Äitin hautajaisissa tietty me puhuttiin äitinä ja lasten puolesta mummuna (kun eivät osanneet ilmaista itseään siinä tilanteessa) ja meidän miehet puhu anoppina. Äidin äiti tietty tyttärenä ja sisarukset siskona.

Kaikki muut taisi puhuakkin sit jo nimellä.

Jos oma faarini nyt siirtyisi ajasta ikuisuuteen, puhuisin faarina. Koska se on Faari, isolla Ähfällä. :D

Ja värssy ensin, sit ketkä muistaa. :)

Meillä luki xx perheineen. Sisko oli laittanut heidän nimensä. Et kukin miten tykkää kunhan on asiallisella tavalla

Ei aavistusta miten se kuuluu mennä, mut laittaisin itse sen nimen, joka on sukua ja perheineen. Ja kuvittelisin et luetaan silleen ku se siinä seppeleessä lukee eli runo ensin, mutta tuskin ensimmäiset laskijat olette niin muiltahan näkee mallia.

eiköhän se ole melkein sama kumpiko sanamuoto siellä on, kun kyse on nuin lähisukulaisesta:)  tai ainakin niin mie oon käsittänyt, että mitä kaukaisempi läheinen, sen muodollisempi, mitä läheisempi taas, niin sillä kirjoitusasun muodollisuudella ei ole väliä.  tärkeintähän siinä on rakkaan ihmisen muistaminen ja viimeisten hyvästien jättäminen.

ja kumpi luetaan ensin? siitä on niin pitkä aika kun olen hautajaisissa ollut ja silloin ei tarvinnut itse lukea näitä..