Ero vai ei?

Olemme seurustelleet mieheni kanssa vasta puoli vuotta, ja olen 3kk raskaana. Alussa meillä oli pahoja riitoja ja meinasimme erotakkin useampaan otteeseen. Alussa en nähnyt enkä osannut ajatellakkaan miestä tulevaisuuteeni, enkä osaa vieläkään. Suurimman osan yhteisestä ajasta, tunnen ärtyneisyyttä miestä kohtaan. Odotan niitä hetkiä että saan olla vain yksin. Sitten taas joka päivä, tulee noin minuutin-kahden hetki, ja tulee sellainen tunne että tämä mies on koko maailmani ja rakastan häntä yli kaiken. En todellakaan tiedä mitä tehdä. Haluaisin tämän lapsen, mutta en haluaisi lapsen isän millään muotoa olevan meidän elämässä mukana.. Tuntuu todella typerältä. Voiko toista ihmistä rakastaa oikeasti, jos ajatusmaailma on koko ajan tässä pisteessä? Eikai sitä tällaisia ajattelisi jos olisi oikeasti onnellinen? Tuntuu että olen niin väsynyt tässä suhteessa.. Olen myös miettinyt, että olisiko tuo rakkauspurku olla sitä, että olen aikaisemmissa suhteissani aina joutunut pelkäämään, että tulen petetyksi/hakatuksi/jätetyksi.. Minulla ei ole ikinä ollut turvallista parisuhdetta. Nyt on. Luulenko olevani rakastunut siksi, että minulla on kerrankin niin hyvä ja turvallinen olla, vai pelkäänkö että minulta viedään se turvallisuus pois, ja siksi haluan itse karata tilanteesta? Olen pakoillut koko elämäni asiaa kuin asiaa.. Nyt tuntuu että olen vain niin hukassa kaikessa... Minulla ei ole ketään kelle puhua, onneksi saan edes täällä purkaa itseäni ja ajatuksiani, kiitos mammat

2.11.2014
babyonboard_
babyonboard_

Ei tietenkään oo, enkä oo muuta väittänytkään.

4.11.2014
napero24
napero24

Jos isä haluaa juridisesti isyytensä selvittää, se tapahtuu DNA-testin avulla. Äidillä ei ole oikeutta kieltäytyä tästä DNA-testistä.

4.11.2014
PekkajaMatti
PekkajaMatti

mutta kun se pointti onki siinä että jos isä haluaa olla lapselleen isä niin sä et voi estää sitä. Vaikka tietäisit sen tehneen mitä.

Kyllä mä ainakin erinäisistä syistä mietin asioita myös pidemmälle, koska se mitä tapahtuu nyt lapsen elämässä vaikuttaa myös myöhemmin.

4.11.2014
Paula265
Paula265

Ei, ainahan sen isyyden voi selvittää. Mutta se on vanhempien tehtävä puolustaa lasta mielipuolisilta. Koskee niin äitejä kuin isiä.

4.11.2014
napero24
napero24

Mun isä on ollut kaikkea muutaku täydellinen, että mä ymmärrän hyvin molemmat näkökulmat. Sun viimeiseen kysymykseen en aio edes vastata (toistamiseen), niin älytön se on.

3.11.2014
napero24
napero24

miks raiskaajalta pystyis isyyden eväämään?

3.11.2014
Paula265
Paula265

ei napero, en tarkottanut sitä. Mutta se on hyvä että ärsyttää, niin muakin toisten viestit jotka ei ymmärrä muuta kuin että oma mies on täydellinen isä omalle lapselleen.:D

Ap ei oo kertonut miksi ei halua että mies on elämässä ja koska joku veti tuon äiti tappoi kaks lastaan uutisen niin ajattelin antaa myös muuta näkökantaa. Ja tuo myös liittyi osakseen myös oliko mummyn kommentti missä hän tuumasi että ymmärtää jos ex haluaa olla lapsen elämässä vaan tehdäkseen kiusaa ja tämmöstä ei olis hyvä ylläpitää, niin jos sä tiedät omalla kohallasi asian vaikka olevan niin, niin et sä voi sille asialle mitään, koska on pakko antaa sen isän leikkiä omalla lapsella.

3.11.2014
Paula265
Paula265

Siis apua :0 Mä sanon vain sen, että eroaisin, JOS ei tosiaan olisi mitään tunnetta toiseen. Tykkääminen ei mulle riitä, itse tarviin rakkautta ja kipinää. MUTTA ehdottomasti tekisin niin, että lapsen isä saisi halutessaan olla mukana lapsen elämässä. Ja nyt ennen syntymää neuvolassa ja ultrissa, sekä tietty synnytyksessä. En pakottais, mutta antaisin mahdollisuuden, jollei kyse nyt ole jostain väkisin makauksesta... Putosin kai jossain vaiheessa kärryiltä.

3.11.2014
carata
carata

Anteeks Paula mut mua alkon nyt niin ärsyttämään nuo sun viestit :D Meinaatko että aloittelijan pitäisi nyt jo ajatella että mitä jos tuo kunnollinen mies tappaa tulevaisuudessa mun lapsen? :D Eli pitäiskö kaikkien erota ja pitää se lapsi piilossa ISÄLTÄ koska isä voi (??!?!) mahdollisesti tappaa tulevaisuudessa sen lapsen?

Jatketaan sun jossittelu. Mitä jos äiti tappaa lapsen? Kuka korvaa sen isälle?

Ja raiskaaja EI IKINÄ voi olla hyvä isä. Jos kykenee raiskaamaan jonkun niin se on todiste jo että on psyykkisesti hyvin sairas. Niin sairas ihminen ei voi olla hyvä lapselle.

3.11.2014
napero24
napero24

Te ootte niin vähän aikaa tunteneet ja raskaushormonitki saa ajatuksia sekaisin.

Istu alas ja mieti alkua että mikä sai sinut ihastumaan mieheen ja miksi tutustuitte.

Sitten miten mies ottanut että 6kk päästä teillä on nyytti?

Sinä et voi isää lapselta viedä. Hän on syytön teidän riitoihin ja mies kuuluu sinun tulevaisuuteen vaikka et sitä halua. Teillä on tässä vielä aikaa tutustua.

Älä tee hätiköityä päätöksiä, eli keskuskelkaa ja tehkää jotain hauskaa yhdessä.

Minusta jossittelu auta tässä vaan elä nyt tässä ja kun vauva niin päättäkää mitä teette..

3.11.2014
nki91
nki91

pakko jatkaa vielä tätä jossittelua, mutta mitä jos mies tappaakin lapsen, kuka sen korvaa äidille, ei kukaan, koska ei sitä mikään koskaan voi korvata, menetyksen tuskaa ja lopullista itsensä syyttelyä, että olisi pitänyt taistella enemmän tapaamattomuuden eteen.

Maarua En tiedä miten tarkoitit tuon kommentin, mutta takerrun kuitenkin siihen, en mä koe olevani epäonnistunut, päinvastoin. :)Toki olen pahoillani lapseni puolesta, ettei hän saanut sitä "Oikeaan perhettä" mutta rakastava koti hänellä silti on ja eiköhän jonain päivänä hänellä ole oma isä.

3.11.2014
Paula265
Paula265

Kirjoittaja on poistanut kommentit.

3.11.2014
Paula265
Paula265

mitä sekään hyödyttää jos tiedät, että vaikka tämä biologinen isä on nyt lapsen elämässä vaan siksi että voi tehdä kiusaa, Ei mitään. Kun et voi estää, et voi suojella omaa lastasi tältä. Ja mitä seuraamuksia sillä tuleekaan olemaan myöhemmin lapsen elämässä, mitä jos lapsen äiti väsyy siihenhenkisesti ja fyysisesti, että ex on vaan tekemässä kiusaa, mitä silloin pahimmassa tapauksessa voi tapahtuakaan kun sitä isäleikkiä on kestänyt kymmenen vuotta.

3.11.2014
Paula265
Paula265

Ymmärrän kyllä ihmisten pointin tuossa että toiset äidit lähinnä ilman mitään syytä yrittää välttää lapsen ja biologisen isän suhteen, ja näitä on omassakin kaveripiirissä ollut, mutta kaikkien kohdalla ei se ole vaan niin yksiselitteistä. Ei riitä että ajattelee vaan tätä hetkeä, vaan pitää miettiä myös sinne kymmenien vuosien päähän. Mitä kumpikin ratkasu toisi tullessaan ja miten se vaikuttaa lapseen nyt ja aikuisena. Kumpikin päätös saattaa vaikuttaa ja varmasti vaikuttaakin jossain kohtaa elämää negatiivisena, mutta kumpi enemmän? Mun mielestä, ainakin omassa tilanteessani on inhottavaa päättää tällasesta asiasta, koska mun mielestä se päätös kuuluu lapselle itselleen sitten kun ymmärtää, ilman mitään painostuksia.

 Mutta mitä jos alottaja ei oo tarkotukselliseti tullu raskaaksi ja jos vaikka tästä miehestä on tullu sellaisia piirteitä esiin, ettei ilman raskauttakaan haluaisi enää olla miehen kanssa? Pääsishän hän sinällää miehestä eroon tekemällä abortin ja juuri tätä tarkotin tuon hienommin muotoillun luopumisen sijaan. Ja mun mielestä se nyt vaan on niin väärin, että jos nainen haluaa ottaa vastuun tapahtuneesta ja pitää lapsen, kun miestä ei vähempää vois kiinnostaa niin miksi miehellä on seuraavat 15 vuotta aikaa pelata lapsen elämällä. Jos ajattelee samaa kaavaa mitä yleensäkin kuulee, niin voihan se raiskaajakin oll lapselleen hyvä isä, eihän se sitä vauvaa ole raiskannut.. ainakaan vielä.

Olihan vähän aikaan sitten uutisissa tämä kun mies meni exänsä kotiin missä oli lapset( ei tosin tainnut olla biologisesti miehen, mutta anyway) ja naapuri kävi hakemassa ne pois ja tämä mies tappoi lasten äidin. Tuskin tämäkään äiti olisi miestä sisälle päästänyt jos olisi tiennyt että mies tappaa hänet, kuka pystyy takaamaan ettei vastaava tilanne käy omalle kohdalle. Ei kukaan. Miten se tapaus mikä tapahtui tuolla pomarkun suunnalla, kun perheen äiti lähti nuorimman kanssa kyläilemään ja isä ampui kaksi muuta lasta ja itsensä? Kun nykyään tuntuu vaan ettei pysty luottamaan edes omaan sukuunsa, miksi tämäkään äiti olisi lähtenyt kotoa ilman näitä kahta vanhempaa lasta, jos olisi tiennyt mitä mies tekee, hetkessä kun se oma rakastettu saattaakin tuntua vieraalta. Ja olihan tämäkin missä naisella oli yksi poika ja monta raskautta ja nainen synnytti lapset ja ilmeisesti tappoi ne. Se joka säilytti niitä pikkuisia siellä pakastimessa, varastossa. Jos naisen oma poikakaan ei tiennyt äitinsä touhuista.

3.11.2014
Paula265
Paula265

eihän se ole lapsesta luopumista, vaan jakamista, mikä on ihan normaalia, kun se lapsi kerran kahden ihmisen yhteistuotos on. Aloituksessa ei ole kerrottu mitään mikä antaisi olettaa isän olevan kykenemätön hoitamaan isyyttään tai edes haluton sitä tekemään? joten miksi pitäisi tällaisessa tilanteessa kannustaa heivaamaan mies laidan yli myös lapsen elämästä?

jos parisuhde ei sytytä, niin ei tosiaan ole pakko olla yhdessä, parempikin ehkä erota jo sillon kun on hyvät välit, jotta lapsen asiat pystytään hoitamaan ja lapsi pystyy luomaan siteen molempiin vanhempiin, jos kumpikin vanhempi haluaa sen suhteen luoda. Eikä niin että toinen torpedoi toisen toiveita vain siksi ,että se ihminen ärsyttää itseä. Lapsen etu on siinä kuitenkin se tärkein.

Nykyään on todella paljon näitä äitejä, jotka täysin parisuhteen rikkoutumisen perusteella on rikkomassa lapsen ja isän välejä. Omassa lähipiirissä on monta viikonloppuisää. Ja joo, ei he mitään enkeleitä ole puolisoina olleet, mutta se, että esim. pettää puolisoaan, voi romuttaa parisuhteen, mutta se ei vaikuta mitenkään ihmisen kykyihin vanhempana. Usein vaan se pettymys, loukkaantuminen ja viha näissä asioissa saa aikaan sen, että toinen nähdään huonona vanhempanakin, kun petytään häneen puolisona.

Asioissa on myös eri näkökulmia. Facessa yksi äiti valitti, miten hänen lapsensa ei saa matkustaa isovanhempien kanssa lomalle Eurooppaan viikoksi, kun isä on niin hankala, yhteishuoltajuus ja pistää hanttiin. Isän kanssa jutellessa kävi ilmi, että hän oli pyytänyt lupaa matkustaa lapsensa kanssa kesälomalla pitkäksi viikonlopuksi, eikä äiti antanut, oli ehdoton ei. Sitten kun oli kyseessä tämä hänen vanhempiensa loma, jolle ei itse ollut edes lähdössä mukaan, niin lupa olisi pitänyt saada automaattisesti.  Isä sanoi, että kieltäytyi vedoten kesälomatapaukseen, jotta äiti ymmärtäisi että hän tekis saman aikaisemmin.  Äiti syyllisti isää ja kehoitti miettimään lapsen etua, mitä hän itse ei ollut aikaisemmin tehnyt ollenkaan eikä vieläkään nähnyt asiaa niin. Ja uhkaili "kerron lapselle että hän ei pääse matkalle sun takia, koska isi ei päästä." Isä puolestaan olisi voinut tehdä aivan samoin omien suunnitelmiensa kanssa, mutta ei puhunu niistä mitään lapselle, jolloin pettymystäkään ei tullut. Ja lapsi on 8v, jolla kuitenkin on hyvä isäsuhde, kun ovat olleet naimisissa ensimmäiset 6v ja eron jälkeenkin viikonloppuisänä ja lomat jaettuna.

Tämän esimerkin tarkoituksena on todeta, että toisinaan ne äiditkin on sokeita omalle toiminnalleen ja sille, onko se lapsen edun mukaista.

Tapaukset, jossa vanhempi on vaaraksi lapselle, toiselle vanhemmalle tai itselleen, on tietysti asia erikseen. Ja kyllä mä senkin ymmärrän, jos vanhempi on lapsen elämässä vain ja ainoastaan siksi, että saa tehdä kiusaa toiselle vanhemmalle, että sellaisesta ihmisestä haluaa päästä eroon. Tosin silloin tarkoitusperätkin vanhempi-lapsisuhteessa on väärät ja mun mielestä kyseenalaista kannattaako semmoisia ylläpitää.

2.11.2014
Mummy83
Mummy83

Teille on tapahtunu paljon asioita lyhyessä ajassa. Suosittelisin rauhassa miettimään eroa ja yhdessä oloa. Mikään kiire ei taida päätöksellä olla. Tuli vain mieleen, että raskaus voi myös vaikuttaa omiin tunteisiin aika lailla. Niin kävi ainakin mulle. Raskaana oleminen ei ollut mulle mitään maailman ihaninta aikaa: se oli yhtä oksentamista, väsymistä ja ärtyneisyyttä. Välillä tuntui, ettei jaksanu välittää oikein mistään, kun olisi saanut vain nukkua rauhassa. Joten suosittelisin pohtimaan asioita rauhassa, teitä on kohta kolme ja asioita joutuu silloin pohtimaan useammasta näkökulmasta. Kaikkea hyvää sinulle!!

2.11.2014
Annu77
Annu77

Joitain asioita ei vaan voi ymmärtää, jollei omalle kohalle ole osunut. Ja minkä takia äidin pitäisi lupua omasta lapsestaa. Eiköhän jokaisella olisi kuitenkin pyrkimys ehjään perheeseen, joskus ne asiat ei vaan mene syystä tai toisesta niinkuin saduissa.1

Mutta siis mitä mieltä tämä mies on sun raskaudesta? Ootko neuvolassa käyny jo? Ehkä sä alitajuisesti yrität suojella itseäsi eron varalle :/Mutta eihän lapsen saanti tarkota ainakaan mun mielestä sitä, että nyt joudutte yhteen muuttamaan ja elämää loppuelämänne yhdessä..

2.11.2014
Paula265
Paula265

Nimenomaan, sitä on myöhäistä enään perua, sä et pääse siitä miehestä nyt. Mun mielestä on ihan kamalaa miten jotkut äidit (en nyt tarkoita ketään tiettyä vaan yleisesti), kuvittelee jotenkin yksin "omistavansa" sen lapsen ja voivan vaan sulkea isän pois, tai esim olla kertomatta sille raskaudesta ollenkaan (tähän tietenkin raiskaukset yms vaaraliset ihmiset pois lukien).

2.11.2014
napero24
napero24

peesaan täysin naperoa ja totean tuohon sun lauseeseen "Alussa en nähnyt enkä osannut ajatellakkaan miestä tulevaisuuteeni, enkä osaa vieläkään" että se mies nyt kuuluu peruuttamattomasti sun tulevaisuuteen tavalla tai toisella koska yhteinen lapsi teillä on tulossa.

2.11.2014
Mummy83
Mummy83

Samaa mieltä Maaruan kanssa. Ja lisään vielä sen verran, että minusta on todella epäreilua että äidit kuvittelee voivansa katkaista lapsen ja isän välit vaan sen takia kun ite ei halua. Etenkin jos se isä haluaa olla mukana. Ei sitä tarvi sen ihmisen kanssa seurustella, mutta ei äitillä ole mitään oikeutta evätä isältä omaa lasta.

2.11.2014
napero24
napero24
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...