanoja ja mitkä ei.  ojentaa sitten isäänsäkkin aina sormi ojossa että ei saa iskä puhua rumia! :)  

mie toivon, että lapset kasvaisi sillä tavalla "normaali" suhde kiroamiseen.  että ymmärtäisivät sen olevan voimasana, jota ei tule viljellä syyttä suotta.  tietenkään lapsen suuhun kirosanat ei istu ikinä, mutta että jos teininä vaikka se perkele karkaa suusta jos keilapallo osuu varpaalle, niin sallittakoon se.  juurikin se v***ua pilkkuna käyttäminen on ikävää.  toivottavasti sitä ei tule tapahtumaan.

Meillä tota hittoa ei edes lasketa kirosanaksi.. Toki hoito lasten kuulleen ei käytetä sitäkään.. Sama on hitsi ja vitsi ei lukeudu kirosanaksi vaikka aina vieraiden lasten kuulen koitan niitäkin välttää.. Sillä kerran sanoin yksien lasten kuullen "hitsi että onkin tiukassa tää korkki" tai vastaavaa ja lapset oli ihan kauhuissaan että kiroilen!

Eli meillä saa poika noita käyttää toki säästeliästi etenkin tota hittoa..

Mä kans luulen että kunnon totaali kieltäminen pahentaa asiaa.. Lapselle toki voi ja pitääkin sanoa että ne on rumia sanoja eikä äiti halua niitä kuulla,mutta sen jälkeen niitä voi kokeilla sivuuttaa ellei nyt ihan joka toinen sana ala olemaan kirosana..

Meillä on kotona saanut kirota jos on aiheesta kironnut ja meistä on sitten vanhemmiten tullut ihan siisti kielisiä ihmisiä,jotka nykyään TOSI harvoin kiroilee ja pystyy esim. Lasten kuullen olla kokonaan kiroamatta.. Kun taas tiedän muutaman ihmisen joilla on kotona ollut ihan yli tiukka kiroamis kuri niin sitten aikuisena ovat alkaneet pärrätä kamalasti eikä päässeet enää tavasta..

Ja toki siis meilläkin kun pikkuveli yhdessä välissä käytti kirosanaa pilkkuna niin äiti silloin huomautti että vois siistimmin puhua (oli silloin jo murrosikäinen) mutta jos joku varpaansa lyödessä huusi kirosanan ei siihen reakoitu.. Sitähän en voi muistaa että miten sitten pienempänä vai ollaanko alettu kirota vasta vanhemmiten..

Meidän nuorempi päästi tuossa ihan parisen viikkoa sitten ekan helvetin ja siitä pikkusen aikasemmin tuli perkele.

Kumpaakaan ei ole kuulunut toiste kun ei ole päivittäisessä sanavarastossa. Ja puhuttiin, että on ruma sana eikä haluta kuulla sellaisia lapsen suusta.

Valitettava totuus on, että lapsi oppii mallista ja tällä kertaa teillä on isukkia kiittäminen tuosta sanasta.

Toivottavasti se yrittää hillitä kieltään että saisitte karsittua tuon sanan pois sanavarastosta.

Ei tosiaan oikein sovellu noin pienen sanavarastoon kirosanat.

Tuo sakkohomma voi opettaa isukkia tsemppaamaan puhumistensa kanssa. :) Kannattaa ainakin kokeilla.

Toi raha homma oiskin hyvä! Ja voishan sen toteuttaa lapselle sopivalla tavalla, eli mäkin voisin antaa tytön liimata vaikka tarran johonkin ja sitten katsottais montako voimasanaa isi on sanonut ja sen verran se sais sit maksaa joko possuin tai tytön tillle!

mä olen todennut tytölle että ne on aikuisten käyttämiä sanoja, kun oikein harmittaa, mutta etten halua hänen suusta kuulla niitä. Ja meillä mä olen valitettavasti se ärräpäiden päästelijä kun hermot menee. Ja tytölle sanonutkin että se on tyhmää ja äiti sanoi taas tyhmästi, mut tyhmää käytöstä ei kannata matkia ja että tyttö on fiksumpi ku minä kun osaa sanoa harmituksensa ilman voimasanoja. Ihan pienenä se muutaman kerran on toistanu jotain, mut muuten ei.

Mamman kanssa heillä on sopimus, et jos mamma kiroaa, niin tyttö saa 10snt säästöpossuun. Täytyis ehkä itekki ottaa tuo käyttöön, varata ensin vaan opetteluun joku kakskymppinen kolikoina..

Meilläkin tyttö on joskus sanonut vittu, mutta tarkoitti silloin kettua. Ääntäminen ei vain ihan onnistunut.

Varmasti ne jostain ne kuitenkin kuulevat ja ehkä oppivat, mutta harmittaa, kun jo nyt :( Tyttö kun on niin pieni vielä ja ei todellakaan edes ymmärrä kaikkien sanomiensa sanojen merkitystä...