Kyllä maalla on mukavaa! TOP4

Niin, ei sillä, että koskaan olisin varsinaisesti tykännytkään asua kaupungissa, mutta välillä tuntuu, että maalla asumista on turhan paljon romantisoitu. Kun aikanaan ostin pienen möhmelön vanhalta maatilalta, oli tiettyjä asioita, joita en osannut ottaa huomioon.  Tässä muutama niistä;   1) Vesi, ja kaikki siihen liittyvät Oma kaivo, ja rajattomasti kirkasta vettä!  Yeah right...!  Vesi on rautapitoista, ja siksi näyttää oudolle ja haisee hassulle. Kukaan muu ei sitä suostu juomaan paitsi minä, joka sinnikkäästi uskon veden olevan vanhin voitehista sekä sen paranatavaan voimaan. Tähän mennessä vetemme on onnistunut vain värjäämään kylppärin laatat ja saumat ruskeiksi sekä tukittua putket ja sekoittajat ja suihkunpäät moneen otteeseen siten, että suihkussa pitää käydä kahdesti ennenkuin kastuu.   2) Olemme osa luontoa Halusimmepa tai emme. Emme omista naapureita, mutta vain maalla voi joutua tilanteeseen, missä myöhästyy töistä joutuessaan pässien piirittämäksi, missä ensimmäinen vieras on naapuritontilta kuukausi sitten kadonnut kilpikonna tai että omalla pihalla on ajaa hirvikolarin kahden kantturan kanssa.  Omat huolensa on aiheuttanut myös tontin moneen otteeseen vallanneet supikoirat ja mäyrät sekä koiria vainoavat kotkat. Punkit ja kyyt taasen, huoh... Täällä väestö lasketaan ynnäämällä mukaan lehmät. Niin se vain menee.   3) Eristys on osa omaa rauhaa Parin vuoden ajan ehdin opastaa vieraita meille sanoin "kun autosta lakkaa radio kuulumasta, niin olet jo lähellä."   Tämä pitää osittain vieläkin paikkansa. Netit ja puhelimet toimivat silloin kun siltä tuntuu. Telkkarikin saatiin näkymään vasta kun antennijohdot oli uusittu kahdesti, antenni vaihdettu, ja kaksi antennivahvistinta asennettu.  Illan leffat saattavat silti katketa kovan tuulen myötä, tai mikäli antennin ohi lentää varpusta isompi lintu. Asumme paikassa, joka jää kaiken katveeseen siten, että meidät tavoittaa kaikista parhaiten pullopostilla tai savumerkeillä.   4) Kun luonto tulee iholle Maaseutu on hurmaavan kaunista kesällä auringon paistaessa ja lintujen laulaessa. Aika ajoin tuota vehreää ja kaunista maisemaa tosin latistaa haju.   Puhdas paskan haju.   Sitähän se on kun peltoja ruokitaan sillä itsellänsä. Haju tarttuu vaatteisiin ja tukkaan, naapuripellon heinäpellot aiheuttavat allergiaa  ja savimaalle rakennettu maatila takaa sen, että joka jumalan kerta kun vettä tulee taivaalta, muta ja savi saapuu sänkyyn saakka ja upottaa autot pihaan. Täällä myös talvi on toista kuin kaupungissa.  Kun lumi vihdoin ja viimein saapuu tammikuussa, sitä tulee kolme metriä kerralla, joka uhkaa romahduttaa torpan katon, hukuttaa kilpurit kattoja myöten lumen alle ja nielaisee ne onnettomat pihavalotkin nietosten sisään.  Ei sillä, että ne näyttäisi muutenkaan mitään. Tai että täällä pimeällä olisikaan mitään nähtävää.